18-vuotiaat voivat olla raakileita vielä, mutta jos on 21, eikä nepsy eikä vammainen

niin mitä he ovat tehneet sen jälkeen? Kaikki opiskelu- ja asumismuodot Suomessa ovat mahdollisia, ja harvassa maassa tuetaan esim. opiskelijoita yhtä hyvin kuin Suomessa. Mistä hitosta siis tulevat tällä palstalla ne, jotka vielä kolmekymppisinä valittavat työstään, parisuhteestaan, asuinpaikastaan, köyhyydestään, ja erityisesti LAPSISTAAN eli lapsiarjesta, vapauden menetyksestä, rahan puutteesta?? Eikö yhtään mitään ollut 21-vuotiaaksi mennessä kehittynyt korvien välissä? Ei ainoatakaan suunnitelmaa? Ei mitään toiveita? Ihan pelkää kuumaa ilmaa? Siis siittiösolujen lisäksi metriä alempana?