Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö teillä itsehillintä karkkipussin säilyttämiseen kaapissa?
08.11.2023 |
Ja sitten aina pikkuhiljaa napsitte sieltä yhden tai kaksi, ja karkit riittää pitkäksi aikaa?
Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että turvallisinta on vaan olla ostamatta, koska itse huitasen koko pussillisen naamaan kerralla. Siksi ostan herkkuja tosi harvoin. Kadehdin niitä, joille riittää pieni sokerimäärä ja sitten tulee stoppi.
Kommentit (104)
Mulle kun tulee karkinhimo niin taatusti käyn sitä ostamassa. Mutta. Se himo talttuu ihan alle kourallisella karkkia. Loput pussista jää odottelemaan seuraavaa kertaa mihin saattaa mennä viikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta laatkkoa joulusuklaita kaapissa.ei käy edes mielessä että söisin,lahjoiksi ovat
Ei säily. Olen joskus ostanut konvehtirasioita joululahjoiksi etukäteen, paketoinutkin kaappiin odottamaan ja mennyt illan makeanhimoissa repimään auki ja syönyt itse. En pysty säilyttämään makeaa kotonani, tuntuu että en unohda niiden olemassaoloa ikinä. Aivan kuin puhuisivat minulle, täällä meitä vielä on
Minulla on jonkinasteinen ahmintahäiriö, joten en osta kotiin säilytettäväksi mitään sellaista, jota saattaisin alkaa ahmia. Tämä koskee leivonnaisia, makeisia, perunalastuja ja jäätelöä. Vähemmällä pääsen, kun en itseäni niillä kiusaa. Kaupassa tarvitsee vastustaa mielitekoa vain kerran, kotona tilanteita olisi paljon enemmän.
Sokerihimosta voi opetella eroon, suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin että olisi jokin keino lakata pitämästä makeasta.
En osta enää herkkuja kotiin. Sitten kun on karkin aika niin pieni karkkipussi, laku, suklaa tai jäätelöpakka riittää päivän-pari. Olen vieroittanut itseni sokerista määräämällä tietyn herkkumäärän jota ei ylitetä, meni vuosi etten ajatellut karkkia joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti riittää. En ole porsas.
Porsaat alapeukuttamassa XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein DNA-testin, ja sen mukaan ihmisten makuaisteissa on geneettisiä eroja, että jotkut ei tunne sitä makean makua yhtä vahvasti kuin toiset. Itse kuulemma olen niitä, jotka maistaa tosi huonosti makean maun. Eli tämä voisi selittää, miksi joidenkin makeanhimo on helpompi sammuttaa. Mutta en tiedä.
Tähän jatkona, että esimerkiksi sellainen käsite kuin "ällömakea" on itselleni ihan vieras kokemus. En voi kuvitella, miltä liian makea maistuisi, ja olenkin aina vähän ihmetellyt kun joku kommentoi jotain herkkua niin. Aika jänniä juttuja jotenkin miettiä miten eri tavalla voidaan kokea samat asiat.
Miten se mauttomuus sulla sitten ilmenee? Tarvitset enemmän sokeria vai et ollenkaan?
Mulle kaikki muuttui ällömakeaksi sen jälkeen kun lopetin sokerin syömisen. Banaanikin on hirveän makea. Ruokiin lisätty sokeri harmittaa kun se pilaa helposti maun ja tavallisia jogurtteja en enää viitsi syödä, vain sellaisia missä ei ole lisättyä sokeria. Joten omasta kokemuksesta sanoisin, että tottumiskysymys myös tuo makeuden maistaminen ja siitä pitäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin että olisi jokin keino lakata pitämästä makeasta.
Se keino on olemassa: kokonaan sokerista vieroittautuminen. Kaikesta addiktiosta pääsee irti kun vain taistelee itsensä siitä vapaaksi.
Karkkipussi säilyy mut suklaa ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan herkkuja kun voin ne syödä. Itsehillintää on kyllä pitää avaamattomana , mutta avattu menee.
Tällä hetkellä kaapit tursuavat makeaa, koska en ole syönyt mitään sokerista yli kahteen kuukauteen. Siellä ne vaan odottavat jotain päivää kun sallin itselleni sokerin. En tiedä tuleeko sitä enää koskaan. Ja lisää herkkuja jotenkin aina jostain tupsahtaa kun vieraat tuovat mukanaan tai esimerkiksi kun puoliso osti halloween-karkkeja lapsille, joita ei sitten käynyt kuin muutama ovella.
Ennen olin sokerin mussuttaja ja tunnesyöjä. Täytin yksinäiset hetket syömällä salaa herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä lukee? No totta kai on! En kai minä nyt mikään ADDIKTI ole. Miksi olisin heikko? Minula on nytkin geisha-suklaarasia ja suklaakeksejä. Suklaakeksin otan yleensä kahvin kanssa ja geishaa otan ehkä 2-3 palaa päivässä. Jos ihan oikea nälkä tulee, niin syön jotain. Yritän syödä 3 tunnin välein. Välipalaksi hyvä on esim. banaani tai porkkana. Minusta näiden addiktien tulisi mennä hoitoon. Ei se ole normaalia kyetä olemaan syömättä jos ei ole tarvetta. Keksikää parempaa tekemistä kuin syöminen. Itse käyn 3 krt viikossa salilla ja syön oikeaa ruokaa tarpeeksi, niin ei tarvitse koko ajan herkutella hiilareilla.
"Ei se ole normaalia kyetä olemaan syömättä jos ei ole tarvetta".
😂😂 Tajuatko itse yhtään mitä kirjoitit?
Toisekseen, sinä itse pupellat ruokaa kolmen tunnin välein ja päälle vielä suklaata, siis joka päivä.
Pr0pagandaa. Pyrin syömään 3h välein ruokaa, sillä se on parasta lihaskasvun takia. Ei sitä ruokaa tarvitse ahmia niin paljon, riittää että saa n. 20 g proteiinia per ruoka-annos 3h välein. Ja suklaata syön sen pari palaa, hui kun paljon! En ole niin heikko, että söisin sen koko rasian jollain eläimen vaistolla. En ole koskaan ollut ylipainoinen. Mutta mitäpä sinä näistä asioista tiedät...
Koviksihan ne siellä kaapissa menevät.
En syö enää mitään moisia. Itsehillintä ja selkäranka.
Karkkeja ostan harvoin. Pandan suklaakonvehtirasian jos ostan, menee päivässä. Ensin syö päällimmäisen kerroksen, pistän nätisti kaappiin odottelemaan tulevia päiviä. Parin tunnin päästä haken sen ja syön loppuun. Ei kestä yön yli.
Karkkipussi säilyy kyllä mutta suklaat ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein DNA-testin, ja sen mukaan ihmisten makuaisteissa on geneettisiä eroja, että jotkut ei tunne sitä makean makua yhtä vahvasti kuin toiset. Itse kuulemma olen niitä, jotka maistaa tosi huonosti makean maun. Eli tämä voisi selittää, miksi joidenkin makeanhimo on helpompi sammuttaa. Mutta en tiedä.
Tähän jatkona, että esimerkiksi sellainen käsite kuin "ällömakea" on itselleni ihan vieras kokemus. En voi kuvitella, miltä liian makea maistuisi, ja olenkin aina vähän ihmetellyt kun joku kommentoi jotain herkkua niin. Aika jänniä juttuja jotenkin miettiä miten eri tavalla voidaan kokea samat asiat.
Miten se mauttomuus sulla sitten ilmenee? Tarvitset enemmän sokeria vai et ollenkaan?
Mulle kaikki muuttui ällömakeaksi sen jälkeen kun lopetin sokerin syömisen. Banaanikin on hirve
Ruokavalioni on todella terveellinen, koostuu enimmäkseen vihanneksista ja protskusta, leivät teen itse ja keliakian takia käytän terveellisempiä jauhoja siihen, en esim. kaupasta saatavia valmiita gluteenittomia jauhesekoituksia. Lisättyä sokeria sisältäviä prosessoituja mömmöjä ostan/syön kylässä tosi harvoin, ja silloin ne on tosiaan jotain herkkuja. Mutta ei tule sellaista ällötysreaktiota koskaan. Sillä tavalla se ilmenee. En ole mitenkään totuttanut itseäni ylimakeisiin juttuihin, vaan en vaan yksinkertaisesti maista niitä niin vahvasti. Kyllä tunnistan banaanin makeuden, ja maitokin on mielestäni makeaa, mutta en koskaan ole törmännyt mihinkään, mikä olisi liian makeaa, vaikka olisin vuoden syömättä lisättyä sokeria missään. Vähän samalla tavalla varmaan kuin jotkut on herkempiä reagoimaan tuoksuihin, tai joku ei voi sietää kahvin makua, vaikka miten yrittäisi tottua. Tai joillain on se geeni, että korianteri maistuu heidän suussaan saippualle. Ihmiset on vaan erilaisia näissä jutuissa. Onhan niitäkin, jotka tykkää tosi paljon suolaisista ruoista, ja lisää suolaa kaikkeen. Itse taas reagoin suolaan paljon herkemmin.
Tähän jatkona, että esimerkiksi sellainen käsite kuin "ällömakea" on itselleni ihan vieras kokemus. En voi kuvitella, miltä liian makea maistuisi, ja olenkin aina vähän ihmetellyt kun joku kommentoi jotain herkkua niin. Aika jänniä juttuja jotenkin miettiä miten eri tavalla voidaan kokea samat asiat.