Lue keskustelun säännöt.
Oletko ikinä ollut erilaisissa hautajaisissa?
07.11.2023 |
Millä tavalla hautajaiset oli niin sanotusti erilaiset verrattuna muihin hautajaisiin?
Itse olen ollut sellaisissa mihin vieraita pyydettiin pukeutumaan kesäisesti ja välttämään kokomustaa pukeutumista. Lähes kaikki oli tätä noudattaneetkin.
Kommentit (29)
Olen. Veteraanihautajaiset olivat hienot kuorolauluineen. Sitten eräs vaimon sukulaismies oli ollut viinaan menevä huumorimies. Siellä ei itkua tihuuteltu. Muistotilaisuudessa soiteltiin haitarilla ryyppy- ja ns. vanhojen poikien lauluja. Kummatkin omalla tavallaan mieleenpainuvat. Loput parikymmentä hautajaista näiden väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin Jehovan todistajien seurakuntaan kuuluneen sukulaisen hautajaisissa. Oli erittäin kylmä talvinen päivä. Arkku kannettiin suoraan haudalle ja laskettiin maahan. Oli useita puheita ja lauluja sekä kukkien laskut. Kappelia ei voitu tai haluttu käyttää. Niinpä monet sairastuivat pitkään kylmässä seisoskelusta, minäkin. Se jälkeen oli muistopuhe heidän seurakuntatalollaan, sinne ei koko saattoväki mennyt, en minäkään. Nykyään kuulemma heidän hautajaisissaan on vain tuo muistopuhe, hautaan lasku tapahtuu vain lähiomaisten kesken.
Kappelin käyttöä jehoville ei välttämättä seurakunnan pappi hyväksy.
Ainakaan meillä ei ollut lupaa mennä kappeliin. Toki menimme silti, että saatiin kukat siellä laitettua, mutta mitään puheita tai lauluja siellä kappelissa ei pidetty.
Ulkona haudalla oli lyhyt lauluhetki, koska oli jäätävän kylmä. Muistotilaisuus oli sen jälkeen jossain ravintolassa.
Vainajan muistelun lisäksi jehovat pitivät siellä myös oman pienen saarnansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avonainen arkku tilaisuudessa. Ei tosin ollut Suomessa.
Suomessakin on ortidoksihautajaisissa arkku melkein koko toimituksen ajan auki. Lopuksi arkku suljetaan ja kiristetään arkun kannen kiinnitystapit kiinni, se on osa menoja.
En ole koskaan ymmärtänyt sen kannen sulkemisen tarkoitusta. Ortodoksihautajaisissa päätarkoitus on varmistaa, että vainajan sielu ja ruumis pääsevät taivaaseen. Menojen aikana sitä pyydetään monta kertaa. Mutta jos kansi on tiukasti kiinni, niin ruumis ei pääse. Vai onko tässä jokin mystiikka, tai oonko tyhmä?
Meidän ihan tavallisessa ev.lut. suvussa on vainajaa saanut käydä katsomassa ennen siunaustilaisuuden alkua, siinä siunauskappelin lähellä olevassa tilassa, missä arkkua säilytetään. Itse en ole mennyt.
-ohis
Hautajaisia ennen oli selvinnyt, että vainaja oli nuorena synnyttänyt kaksi lasta, jotka molemmat oli annettua adoptioon. Nämä adoptoidut lapset tulivat paikalle ja tuskin malttoivat odottaa, että muistotilaisuus on ohi, koska tulivat muuttoauto mukanaan hakemaan tavaroita. Vainajan poikapuoli oli kovin hämillään ja ainut joka näytti surevan vainajaa. Mutta olipa vainajalta röyhkeä temppu tai sitten oli vaan jotenkin yksinkertainen, eikä tajunnut. Kuulin, että poikapuoli sai lähtöpassit kotoaan, kun nämä löytyneet jälkeläiset laittoivat kodin myyntiin. En kyllä usko, että vainaja oli näin tarkoittanut. Varmastikin oli ajatellut elävänsä pidempään ja tekevänsä sitten testamentin poikapuolensa hyväksi.
Eli, oli erilaiset hautajaiset, ei ikinä ole ollut niin jäätävä tunnelta ja ahneus leijunut ilmassa,
Vierailija kirjoitti:
Uruila soitettiin vainajan suosikki- iskelmä vuodelta 1972. Hienoa!
Mä olen ollut hautajaisissa joissa soitettiin uruilla ja saksofonilla Amazing Grace. Pääpaino saksofonilla ja urut soi vaimeammin taustalla. Oli todella kaunista ja liikuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini hautajaiset,
2 läsnäolijaa,
ei muistotilaisuutta.
Espanjassa juoksi arvanmyyjä surevien joukossa ja yritti myydä arpoja keloja kilistellen. Ruumiinavaaja tuli veriset hanskat käsissä ja sanoi syyn kuolemaan . Kuulimme kun sahasivat auki ruumiin.
Hauta laitettiin kiinni, arkusta revitiin iso toista metrin pituinen risti ja laitettiin lesken makuuhuoneen seinälle. Kärpäsiä surrasi isot joukot kun kaksi miestä tuli laittamaan arkun joka oli kotelossa maan päällä niinkuin säilytyslokerot, rappaamaan kiinni oven .Sisään laitettiin kukat ..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin Jehovan todistajien seurakuntaan kuuluneen sukulaisen hautajaisissa. Oli erittäin kylmä talvinen päivä. Arkku kannettiin suoraan haudalle ja laskettiin maahan. Oli useita puheita ja lauluja sekä kukkien laskut. Kappelia ei voitu tai haluttu käyttää. Niinpä monet sairastuivat pitkään kylmässä seisoskelusta, minäkin. Se jälkeen oli muistopuhe heidän seurakuntatalollaan, sinne ei koko saattoväki mennyt, en minäkään. Nykyään kuulemma heidän hautajaisissaan on vain tuo muistopuhe, hautaan lasku tapahtuu vain lähiomaisten kesken.