Eka jouluaatto ilman 80v äitiä. Menehtyi syksyllä, joten asia ihan tuore. Miten te muut ootte muistelleet jouluna ja
varsinkin ekana jouluna äitiä tai isää, joka kuollut? Veittekö haudalle kukkia?
Kommentit (17)
Itkin ja itken vieläkin vaikka montakymmentä vuotta mennyt rakkaan äidin kuolemasta. Suru ei parane koskaan.
Kynttilän vien äidin haudalle ja muuallehaudttujen muisto lehtoon
En muistellut mutta ei kyllä kiinnostanut joulun vietto. Ei ollut edes kinkkua sinä jouluna 3 vuotta sitten.
Kuolleet ovat kuolleet, ihan turha käydä kiven vieressä huutelemassa. Joulu ei ole sitten lapsuuden merkinnyt yhtään mitään, ei haittaa menoa mitenkään.
Olen menettänyt molemmat vanhemmat tänä vuonna, ensin äiti alkuvuodesta ja sitten isä kesällä. Kynttilät vien vanhemmille jouluaattona haudalle.
Vierailija kirjoitti:
Itkin ja itken vieläkin vaikka montakymmentä vuotta mennyt rakkaan äidin kuolemasta. Suru ei parane koskaan.
No, tuo ei ehkä enää kuulosta aivan terveeltä. Että itkeskelet vaikka äitisi kuolemasta on monta kymmentä vuotta? Aikuinen oppii kyllä surun kanssa elämään, etenkin vuosikymmenten aikana.
Meillä ei äidillä ole hautaa, eikä haudalla käynti muutenkaan kuulu perinteisiin. Vietettiin joulua ihan normaalisti, syötiin hyvin ja saunottiin. Äidin resepteillä laitettiin ruuat.
Ensimmäinen joulu ilman 64-vuotiaana kuollutta äitiä oli surullinen, olin viettänyt kaikki elämäni joulut äidin kanssa (erilaisilla kokoonpanoilla). Itselle oli tärkeää ja ihanaa saada järjestää ensimmäinen joulu itse omannäköiseksi, äidiltä periytyneiden tapojen mukaisesti. Illalla kävin hautausmaalla, kuten yleensä muutoinkin jouluna, viemässä äidille kynttilän.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet ovat kuolleet, ihan turha käydä kiven vieressä huutelemassa. Joulu ei ole sitten lapsuuden merkinnyt yhtään mitään, ei haittaa menoa mitenkään.
Mikään ei merkkaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet ovat kuolleet, ihan turha käydä kiven vieressä huutelemassa. Joulu ei ole sitten lapsuuden merkinnyt yhtään mitään, ei haittaa menoa mitenkään.
Mikään ei merkkaa mitään?
Ei tuo tarkoita, etteikö merkkais, mutta tärkeämpää olisi huomioida niitä eläviä, jotka ovat vielä kanssamme.
En ole koskaan ymmärtänyt kuolleiden palvontaa.
Äitini kuoli toissa jouluna. Se joulu meni kuin sumussa. Hän olisi ollut tulossa meille, kuten ennenkin, mutta siirtyikin jouluksi taivaaseen. Vietimme silti perinteisen joulun perheellä, olihan kaikki laitettu valmiiksi. Äidin paikalla paloi kynttilä ja tunnelma oli jotenkin juhlava ja rauhallinen, vaikka varmasti shokissa olimmekin. Äidin kivut olivat poissa, se helpotti siinä hetkessä. Viime joulu oli jo helpompi, aina muistelemme ja käymme haudalla viemässä kynttilät. Iloiset ja hyvät muistot kulkevat mukana, silloin tällöin juttelemme hänestä ja eiköhän jouluaattona tunnu taas se lämmin, tuttu tunne ja joulurauha.
Otan osaa.
Minulla oli sama juttu vuosi sitten, äitini kuoli elokuussa 2022. Jouluna vietiin haudalle tietenkin kynttilä, totta kai siinä itku tuli. Muuten joulu meni suht ok. Ei oltu kotona, eli siinä mielessä oli vähän erilainen kuin aikaisemmat joulut. Nyt koitan olla mahdollisimman paljon isäni kanssa, jossain vaiheessa hänetkin vielä menetän. Ellei sitten oma aika tule ensin, sitähän ei tietenkään koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet ovat kuolleet, ihan turha käydä kiven vieressä huutelemassa. Joulu ei ole sitten lapsuuden merkinnyt yhtään mitään, ei haittaa menoa mitenkään.
Mikään ei merkkaa mitään?
Ei tuo tarkoita, etteikö merkkais, mutta tärkeämpää olisi huomioida niitä eläviä, jotka ovat vielä kanssamme.
En ole koskaan ymmärtänyt kuolleiden palvontaa.
Joo, palvonta on vähän omituista mutta kuolleen muistelu ja ikävöinti on normaalia. Tunnut olevan katkera ja hieman yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet ovat kuolleet, ihan turha käydä kiven vieressä huutelemassa. Joulu ei ole sitten lapsuuden merkinnyt yhtään mitään, ei haittaa menoa mitenkään.
Mikään ei merkkaa mitään?
Ei tuo tarkoita, etteikö merkkais, mutta tärkeämpää olisi huomioida niitä eläviä, jotka ovat vielä kanssamme.
En ole koskaan ymmärtänyt kuolleiden palvontaa.
Joo, palvonta on vähän omituista mutta kuolleen muistelu ja ikävöinti on normaalia. Tunnut olevan katkera ja hieman yksinkertainen.
Yhden viestin perusteella pystyt arvioimaan minut? Sähän melkoinen fakiiri olet :)
Ekat juhlapyhät ilman sitä rakasta ihmistä on aina vaikeat.
Mieheni kuoli syksyllä, en tiedä miten joulusta selvitään. Mutta rakkaat muistot toivottavasti auttaa!
Ei kyllä erityisemmin muisteltu. Vietettiin joulua suhteellisen normaalisti. Isä oli kutsuttu mukaan mutta ei sitten tullut paikalle.