Kykenemättömyys seksiin

Synnytin vajaa 3 kuukautta sitten. Alatiesynnytyksessä jouduttiin leikkaamaan välilihaa, leikkaushaava oli pitkään kipeä. 

Ennen synnytystä oli suht aktiivinen seksielämä, ennen valtavaa tilaa hyvin aktiivinen. Miehellä korkea seksivietti. 

Seksi hänen kanssa aina ollut hyvää. Haavan takia pelkäsin seksin uudelleen aloittamista, ennen jälkivuodon loppua oli paljon läheisyyttä. Nyt miehen osalta läheisyys vähentynyt, kun en vain kykene seksiin. Ei ole haluja, oma keho ahdistaa, kipu pelottaa. Olen mieheltä pyytänyt anteeksi. Kuitenkin usein heittää kommenttia luokkaa et sä kuiteskaan haluis jne, tuo omat halunsa ilmi ja yrittää ohjata tilanteita seksiin ja joudun torjumaan ne. En osaa antaa läheisyyttä, tunnen mun olon niin kylmäksi ihmiseksi. Rakastan mun miestä enemmän kuin uskoisi, meillä on täydellinen pieni lapsi ja he tekevät minut onnelliseksi. Ennen raskautta jo taustalla masennus, hoitokontakti on sekä sosiaalitoimen kautta perhetyö sekä sosiaalityöntekijän kanssa keskustelut parin viikon välein vauva-arjesta.

Kuitenkin pelkään, että mies menee hakemaan tyydytystä muualta. Hän ei ole pettänyt minua koskaan, mutta luottamusongelmat kumpuaa omasta menneisyydestä. Pelkään, etten riitä. Itkettää, mutten pysty itkeä. Tilanteessani lisänä rakas perheenjäsen kuoli pari viikkoa sitten, ja syyllisyys siitä kalvaa lisäksi mieltä. 

Olen yrittänyt sanoa, että en kykene, pelkään, tunnen oloni oksettavaksi mutta tuntuu ettei hän ymmärrä asian syvyyttä omassa pääkopassani. En tahdo menettää häntä, mutta pelkään ajavani hänet pois. Psyk. hoitajalleni olen puhunut omasta riittämättömyyden tunteesta ja kuinka koen olevani oksettava ja kuinka tuijotan vaaan numeroa, mutta hän sanoo sen olevan normaalia synnytyksen jälkeen. 

En tiedä mitä tällä haen. Sympatiaa, vinkkejä, potkua perseelle, en tiedä. Halusin vain kirjottaa ajatukseni ylös ja ehkä saada jotain palautetta.