Oletko kasvanut fiksujen vai tyhmien ihmisten ympäröimänä?

Joo

Fiksujen. Siksi on ollut aikuisella iällä hämmentävää havaita, miten paljon tyhmiä ihmisiä onkaan.

Fiksujen. On veljeni kanssa usein puhuttukin miten hyvä tuuri on käynyt sen suhteen, että perhe, suku ja muu lähipiiri  on ollut niin tolkun ihmisiä.

Minulla on valitettavasti ollut ihan tynnyrissä kasvaneita, kyvyttömiä ja vähäjärkisiä ihmisiä ympärilläni, ja olen siitä kärsinyt paljon. Muutamia järkeviä on onneksi ollut myös, niin olen vielä elävien kirjoissa.

Ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon meihin vaikuttaa se, synnymmekö fiksuun perheeseen vai lantakuoppaan kallujen hospotuksia ja sekoiluja sietämään.

Ihmiset ketkä ovat syntyneen normaaliin tai fiksuun perheeseen, tuskin ymmärtävät privilegiotaan.

On suurta sontaa väittää, että jokaisella meillä täällä on yhtäläiset lähtökohdat vaikka mihin. No ei ole.

Olen kasvanut kuunnellen hel*etillistä riitelyä, josta on aiheutunut vaikeuksia vuosikausiksi. Meillä on suvussa älykkäitäkin henkilöitä. Moni on lääkäri, DI, juristi, kauppatieteilijä... Mutta nämä lapsuuden henkisen pahoinpitelyn uhrit ovat heikkoitsetuntoisia.

Sekä että. Sisarukseni on nopeaälyisiä, mutta vanhempani ei niinkään. Muiden kanssa kun on tekemisissä, niin on tullut vähän tavaksi hidastaa puhetta ja käyttää rautalankaa. Sitten välillä kun törmää ihmiseen, joka oikeasti tajuaa heti kun jostain asiasta puhuu, se on aivan äärettömän virkistävää. Suurin osa ihmisistä käy aika hitaalla. Eikä siinä mitään, ei älykkyys ole edes se piirre ihmisessä jota eniten arvostan. Hyvyys on.

Älyllisesti fiksujen, mutta tunnelmalta negatiivisen.

Koko lähisuku vain saamattomia alkkiksia ja persaukisia juntteja.

Onko muka olemassa muita kuin tyhmiä?

Molempia. Lähisuvussa on sekä perusfiksuja ihmisiä, että aivan totaalisia katastrofeja. Ketään erityisen välkkyä tai menestynyttä ei ikävä kyllä ollut perhepiirissä. Tämän lisäksi synnyin surkeaan maaseutupitäjään, joten olin lähisukua lukuun ottamatta enimmäkseen todella toksisten, tympeiden luusereiden ympäriöimä. Edelleen ahdistaa kun ajattelen asiaa, vaikka pääsin karkuun jo vuosia sitten. Koska mitään mallia varsinaiseen elämässä menestymiseen ei ollut (sekä isäni että äitini olivat omien sukulinjojensa huiput ihan sillä perusteella, että olivat asiansa hoitavia, työssäkäyviä ja sosiaalisesti kyvykkäitä ihmisiä, joita kiinnosti ympäröivä maailma), olen päässyt vauhtiin tuskastuttavan hitaasti, vaikka olen itse akateemisesti kyvykäs ja keskimääräistä älykkäämpi. Niin masentunut ja vieraantunut olin koko nuoruuden. En ole varsinaisesti katkera, mutta ankeat lähtökohdat ja ns. hukatut vuodet masennuksen ja massiivisen ahdistuksen ikeessä tuntuvat ajoittain painostavilta. Koen yhä usein olevani lähtökohtaisesti kelvoton ihminen, b-luokkaa kaikessa, näkymätön. Oikeasti en ole, mutta tämä uskomus elää tiukassa ja joudun selättämään sen uudelleen ja uudelleen.

Fiksujen. Mieheni taas on idioottien perheestä. Perhetausta vaikuttaa paljon, mutta tunnen mieheni lisäksi paljon ihmisiä jotka ovat kasvaneet hyviksi ja älykkäiksi ihmisiksi, vaikka tausta on mitä on. Vastaavasti tunnen useita ns. hyvien perheiden kasvattamia (poikia) joiden elämät on luisuneet ihan ulalle. 

Tyhmiä ja lisään pottiin: ilkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Fiksujen. Siksi on ollut aikuisella iällä hämmentävää havaita, miten paljon tyhmiä ihmisiä onkaan.

Tämä.

Varmaan ihan keskivertofiksujen, jotka kuvittelivat olevansa poikkeuksellisen älykkäitä.

Ei tyhmien mutta yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämään tottuneiden, mielipiteiltään mustavalkoisten ihmisten kanssa, joille kaikki omasta arjesta poikkeava oli jotenkin liian hienoa ja erikoista. Kyllä tässä on saanut töitä tehdä tosissaan, jotta on saavuttanut jonkinlaisen sivistystason ja kelvolliset käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut kuunnellen hel*etillistä riitelyä, josta on aiheutunut vaikeuksia vuosikausiksi. Meillä on suvussa älykkäitäkin henkilöitä. Moni on lääkäri, DI, juristi, kauppatieteilijä... Mutta nämä lapsuuden henkisen pahoinpitelyn uhrit ovat heikkoitsetuntoisia.

Älykkäätkin voivat riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ihan keskivertofiksujen, jotka kuvittelivat olevansa poikkeuksellisen älykkäitä.

Tämä taitaa olla se tyypillisin lähtökohta. Painetaan juuri ja juuri keskipalkkaista duunia ja elämän suurin saavutus on poismaksettu omakotitalo muuttotappiopaikkakunnalla. Ollaan viittä vaille neroja. 

Vierailija kirjoitti:

Fiksujen. Siksi on ollut aikuisella iällä hämmentävää havaita, miten paljon tyhmiä ihmisiä onkaan.

Yli puolet on keskivertoa tyhmempiä. Suppeakatseisia ja yleistiedoiltaan heikkoja ja silti tinkaamisenhaluisia löytyy koulutetuissa, itseään fiksuina pitävistä ihmisissä. Tuskin voi puhua suoranaisesta tyhmyydessä, mutta paljon on ihmisiä, joiden yleissivistys rakentuu jonkun seiskan nettiversion ja tosi-tv- sarjojen pohjalle. 

Se on ollut aivan sietämätöntä, kun ne ihmiset kenen ympäröimänä olet kasvanut, ovat kuin jonnekin 1700-1800-luvuille tiukasti ja hanakasti jääneitä. Muut ihmiset ja maailma kuitenkin vaatii, että eläisit 2000-lukua, niin on todella raakaa olla siinä venytyspenkissä; toiset repii jaloista ja toiset päästä, ja itse kokee ettei selviä tästä kidutuksesta hengissä.

Pahin ihmistyyppi on älykäs ja ilkeä. Mielummin ympäröisin itseni tyhmillä mutta kivoilla ihmisillä.