Lue keskustelun säännöt.
Millainen raivo on vielä "normaalin rajoissa" lapsella?
05.11.2023 |
Kouluikäinen lapseni on koko ikänsä ollut tempperamenttinen tapaus. Ensimmäisen kerran lapsella meni maltti parin tunnin ikäisenä synnytyssairaalassa, kun ruokailu ei mennyt kuten hän ajatteli. Sen jälkeen hän on suuttunut milloin mistäkin.
Meillä on tämän lapsen lisäksi kaksi muutakin, joista toinen on esiteini ja toinen eskarilainen. Heidän suhtautumisensa vastoinkäymisiin on erilainen ja kun maltti menee, ei samanlaista raivoa ole ollut havaittavissa. Ymmärrän kyllä, ettei meillä ole vielä minkäänlaista kokemusta teini-iän purkauksista.
Mietin kuitenkin nyt, että onko lapseni raivo normaalia? Kun hän suuttuu, hän raivoaa ensin verbaalisesti, sitten lentävät tavarat. Hän ei "normitilassakaan" tee helposti, mitä pyydetään ja on hyvin omaehtoinen ja itsepäinen, mutta tässä suhteessa on mahdoton jäärä, kun suuttuu. Olemme saaneet lähipiirin lastenhoidon ammattilaisilta ohjeeksi, että kun lapsi raivoaa, pitää estää, ettei hän satuta itseään, muita tai materiaa, sitä olemme koittaneet.
Pohdin kuitenkin ensimmäistä kertaa, että pitääkö meidän ottaa yhteyttä johonkin tahoon? Lapsella on taatusti rauhanpuute odotusaikana, sillä minulla on, muutenkin vitamiinit varmaan kannattaisi tarkistaa. Mutta mitä muuta? Lapsen raivo ei näy koulussa tai kaveripiirissä, siellä on on pidetty ja olemme saaneet muilta vanhemmilta kehuja "rauhallisesta, kohteliaasta lapsesta".
Näitä raivokohtauksia ei tule viikoittain, mutta joka kuukausi. Tällä viikolla kaksi. Ne alkavat erilaisista tilanteista, mutta usein raivo alkaa, kun lapsi ei saa haluamaansa jollakin tavalla. Tunteiden säätelyssä on siis haasteita. Lisään, ettei lasta ole koskaan tutkittu neuropsykologisten haasteiden vuoksi, koulu on mennyt hyvin ja muita erityisiä haasteita hänellä ei ole ollut.
Millaisia ajatuksia tästä herää?
Kommentit (10)
Toisaalta hyvä, kun raivoaa vain kotona, mutta mieti teidän vanhempien käyttäytymistä, mikä raivon laukaisee. Syytä katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerikasvattaja todennäköisesti kokisi, että lasta tulisi rangaista jotta hän ei raivoaisi tai muuten tekisi kiellettyä.
Moderni kasvattaja taas pyrkisi parantamaan lapsen tunnetaitoja ja jos se ei toimi, niin veisi lapsen tutkimuksiin nepsyhaasteiden vuoksi.
Meillä oli tyttärellä sama. Suuttuessaan meni ihan transsiin, rikkoi esineitä ja kerran kävi pienemmän sisaruksen kimppuun.
Myönnän, että olin huolissani. Rikkomisiin mentiin väliin ja kun oli rauhoittunut, niistä käytiin perusteellinen keskustelu. Aina tuotiin esiin, että kaikki tunteet on sallittuja, mutta minkään rikkominen tai kenenkään kimppuun käyminen ei.
Jossain vaiheessa lapsi itse alkoi huolestua käytöksestään ja siinä 12-14 ikävuoden välillä tasaantui. Mikä on aika erikoista, kun murrosikää odotin kauhulla.
Nyt tytär on 22..Fiksu, tasapainoinen nuori aikuinen.
Esiintyy ainoastaan tietyssä ympäristössä (kotona), eikä ilmeisesti muita oireita, joten ei huolta neuropsykologisesta häiriöstä. Perheneuvolasta voitte pyytää apua. Lapsi hyötyisi varmaan tunnetaitojen vahvistamisesta, ja te vanhemmat vanhemmuustaitojen lisäämisestä. Lukekaa Ross W.Greenen kirja tulistuva lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden raivokohtausten aikana lapsi ei kuuntele, reagoi puheeseen kuin ottamalla lisää kierroksia. Kohtausten jälkeen olemme keskustelleet aiheesta ja puhuneet, miten voisimme auttaa lasta näissä tilanteissa. Olemme hankkineet painopeiton, jota suositeltiin, olemme lapsen kanssa luoneet "rauhoittumispaikan" hänen toiveidensa mukaisesti - jota hän ei kuitenkaan käytä.
Lapsen raivo alkaa myös tilanteissa, joissa vanhemmalla ei ole välttämättä edes mitään tekemistä suoranaisesti, kuten läksyjä tehdessä (ei tajua heti laskua, ei halua kirjoittaa lauseita vihkoon jne), sisaruksen kanssa kommunikoidessa tai oman tekemisen parissa (palapelin oikeaa palaa ei löydy, kirja loppui, tietokonepeli jumittui jne).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esiintyy ainoastaan tietyssä ympäristössä (kotona), eikä ilmeisesti muita oireita, joten ei huolta neuropsykologisesta häiriöstä. Perheneuvolasta voitte pyytää apua. Lapsi hyötyisi varmaan tunnetaitojen vahvistamisesta, ja te vanhemmat vanhemmuustaitojen lisäämisestä. Lukekaa Ross W.Greenen kirja tulistuva lapsi.
Vanhemmat hyötyisivät erityisesti maalaisjärjen lisäämisestä. Mitään "tunnetaitoja" ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluikäiseltä pitäisi sujua tunteiden hallitseminen jo, varsinkin kun vanhempina olette ilmeisen tasapainoisia ja ottaneet paljon jo huomioon. Jokin ulkopuolinen apu voisi olla hyväksi.
Meillä ollut sama, taaperoiköisestä saakka, lapsi nyt 12. Mitään apua ei olla saatu mistään, haettu on kyllä. Katsokaas kun koulussa eikä muualla ole ongelmia kuin tutussa ympäristössä kotona, niin se sulkee heti nepsyt pois, ei tarpeeksi pisteitä joten pääsyt toiminnallisiin terapiamuotoihin evätään. Vanhempina voidaan käydä tunneharjoituksia lapsen kanssa läpi vaikka kuinka mutta olen sitä mieltä, että olemme lapselle liian lähellä, asian vastaanottaminen ei ole sama, kuin että se tulisi joltain ammattitaitoiselta valmentajalta, ilman tunteiden sekoittumista siihen harjoitukseen. Mutta meidät on siis jätetty täysin yksin vaikka olen kertonut suoraan tilanteet. Pelkkää kehotusta pitää säännölliset arkirytmit, on se apu. Niinkuin, että no kiitos hi tosti, kun avasitte meille tämän salakoodin ihmislapsen hyvinvointiin. Että oikein rutiineja. Näin tämä apu suomessa toimii. Tiedän näitä perhetilanteita olevan paljon. Meillä onnena se, että lapsi on kehittynyt ja raivot viimein harventuneet, kun on tullut isommaksi. Mutta mitä traumoja se on jättänyt, vain hän tietää.
Ap lisää: raudanpuute, ei rauhanpuute