Onko asuntonne aina siinä kunnossa, että vieraat voi tulla vaikka kutsumatta tai lyhyellä varoajalla?

Riippuu keneltä kysyy. Itse kehtaan aina ottaa tyypit vastaa

Kyllä täällä sekaista ja sotkuista alkaa olemaan, jos viikottaisesta siivouksesta on useampi päivä. Ja kyllä täällä välissä jälkiä korjaillaan, lattialle tippuneet roskat nostetaan ja keittiössä rätti heiluu päivittäin mutta siltikin kolmen ihmisen jäljiltä elo näkyy. Ei tätä ihan ohimennen pyyhkäistä ja olla siihen tyytyväisiä.

Ei ole. Mutta vieraita käy kyllä ihan yllättäen. Sanon yleensä että koettakaa selvitä, sori sotku.

nytkin tiskaamatta paistinpannut, monta kattilaa, taikinakulhoja ym mitkä käsitiskiä/eivät ole mahtuneet tiskikoneeseen. Lattiat sais imuroida ja vois ne joskus pestäkkin. 

 

Mutta parhaillaankin vieraita talossa enkä jaksa ottaa stressiä.

Nykyään on kun ei ole enää naista syömässä aamupalaa sohvassa ja levittelemässä tavaroitaan ympäri asuntoa. Nykyään menee pyykit kuivurista suoraan kaappiin, eikä jää khh-pöydälle päiväkausiksi.

15 min kunnossa, ainakin pääsääntöisesti.

Periaatteessa joo. Ei ole ihan täysin järjestyksessä, koska on pieniä lapsia, mutta kyllä meille voisi tulla. Jos kyläily on etukäteen tiedossa niin imuroidaan, pestään vessa ja järjestellään lelut paikoilleen ennen sitä.

Meillä on aina siistiä mutta vieraista emme pidä; vielä vähemmän yllätys vieraista 🤣

Kyllä on ja yllätysvieraat ovat tervetulleita. Viimeiksi tänään tuli yllätysvieraita, kun juuri heräsimme. 

Eikä vaihdeta käsipyyhkeitä, vaan kodissa saa näkyä elämisen jäljet. 

Motto

"Älä siivoa kotoa elämää pois, 

Toki on.

Jos joku alkaisi mussuttaa niin niin heittäisin mokoman ulos.

Vastaavasti osaan käyttäytyä kun menen kylään ystävieni luo.

Ei todellakaan ole. Vihaan yllätysvieraita yli kaiken. Vähintään tunti menee että saan kämpän siihen kuntoon, että vieraat kehtaa päästää sisään. 

En ole itse kovinkaan siisti ihminen, meillä on OKT ja useampi koira jotka tuovat risuja ym. sisälle. Ei kuitenkaan mikään sikolätti, mutta vieraita varten haluan siivota kunnolla vaikka itse viihtyisimme epäsiistimmässäkin ympäristössä.

On, mutta se ei tarkoita, että meillä olisi kaikki aina tiptop. Ei käy sellaisia vieraita, joiden takia tarvii olla. Perussiisteyttä pidetään yllä, mutta ei haittaa jos keittiössä näkyy ruuanlaiton jäljet tms.

Meillä on kolme lasta, joten ei ole aina siistiä. Nuorin on taapero. Viikonloppuisin yritän siivota aina kodin kuntoon, mutta viikolla en jaksa töiden jälkeen muuta kuin tiskata ja pestä pyykkiä ja siivota suurimmat sotkut. Joka päivä on pakko laittaa pyykki- ja tiskikone vähintään kerran päälle, muuten on täysi kaaos hetkessä.

Taaperon jäljiltä sotkua syntyy paljon, kun maito kaatuu lattialle, jugorttilusikka ei osu ihan suuhun tai banaani unohtuu johonkin nurkkaan. Vaatekaappi tyhjennetään meillä päivittäin, samoin lelukorit. Eli ei ole aina siistiä. Meillä siivotaan kuitenkin ihan joka päivä ja paljon. Mutta ei ole siistiä.

On siistiä. Tykkään eniten yllätysvieraista, stressaan liikaa sovituista kyläilyistä. Yllätysvieraille ei tarvitse kuin keittää kahvit ja tarjota keksejä.

Riippuu vieraista. Kaverit ja läheiset voi pölähtää koska vaan, meillä saattaa silloin olla vähän  pölyistä ja sekaista mutta yleissiistä, jos se ei heitä haittaa niin senkun tulevat, en stressaa. Joku harvinaisempi vieras taas ei ilman kutsua.

Ei missään nimessä. Kaksi teinipoikaa on vaikea saada pitämään omaa huonettaankaan siivossa, toinen pitää jonkinlaista huolta, toinen ei yhtään.

Minä olen jatkuvasti uupunut, yhä pahemmin, miehellä on useita sairauksia mutta ei pääse sairaseläkkeelle, eikä meistä kumpikaan enää jaksa kuin pakollisimmat kotityöt, tiskit ja pyykit, kaupassa käynti, ruuanlaitto...

Juuri mietin, että paras lahja jonka voisin saada, olisi siivottu siisti koti. Kärsin tästä itse, ja tiedän että mieskin kärsii ja onhan se surullista että lapset joutuvat elämään tällaisessa, vaikka itse eivät haluakaan siivota, pitäisi minun perheen äitiniä huolehtia että on siistiä ja puhdasta.

Yritän taas kerran saada lääkäristä apua. Kun edes kerran elämässä ei olisi väsynyt, tai parantuisi edes siihen mitä se oli joskus 20 vuotta sitten, että saisi siivottua talon edes viikossa.

On, enimmäkseen. Olen aina tykännyt siitä, että tavarat ovat paikoillaan ja on puhdasta, silloinkin,kun talo oli täynnä lapsia. Voin henkisesti huonosti sotkun keskellä - mutta vain omassa kodissani. Jonkun muun kotona sotku ei haittaa pätkääkään. Mitähän Freud sanoisi omituisuudestani:)

Olohuone on. Toimistohuoneen oven saa kiinni, jos on kamaa levällään.

On. Ei tietenkään aina täysin tiptop, mutta sen verran siistiä kuitenkin että kehtaa ottaa vieraat vastaan.

Meille ei pääse yllätyskylään, oli siistiä tai ei. Törkeää ängetä toisten kotiin kutsumatta 

On, aina. Imuroin päivittäin, koska kaksi kissaa ja kissankarvaa ja -hiekkaa on muuten ympäriinsä. Ja rakastan siistiä kotia, en voisi elää sekasotkussa. Nuoren huone on oma lukunsa, mutta oven voi aina työntää kiinni, jos tulee vieraita. Lähtökohtaisesti en kyllä pidä yllätysvieraista; yksi ystäväni ei koskaan ilmoita tulostaan, eikä lähde kotiin, vaikka suoraan sanoisin, että nyt on huono hetki. Mutta jos en avaa ovea, soittaa kännykkään ja kuulee sen soivan... viitsisi koko ajan pitää puhelinta äänettömälläkään 😕