Olisiko sinulle luontevaa mennä äitisi kanssa kahdestaan syömään?

Olisi ja on. Äiti ei edes ole erityisen kepeä ihminen. 

Hyvin voisin mennä ja tyttäreni kanssa samoin. Meillä on hyvät ja rennot välit. Äiti 83 ja tytär 25. Olen 60 v.

Ei olisi. En jaksa sitä loputonta autistiraivoa. Menkööt yhtä hankalan siskonsa kanssa.

Täytyy sanoa, että jostain syystä se ei olisi. En oikein tiedä miksi. Jotenkin en osaa olla oma itseni hänen seurassaan. Nelikymppinen minäkin.

Olisi. Käytiin etenkin ennen paljon kahdestaan lounaalla ja muutenkin syömässä. Käydään vielä nykyäänkin, mutta puolisoni on myös usein mukana.

Kerran olen käynyt ja se shown määrä kun hän halusi salaattia ABC:n noutopöydästä, kalapullia keittiöstä ja minun olisi pitänyt osata kertoa kassahenkilölle montako perunaa otan annokseeni, joten syödäänpä ihan kumpikin vaan ihan omilla tahoillamme...

Ei ole. Hän on kuollut.

On. Äitini on aivan ihana ihminen.

Ei todellakaan ole. Äiti ei ole mitenkään mukava ihminen, mutta osaa kyllä julkisesti käyttäytyä. Äiti on mulle lähes vieras ihminen, jonka kanssa tuli asuttua elämän ensimmäiset 16 vuotta. Äiti on hyvin kylmä ihminen, jonka kanssa on helpointa olla tekemisissä mahdollisimman vähän 

Ei. Ollaan jotenkin niin eri aaltopituudella kaikesta ja minua häiritsee hänen runsas alkoholinkäyttö, alkoholisti kun on. Varmaan hänestä parasta olisi tuossa ruokailussa se, että saa tilata alkoholia ruuan kanssa eikä se, että voisi jutella vaikka minun kanssani. 

Kyllä! Tänä vuonna olen ollut äitini kanssa kahdestaan konserteissa, elokuvissa, uimahallissa, Pienellä karhunkierroksella, 4 päivää Wienissä ja monta kertaa syömässä. 

Kyllä, se olisi kivaa. Tosin äiti saa panikschlagin väkijoukoissa.

Olisi.

Olisi ollut. Meillä oli todella läheiset välit. onneksi myös lapseni ehti saada hänet elämäänsä. Äitini kuol 19 vuotta sitten ku n olin 24

Äiti on kuollut ja sitä ennen dementikko pidempään kuin useimmat tietävät mahdolliseksi. 

Mutta sitä ennen vietettiin äidin kanssa aikaa. Oltiin mökillä, matkoilla, kotona. Luonnollisesti myös käytiin syömässä. Alzheimer on hirveä sairaus. Toivottavasti siihen keksitään tehoava hoito.

Usein käydään äidin kanssa yhdessä syömässä ja juodaan parit vinkut. Ulkomaillakin ollaan matkusteltu yhdessä joskus lapsenikin ovat mukana. Meillä on todella hyvät välit

On, siis oli. Äidin ja hänen parhaan ystävän kanssa käytiin aina syömässä, jokaisen syntymäpäivänä: opettivat minulle sitä "ravintolakulttuuria" :) Eli siis miten ravintolassa käyttäytytään. Äiti ja hän maksoi mun ruuat, sitten kerran tuli se tilanne, kun olin töissä, eka duunipaikka, 19v.: Minä maksan nyt, kun te (naiset) olette niin monet kerrat maksaneet!.

Tuli sitten mulla Inttiiin lähtö: ädin ystävätär sanoi: Sinä lähdet sitten oppimaan meidän maan puolustusta. .... Siitä olen hyvilläni, ettei minun (siis hänen) pojat koskaan tulleet lomillle kännissä. Siitä pidin kiinni. Ja pidin myöhemminkin, kun kotona kävin.

(Ja tuo on just sitä, miksei minusta saa misogyyniä tekemälläkään.)

Ei se kovin luontevaa olisi. Äitini hölöttäisi kliseet ruuasta ja sitten kertoisi sukulaisten ja kissan kummin kaimojen sairaudet. Jossain vaiheessa ehkä kysyisi mitä mulle kuuluu, ei kuuntelisi vastausta vaan kertoisi työvuoronsa ja lomapäivänsä. Sitten menisi seuraavaksi jonkun muun kanssa syömään ja selostas sille kliseet, sairaudet ja omat kuvitelmansa minun kuulumisista. 

Olen matkustellutkin aikuisena äitini kanssa, vaikka tyyliin viikko 24/7 yhdessä on jo vähän rankkaa. Viime kesänä käytiin viimeksi reissussa.

N50+

Ei olisi.

Äitini on kuollut minulle. On kyllä kuollut kaikille muillekin.

Näen äitini seuraavan kerran taivaassa, sitten joskus.