Elämä epävakaan puolison kanssa

Ei sitä jaksakaan. Se tekee ajan kanssa hulluksi. Ero on paras vaihtoehto, kun on vielä järjissään.

Ole sinä itse hetken epävakaa ja katso ja kuuntele mitä tapahtuu teille.

Ette sovi vaan yhteen. Puheyhteys huono tai olematon, siitähän ne riidat tulee.

Ei tuo ole epävakaan oire. Ihan vaan kusipään. JSSAP.

Miten niin haukkumiselle, nolaamiselle ym. ei voi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi vaan yhteen. Puheyhteys huono tai olematon, siitähän ne riidat tulee.

Varmasti on ihmisiä, jotka sopivat paremmin yhteen epävakaan kanssa. Itse olen luultavasti aivan liian kärsivällinen ja loputtoman ymmärtävä. Ei toimi. Jatkunut jo vuosikausia. Räjähdykset tulevat ihan yhtäkkiä ja asioista mitä toiset eivät edes uskoisi jos kertoisin. 

Vahva mustasukkaisuus myös mukana. Olen kuulemma jatkuvasti katsomassa muita miehiä. Hyvällä tuulella ollessaan nauraa itsekin itselleen siitä miten moniin miehiin olen hänen mielestään rakastunut. Itse saa tehdä mitä haluaa (sopii miehille).

6 oli siis ap

Vierailija kirjoitti:

Miten niin haukkumiselle, nolaamiselle ym. ei voi mitään?

Pyytää kyllä usein anteeksi jälkeenpäin ja sanoo, että ymmärrän varmaan että hän liioittelee vahvasti. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi vaan yhteen. Puheyhteys huono tai olematon, siitähän ne riidat tulee.

Varmasti on ihmisiä, jotka sopivat paremmin yhteen epävakaan kanssa. Itse olen luultavasti aivan liian kärsivällinen ja loputtoman ymmärtävä. Ei toimi. Jatkunut jo vuosikausia. Räjähdykset tulevat ihan yhtäkkiä ja asioista mitä toiset eivät edes uskoisi jos kertoisin. 

Vahva mustasukkaisuus myös mukana. Olen kuulemma jatkuvasti katsomassa muita miehiä. Hyvällä tuulella ollessaan nauraa itsekin itselleen siitä miten moniin miehiin olen hänen mielestään rakastunut. Itse saa tehdä mitä haluaa (sopii miehille).

Usko nyt, ettei tuo ole epävakaan käytöstä. Puolisosi menee vain keksimänsä diagnoosin taakse. Tai sitten itse selittelet käytöstä keksimälläsi selityksellä. Oikeasti olet läheisriippuvainen. Hae apua, ja jätä puolisosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin haukkumiselle, nolaamiselle ym. ei voi mitään?

Pyytää kyllä usein anteeksi jälkeenpäin ja sanoo, että ymmärrän varmaan että hän liioittelee vahvasti. 

ap

Anteeksipyynnöllä ei ole mitään virkaa jos ihminen tekee samoin yhä uudelleen anteeksipyynnön jälkeenkin. Pyydä häntä lopettamaan moinen "vahva liioittelu". Myös epävakaa voi ottaa vastuun käytöksestään, ja jos oikeasti katuu tekojaan niin hän myös pyrkisi siihen. Nyt kuulostaa siltä että käyttää diagnoosia oikeuttamaan sekoilun ja toisen kaltoinkohtelun.

Räyhää ilmeisesti samalla tavalla pomolleen, työkavereilleen ja ystävilleen? Hänhän "ei voi" asialle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette sovi vaan yhteen. Puheyhteys huono tai olematon, siitähän ne riidat tulee.

Varmasti on ihmisiä, jotka sopivat paremmin yhteen epävakaan kanssa. Itse olen luultavasti aivan liian kärsivällinen ja loputtoman ymmärtävä. Ei toimi. Jatkunut jo vuosikausia. Räjähdykset tulevat ihan yhtäkkiä ja asioista mitä toiset eivät edes uskoisi jos kertoisin. 

Vahva mustasukkaisuus myös mukana. Olen kuulemma jatkuvasti katsomassa muita miehiä. Hyvällä tuulella ollessaan nauraa itsekin itselleen siitä miten moniin miehiin olen hänen mielestään rakastunut. Itse saa tehdä mitä haluaa (sopii miehille).

Usko nyt, ettei tuo ole epävakaan käytöstä. Puolisosi menee vain keksimänsä diagnoosin taakse. Tai sitten itse selittelet käytöstä keksimälläsi selityksellä. Oikeasti olet läheisriippuvainen. Hae a

On epävakaa. Diagnisoitu, mutta itse ei usko sitä, koska tietää paremmin kuin lääkärit. En jaksa luetella kaikkia asioita, mutta hänellä löytyy kaikki normaalit epävakaan merkit; vahvat muutokset mielialassa ihan yhtäkkiä, vahvasti läheisriippuvainen, hyvin vaikea ymmärtää ja lukea toisia ihmisiä, luulee toisten aina katsovan oudosti ja olevan hänelle epäkohteliaita, ei omaa ollenkaan 'ihoa' suodattamaan toisten sanomisia tai tekoja, vahvat vihanpuuskat ja haukkumiset jne.

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Räyhää ilmeisesti samalla tavalla pomolleen, työkavereilleen ja ystävilleen? Hänhän "ei voi" asialle mitään.

Siis 12 oli myös ap. Ja kyllä, on polttanut paljon siltoja, toisia katuu, toisia ei.

ap

En kyllä jaksais. Inhoan kaikkea ihmissuhdedraamaa. En kyllä alunperinkään olisi epävakaan kanssa yhteen päätynyt.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet yhdessä?

Vähän yli nelikymppisiä ollaan ja yhdessä ollaan oltu 20v.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet yhdessä?

Vähän yli nelikymppisiä ollaan ja yhdessä ollaan oltu 20v.

ap

Kuinka paljon hän on tänä aikana hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen terapiaa tai muuta apua? Jos ei yhtään, niin olet hänelle pelkkä hänen tunteidensa roskasaavi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette ja kauanko olette olleet yhdessä?

Vähän yli nelikymppisiä ollaan ja yhdessä ollaan oltu 20v.

ap

Kuinka paljon hän on tänä aikana hankkinut tai yrittänyt hankkia itselleen terapiaa tai muuta apua? Jos ei yhtään, niin olet hänelle pelkkä hänen tunteidensa roskasaavi.

Hyvin vähän. Joo, kärsivällisyys on lopussa, ja nuoruuden naiivius.

20 oli taas ap, aina unohdan allekirjoittaa.

Siis 20 vuotta olette olleet yhdessä? En ymmärrä miten olet jaksanut. Itselle riitti 2 vuotta epävakaan miehen kanssa seurustelua. Niistä ensimmäinen puoli vuotta oli taivaallista onnea ja sitten kaikki muuttui. Yritin ensin kaikin tavoin tukea, auttaa ja sopeutua. Lopulta huomasin, että täysin riippumatta siitä miten paljon minä venyin, ongelmat toistuivat aina samanlaisina tai sitten entisten ongelmien tilalle "keksittiin" uusia.

En siis usko että hän tietoisen pahansuovasti niitä keksi, mutta jokin hyvin syvä tarve hänellä oli saada vaikeilla ja kärsiä uhrin asemassa. Mies epäili minua jatkuvasti pettämisestä, valehtelusta jne. ja kun ei koskaan mitään todistusaineistoa löytynyt (kun en petä enkä valehtele), niin lopulta alkoi toistella kuinka en silti ole ollenkaan niin hyvä ihminen kuin "kuvittelen" olevani ja hän sen vielä joku päivä todeksi osoittaa. Ei siis voinut sietää sitä että minulle oli helppoa olla pettämättä ja valehtelematta. Samaan aikaan kuitenkin se että kumppani pettää tai valehtelee oli pahinta mitä voisi tapahtua, ja asia josta hän ei ikimaailmassa selviytyisi hengissä. Muisti oikein ennaltaehkäisevästi uhkailla itsemurhalla, jonka tekisi jos pettäisin tai valehtelisin. Sitten tuli mukaan myös "jos joskus jätät minut". Koko elämämme pyöri tämän olemattoman pettämisen ja valehtelemisen ympärillä. Mihinkään muuhun, ns. tavalliseen elämään, ei voinut keskittyä.

Ei tuo tuosta ymmärtämisellä ja rakastamisella miksikään muuttunut. Joskus oli parin viikon jakso jolloin luulin että olisi rauhoittumassa, ja sitten taas mentiin.