En ole koskaan käynyt Tukholmaa pidemmällä ja olen " jo" 29-vuotias.

Mä olin 22v, kun kävin ensimmäisen kerran Turku-Tukholma-Turku -risteilyllä. Ekan passin hankin nyt kesällä, olin 33v. Tallinnassa kävin lokakuussa. Nyt olen 34.



Lapsuudessa ei matkusteltu, koska meillä ei ollut rahaa. Toisekseen, vanhempani olivat maitotilallisia, lehmiä ei niin vain voi jättää (silloin ei ollut lomittajia saatavissa).



Ei ole varaa matkustaa... Ehkä 10 vuoden kuluttua on?

Sitten on tällaisia kuten minä: etelänmatkoja tein omilla rahoilla jo lukioiässä enkä sittemmin ole niitä pahemmin välittänyt tehdäkään. Muutin ulkomailla eka kerran lukion jälkeen ja jokunen vuosi myöhemmin uudelleen mentyäni naimisiin. Ulkomailla sujuikin sitten vajaa kymmenen vuotta ja silloin tuli myös matkusteltua runsaasti jo pelkästään lyhyempien välimatkojen johdosta. Lapsetkin ovat lentäneet lukuisia kertoja, esikoinen jo kahden ensimmäisen ikävuoden aikana toistakymmentä kertaa.



Nykyään ei meinaa olla aikaa matkusteluun, vaikka rahaa olisikin. Meillä on uusi vapaa-ajanasunto eikä mitään innostusta lähteä jonnekin ryhmämatkalle. Paljon mieluummin vietämme vapaa-aikana aikaa oman perheen kanssa ja rentoudumme mökillä. Työn puolesta matkustan jonkin verra, joten ei siinä mitään hohtoa enää ole muutenkaan. Mutta kotimaan pienistä piireistä on kyllä päästäväkin säännöllisesti pois. Viimeksi olin joulukuun alussa reissussa ulkomailla.

Isäni kuoli kun olin teini ja rahatilanne kiristyi äärimmilleen. Sittemmin olen matkaillut vaikka kuinka paljon ja nyt on mies matkatöissä ja minä ja lapset mennään aina mukaan kun on mahdollista. Voin kyllä olla hyvin ilmankin matkustelua.

Niinpä. Tuskin olen ainoa maailmaa näkemätön kolmikymppinen. Moni maalla asuva ei käy ulkomailla koskaan. Minä kyllä haaveilen matkustelusta ja aion haaveeni vielä joskus toteuttaakin.



Yksi kysymys heräsi. Miten sinä pystyit omilla rahoillasi matkustelemaan lukioikäisenä? Olitko töissä lukion ohella vai oliko sinulla muuten omaa rahaa jo nuorena?





ap

Kerran vuodessa " pakko" päästä reissuun. Matkailu avartaa :)

Meillä esim. 3 ihmistä ja vuositulot noin 16000 - 17000 ¿ ja pystymme lähtemään lähes joka vuosi etelänmatkalle tai ainakin joka toinen vuosi.

Lapsuudessa emme matkailleet ulkomailla (en tiedä miksi). Ollessani teini-ikäinen perheemme rahatilanne (johtuen lamasta ja kahden asunnon loukusta) oli äärimmäisen tiukka, enkä päässyt kielkurssille tai vaihtoo-oppilaaksi vaikka kovin haaveilinkin.



Kun muutin kotoa, taas oli rahapula. Yksin asuessa ja opintotuella ei paljon juhlittu.



Opiskelut päätökseen saatuani kävi niin klassisesti, että ehkäisy petti ja tulin raskaaksi suunniteltua aiemmin. Koulun sentään ehdin käydä ensin. Halusimme toisen lapsen 2-3 vuoden ikäerolla ja saimme sitten toisen lapsen. Pienten lasten kanssa ei ole viitsinyt ulkomaille lähteä (kotioloissakin tarpeeksi eksoottista) ja hoitoon emme viitsineet pieniä jättää.



Nyt kun ovat jo vauvaiästä kasvaneet isommiksi, voisimme lähteäkin, jos olisi varaa. Olemme kuitenkin juuri otttaneet asuntolainan ja hetkesi matkustamishaaveet ovat jäissä. Ehkäpä kuitenkin jonkun edullisemman matkan miehen kanssa kaksin teemme piakkoin. Pitkä viikonloppu euroopassa tai jotain sellaista.





ap

No siihen nähden, että en ole käynyt Tukholmaa pidemmällä, olen kai JO 29-vuotias. Mutta muuten en ajattele olevani JO 29-vuotias, vaan vasta 29-vuotias. Siksi heittomerkit.

Kyse ei ole rahasta vaan muuten elämäntilanteista jne. Aina aika ajoin haaveilen jostain lomamatkasta, mutta jostain syystä se ei ole kuitenkaan se ensisijainen juttu, aina kun tuntuu olevan paljon tärkeämpääkin. Lapsenakaan ei matkusteltu etelässä. Ehkä vielä jonain päivänä.