Tapailumies ei antaisi kumppanin katsoa puhelintaan

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet naimisissa 32 vuotta ja ikinä ei ole kummallakaan ollut tarvetta tarkastaa toisen puhelinta. Toivottavasti ap:n tapailumies ymmärtää juosta ja kovaa.

Jep, me tosin vasta 20 vuotta mutta koskaan ei ole ollut tarvetta selailla toisen puhelinta tai sähköpostia. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin silti voidakseni selvittää, lyökö.

Totta kai lyön. Ja kovaa lyönkin. Entisenä nyrkkeilijänä se on hengenlähtö todennäköisesti lähellä, mutta hei. Pelaa tyhmiä pelejä, voita typeriä palkintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoisin silti voidakseni selvittää, lyökö.

Totta kai lyön. Ja kovaa lyönkin. Entisenä nyrkkeilijänä se on hengenlähtö todennäköisesti lähellä, mutta hei. Pelaa tyhmiä pelejä, voita typeriä palkintoja. 

Niinpä. Siitä on palkintona tuomio pahoinpitelystä. 

 

Seuraava deitti voi vaatia myös rikosrekisteriotteen.

En oikein ymmärrä tätä nykyaikaa, jossa parisuhteessakin korostetaan omia sailaisuuksia ja jankutetaan ettei mun yksityisasiat sulle kuulu. En halua parisuhteeseen ihminen kanssa joka ajattelee noin. Ja olin kymmenen vuotta naimisissa enkä koskaan katsonut kumppanin puhelinta. Jotenkin tuollainen jyrkkä ja ehdoton omien oikeuksien korostaminen vaan tökkii. Kai kaikesta pitäisi voida puhua avoimesti. Jos se kännykkä on parisuhdettakin tärkeämpi, niin on aika isoja ongelmia.

Mulla oli teininä parhaan ystävän avaimet ja PIN-koodit ja pankkikortin tunnusluvut ja kaikki ja sama toisinpäin. Minusta olisi kiva olla vastaava parisuhdekin. Sellainen, jossa kaikki oli yhteistä. Mutta eihän sellaista välitöntä paita ja perse -suhdetta saa nykyaikana toivoa tai olet mustasukkainen hullu.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä nykyaikaa, jossa parisuhteessakin korostetaan omia sailaisuuksia ja jankutetaan ettei mun yksityisasiat sulle kuulu. En halua parisuhteeseen ihminen kanssa joka ajattelee noin. Ja olin kymmenen vuotta naimisissa enkä koskaan katsonut kumppanin puhelinta. Jotenkin tuollainen jyrkkä ja ehdoton omien oikeuksien korostaminen vaan tökkii. Kai kaikesta pitäisi voida puhua avoimesti. Jos se kännykkä on parisuhdettakin tärkeämpi, niin on aika isoja ongelmia.

Minun kännykässäni ei ole kysymys niinkään minun yksityisyydestäni kuin ystävieni yksityisyydestä. Kerron kyllä kumppanilleni hyvin avoimesti omista asioistani, mutta ne asiat, joista ystäväni minulle luottamuksella kertovat, eivät hänelle kuulu.

Lisäksi minun tapauksessani on kyse myös lakisääteisistä velvollisuuksistani, koska olen yksinyrittäjä ja minulla on työsähköposti myös henkilökohtaisessa kännykässäni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli teininä parhaan ystävän avaimet ja PIN-koodit ja pankkikortin tunnusluvut ja kaikki ja sama toisinpäin. Minusta olisi kiva olla vastaava parisuhdekin. Sellainen, jossa kaikki oli yhteistä. Mutta eihän sellaista välitöntä paita ja perse -suhdetta saa nykyaikana toivoa tai olet mustasukkainen hullu.

Asioiden jakamisen voi toteuttaa niin monella eri tavalla. Esimerkiksi pankkikortin tai omien pankkitunnusten antaminen toisen käyttöön on pankin käyttöehtojen vastaista, ja siitä voi joutua pahoihin ongelmiin. Mutta mikään ei estä antamasta kumppanille rinnakkaiskorttia tai käyttöoikeuksia pankkitileihin niin, että kumppani pääsee hoitamaan raha-asioita omilla pankkitunnuksillaan.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä tätä nykyaikaa, jossa parisuhteessakin korostetaan omia sailaisuuksia ja jankutetaan ettei mun yksityisasiat sulle kuulu. En halua parisuhteeseen ihminen kanssa joka ajattelee noin. Ja olin kymmenen vuotta naimisissa enkä koskaan katsonut kumppanin puhelinta. Jotenkin tuollainen jyrkkä ja ehdoton omien oikeuksien korostaminen vaan tökkii. Kai kaikesta pitäisi voida puhua avoimesti. Jos se kännykkä on parisuhdettakin tärkeämpi, niin on aika isoja ongelmia.

Ei tuo korostaminen tarpeellista normaalisuhteessa olekaan, koska normaalisuhteessa ei ikinä edes tule puheeksi, pitäisikö kummankin ratsata toisen puhelimet. Tuota joutuu korostamaan vain mustasukkaisten ja/tai kontrrolloivien ihmisten kohdalla, joskin heidän kohdallaan olisi ero parempi ratkaisu kuin se, että yrittää puhua toiselle järkeä. On kuitenkin tervettä se, että ei suostu mihinkään rajattomuuteen, kontrollointiin eikä mene mukaan toisen osapuolen harhaisiin mustasukkaisuuksiin, joten tarvittaessa täytyy voida itse asettaa rajat.

Mustis control freak much?

Jos sulla ei ole mitään salattavaa niin saako poliisi tulla puolivuosittain ratsaamaan sun talon jos siltä tuntuu? Saavatko asentaa valvontakameroita sinne? Vai teetkö laittomuuksia?

Seurustelin kolmisen vuotta miehen kanssa ja joskus tuli puheeksi, että näyttäisikö hän puhelintaan jos haluaisin ja ei olisi näyttänyt. Ei sillä että olisin halunnutkaan katsoa. Sitten kerran kävi niin, että kun istuttiin sohvalla lähekkäin niin hoksasin miehen puhelimessa Tinder sovelluksen. Ilmankos olikin niin tarkka puhelimestaan..

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin kolmisen vuotta miehen kanssa ja joskus tuli puheeksi, että näyttäisikö hän puhelintaan jos haluaisin ja ei olisi näyttänyt. Ei sillä että olisin halunnutkaan katsoa. Sitten kerran kävi niin, että kun istuttiin sohvalla lähekkäin niin hoksasin miehen puhelimessa Tinder sovelluksen. Ilmankos olikin niin tarkka puhelimestaan..

Työnantaja olisi varmaan mielissään, jos joku Ulla Taalasmaa saisi räplätä puhelintani ja lukisi työmeilini. Haluaisitko myös pääsyn miehen työkoneelle?

Puhelin on henkilökohtainen laite. Ei tartte näyttää kenellekään. 

Nykyään on tosi paljon rajattomia ihmisiä, jotka eivät erota mihin oma itse päättyy ja mistä toinen ihminen alkaa. Tai ehkä näitä on aina ollut, mutta nykyään ongelma tunnistetaan ja se osataan nimetä. Rajattoman ihmisen kanssa oleminen on todella raskasta ja ahdistavaa, ja itse välttelen heitä niin paljon kuin mahdollista. Kumppaniksi tai ystäväksi en huolisi (enää) ikinä.