Olet kahvilassa. Näet julkkiksen. Mitä teet?

Juon kahvit, luen lehden ja jatkan matkaa. En halua häiritä kenenkään yksityisyyttä. Olen introvertti, niin helposti ajattelen että muutkin haluavat olla rauhassa. 

Jos on tuttu, niin moikkaan. Muuten olen niinkuin en olis nähnytkään.

Saan jonkinlaisen hermokohtauksen: katseeni lasittuu, kaadun lattialle ja alan sätkimään.

Soitan seiskaan ja pyydän lisäohjeita.

Mää näin vuosia sitten Matti Nykäsen. Oli pieni mies. Jonkun aikaan seurasin perässä ja katsoin vastaatulevien ihmisten reaktioita. 

Muistan kun aikoinaan opiskeluaikana tosi kauan aikaa sitten olin yhdessä muotiliikkeessä iltatöissä ja sitten sinne tuli joku heppu ja se halusi valitsemansa kengät joksikin aikaa sivuun odottamaan. Kysyin, että millä nimellä laitan ja hän vastasi hyvin tuohtuneesti nimensä. Siinä tuli heti mieleen, että nyt tuli emämoka, kun en tunnistanut. Kysyin kotona silloiselta poikaystävältäni, että tietääkö hän sitä nimeä. Hän nauroi ja sanoi, että joo, se on jääkiekkopelaaja joukkueessa "Se-ja Se", kaikkihan sen tuntee :-D  Jätännimen  mainitsematta tässä yhteydessä. No hitto, minä en seuraa jääkiekkoa yhtään ja ne nimet ja naamat ei sano tänä päivänäkään kovinkaan paljoa. Tämä nimi jäi kyllä mieleen :-D.

Hän kävi hakemassa varaamansa kengät seuraavana iltana, mutta ei enää sanonut mitään. Minäkin olin ihan pokkana siinä tilanteessa.

Minusta silloinkaan ei tarvitse tehdä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jatkan vain kahvini nauttimista. Jos julkkis pyytää kanssani yhteiskuvaan, niin jossain poikkeustapauksessa saattaisin suostua.

Luultavasti en tunnista häntä. Minulla on huono kasvomuisti, enkä tunne ollenkaan nykyisiä somejulkkiksia, urheilijoita, kotimaisia näyttelijöitä yms. Jos näkisin jonkun, jota oikeasti fanitan (esim. Brent Spiner) niin varmaan pakenisin paikalta, en ainakaan menisi häiritsemään häntä.

Niin huono näkö, etten tunnista enää juuri ketään.

Mutta jos näen ja tunnistan, en tee mitään. Voin toki katsoa kasvoihin tätä julkkista ja hymyillä, jos hän on miellyttävä henkilö.

Nuorempana näin lähes päivittäin saman miesnäyttelijän kulkevan samassa kohdassa kadulla. Oli outoa. Hän jo alkoi tunnistaa minutkin. Kuin Päiväni murmelina -leffasta.

Vilkaisen ja vältän katsomasta uudestaan. Ei kiinnosta nimmarit eikä yhteiskuvat.

Änkeän tietysti istumaan julkkiksen pöytään ja aloitan loputtoman jaarittelun. Kun ole selvittänyt oman elämäni siirryn lapsenlapsiini, jotka ovat niin lahjakkaita juuri sillä sektorilla missä julkkiskin. Mitä sitä ihminen muutakaan tekisi.

Juon matchalatteni loppuun ja lähden veks.

Ei kinee. Varsinkaan kotimaiset julkkikset.

Vuosia sitten sunnuntaiaamuna minua tuli vastaan Matin ja Tepon Teppo Turussa lenkkivaatteissaan. Tunnistin hänet heti. Otin kasvoilleni mairean hymyn, muuta en aikonutkaan tehdä. Katsoin häntä silmiin ja melkein kuulin hänen sanovan: Älä vaan sano mitään. Ymmärsin häntä hyvin. Julkkikset ovat yksityishenkilöitä yksityisajallaan, vaikka esiintyessään olisivat kuinka hauskoja ja hyviä. Palautin ilmeeni peruslukemille. Aina kun muistan asian, tuo se hymyn kasvoille. 

Kerran mulle on käynyt niin, että näin tutut kasvot baarissa ja moikkasin ohimennessäni. Vasta istuuduttuani omaan pöytääni tajusin, että enhän mä kyseistä henkilöä oikeasti tunne, oli vaan tuttu kasvo TV:stä. Hassuinta oli, että tää tyyppi moikkasi takaisin, ja varmasti ei mua tuntenut.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun aikoinaan opiskeluaikana tosi kauan aikaa sitten olin yhdessä muotiliikkeessä iltatöissä ja sitten sinne tuli joku heppu ja se halusi valitsemansa kengät joksikin aikaa sivuun odottamaan. Kysyin, että millä nimellä laitan ja hän vastasi hyvin tuohtuneesti nimensä. Siinä tuli heti mieleen, että nyt tuli emämoka, kun en tunnistanut. Kysyin kotona silloiselta poikaystävältäni, että tietääkö hän sitä nimeä. Hän nauroi ja sanoi, että joo, se on jääkiekkopelaaja joukkueessa "Se-ja Se", kaikkihan sen tuntee :-D  Jätännimen  mainitsematta tässä yhteydessä. No hitto, minä en seuraa jääkiekkoa yhtään ja ne nimet ja naamat ei sano tänä päivänäkään kovinkaan paljoa. Tämä nimi jäi kyllä mieleen :-D.

Hän kävi hakemassa varaamansa kengät seuraavana iltana, mutta ei enää sanonut mitään. Minäkin olin ihan pokkana siinä tilanteessa.

Tämä on todella outo asenne julkkiksilta. Miten he voivat olettaa, että kaikki tuntisivat heidät? En minäkään tunnista urheilijoita. Joku Mika Häkkinen tai Selänne ovat olleet kymmeniä vuosia "joka päivä" lehdissä, joten heidät ehkä, mutta siinäpä ne taitavat ollakin. En lue erikseen urheiluosioita, että ne, jotka ovat etusivulle päässeet vuosikymmenten ajan, ovat saattaneet jäädä mieleen. Suurin osa ei. Joistain saatan tietää, että se on "joku", mutta ei havaintoa minkä alan ihminen, saati että nimen tietäisin. Tosi itsekästä luulla, että jokainen seuraisi ja jokaista kiinnostaisi. Eiän nuo linnanjuhlien selostajatkaan pysy perässä :D

Kerran Sokoksen kahvilan kassajonossa katsoin taakseni ja näin tutun tyypin. Sanoin terve ja hän vastasi samalla tavalla. Mietin siinä ja myöhemminkin, kuka se oli ja mistä mä hänet tunnen, kunnes eräänä iltana näin hänen lukevan urheilu-uutisia telkkarissa. 

B

Olin kahvilassa ja kun katsoin ulos, niin Steven Tyler käveli juuri ohi. Vilkutin iloisesti, ja hän vilkutti takaisin.

Heilläkin on oikeus yksityisyyteen

Jos ei ole ulkomaalainen superjulkkis, niin en tekisi mitään. Olisi noloa lähestyä suomalaista julkkista. Joisin kahvini ja tuijottaisin ulos ikkunasta.