Naapurin 2.vuotias on aina vaan rattaissa,

Silti istuu yhä kärryissä (tai pulkassa, jos olisi lunta), kun lähdetään kävelylle. Luulen, että tykkää silloin itse rentoutua ja vain olla rauhassa, maisemia katsellen ja jutellen. Tämä sopii meille vanhemmille hyvin, koska silloin voimme itse mennä sellaista vauhtia kuin meille passaa. Tuskinpa itsekään kävisin kovin usein kävelyllä, jos minun pitäisi mennä lapsen vauhtia. Ja toisaalta, pihalla touhutessaan, pulkkamäessä ja leikkipuistossa lapsi saa kyllä sen tarvitsemansa liikunnankin.

Jos vaikka menevät rattailla jonnekin kauemmas, missä voi vapaasti riehua tms. Leikkipuistoon tai lähimetsikköön tai jonkun kaverin pihalle....



Tai entäpäs jos sillä lapsella onkin joku sairaus mikä ei näy päällepäin.

naapuriperhettä ja käyn äidin kanssa kaksin aika ajoin lenkillä ja jutellaan vaikka mistä, joten olen ihan varma että tietäisin jos lapsella jokin sairaus miksi ei liiku itse. Puistoon tämä perhe ei muuten halua mennä kun sinne on niin pitkä matka (600 m), joten en usko että siitäkään kyse.



Kiva kun olette monipuolisesti vastailleet, valottaa omaakin maailmankuvaa!



Ap

mutta arvaapa mitä, kaikilla ei ole mahdollisuutta liikuntaan ilman lapsia ja silloin näistä apuvälineistä on iso ilo. Ihmettelen miksi ap niin kovasti kyttää muiden tekemisiä.

Tyttö on hyvin rauhallinen, ei ole koskaan " kirmaillut ja tehnyt kuperkeikkoja" pihalla kuten oliko se ap:n lapsi. Luulen että hän ei todellakaan ole luonnostaan kovin liikunnallinen. Kävelylle lähdettäessä kävelee maksimissaan kilometrin, senkin matelee kaukana minun perässäni ja joudun koko ajan hoputtamaan häntä.



Tietysti aion yrittää kannustaa lasta liikunnallisiin harrastuksiin, jotta hän innostuisi liikkumisesta. Vuoden alusta aloitetaan jumppakerho, sisällä toisten lasten kanssa liikkuminen maistuu tytöllekin ihan mukavasti. Itsekään en kyllä ole ulkoilmaihmisiä, joten voi olla että se on tarttunut lapseenkin.

Vierailija:

eka lapsi käveli 2-vuotiaana 2 km kevyeen, toinen ei todellakaan. Suoraa tietä ehkä 10 metriä onnistuu. Se on sellaista tutkimista. Ja kun lähdet ilman rattaita vaikka puistoon, joudun hakemaan tytön tsiljoona kertaa syliin, koska milloin makaa lätäkössä, milloin istuu siinä, milloin lähtee juoksemaan toiseen suuntaan. Teepa niitä lapsia enemmän, niin ymmärrät jostain jotain.

minä en, sen takia mennään rattailla paikkoihin jossa lapsi saa sitten juosta turvallisesti...

...meillä on kolme lasta ja pidämme tosi tärkeänä lapsen omaehtoista liikuntaa. Minut ja mieheni on laitettu liikkumaan heti kynnelle kyettyä eikä tarvitse vielä päälle kolmikymppisinäkään ulista selkä- ja lonkkakipuja, kun on vahva tukielimistö ja hyvät liikuntatottumukset.



Vaivaisia nuoria ja aikuisia kasvaa näistä rattaissa kyyhöttivistä lapsiraukoista.

Kyllä naapurisi lapsi varmasti vaatii saada liikkua silloin kun itse haluaa.



Meillä on noin 2-vuotias ja itse laitan hänet rattaisiin istumaan aina kun vain saan houkuteltua, sillä minulla ei ole mahdollisuutta harrastaa liikuntaa ilman lasta. Välillä lapsi vaatii saada itse kävellä ja nostan tytön pois kärryistä ja annan itse kävellä muutaman kilometrin, sitten taas jatketaan kärrytellen. Ja ainakin meillä lapsi kyllä juoksee ja pelaa palloa sisällä. Iltaisin kiertää huoneistoa ympäri iltavillissään ihan hirmuista kyytiä. Eli lapsi saa kyllä liikuntaa. Ja niin pitää äidinkin saada jotta myös äiti pysyy terveenä ja kunnossa (eikä " leviä" kuten joku jo mainitsikin :).