Hitto että oon tyhmä. Miksi menen aina lörpöttelemään ihmisille joita ei kiinnosta paskan vertaa

Mä näin eilen varmaan esimerkin tästä kaupassa. Yksi nainen höpisi jotain kaupan pakastealtaaseen tavaroita tyhjentäville nuorille naisille. Ja nämä vastailivat vain jotain tyyliin:" aivan, niin, totta..."

Vai ymmärsinkö ihan väärin mitä AP tarkoitti.

Vierailija wrote:

Lörpöttelen täällä palstalla, mutta en enää muuten. Nykyään se menee melkein niin päin, että muut avautuvat minulle ja olen hiljaa ja kuuntelen. Ajattelevat, että minulle ei tapahdu mitään mielenkiintoista.

Näinpä, tämä palstahan se on ainoa juttukaveri. Mutta kun tuppaa täältäkin poistumaan kaikki tiuhaan tahtiin.

Mä olen hiljainen enkä yleensä osaa ainakaan aloittaa höpöttelyä, mutta tykkään kyllä kun joku sitä tekee. En tykkää siitä kun on liian vakavaa.

Vierailija wrote:

Mä näin eilen varmaan esimerkin tästä kaupassa. Yksi nainen höpisi jotain kaupan pakastealtaaseen tavaroita tyhjentäville nuorille naisille. Ja nämä vastailivat vain jotain tyyliin:" aivan, niin, totta..."

Vai ymmärsinkö ihan väärin mitä AP tarkoitti.

Joo ei nyt tämmöistä. Kyllä minullekin kassa lörpötteli eilen, enkä itsekään osannut siihen vastailla kuin semmoista se on tjsp.

Ihan nyt semmoisista ihmisistä puhun jotka ovat läheisempiä, ihan sukua. Eikä oikein tule edes tuota "semmoista se on" vaan jokin alentuva huomautus tai ei mitään.

Mä teen ihan samaa. Vika on enemmän vastapuolen töykeässä asenteessa. Kiire on tosiasia, mutta kyllä ihminen pitää osata kohdata. 

En itse pidä liian yliystävällisestä asiakaspalvelusta, mutta sekin on parempi kuin tympeä mölötys ja ohi tuijottaminen tai tiuskiva vastailu.

Aloittaja sentään tajuaa sen. Lähipiirissä on henkilö joka liian yksityiskohtaisesti lörpöttelee vaikka valopylväälle asiansa. Hän ei vaan tajua sitä. Eikä sitä että ketään ei kiinnosta juurikaan.

Mulla tapahtuu usein, että äitini ei vastaa mitään silloin kun höpötän hänelle jotain mikä ei häntä liiemmin kiinnosta. Se tuntuu aina yhtä pahalta. Lapsena jo sain itkupotkuraivarit, jos äiti ei vastannut minulle mitään johonkin mitä sanoin/kysyin. 

On kyllä raskasta kuunnella jonkun lörpöttelyä.

Yleensä poistun jollain tekosyyllä tilanteesta.



Kauppaan menen siihen aikaan, että en törmäisi puolituttuihin, joilla on pakottava tarve kertoa minulle kaikki asiansa. Kirjastoon menen omatoimiajalla, että en kohtaa siellä entisiä työkavereitani, jotka kyselevät asioitani.

Jotkut puhuu lämpimikseen. Varsinkin pakkasilla hyvä ja suositeltava asia.

Naiset yleensäkin lörpöttelevät. En vaan jaksa kuunnella niitä.

Pahinta on Maikkarin ne kaksi kälättävää muijaa.

Minä myös huomannut kuinka henkilökohtaisia asioita selitän tuntemattomille. Olen alkanut miettimään että saman verran puhun kuin se jonka kanssa keskustelen. Ja jos joku kysyy liian henkilökohtaisia asioita vastaan " Se otetaan toinen kerta".Se on pelastanut minut monessa tilanteessa.