Niin uskomattomalta kun se tuntuukaan mutta minä olen mieheni vanki lopun ikää=(((
Elämäni on yhtä helvettiä mieheni kanssa. Hän käyttää henkistä väkivaltaa todella julmalla tavalla aina jos uhkaan erota hänestä. Nyt olen siinä pisteessä etten uskalla erota hänestä. Tavallaan uskottelen itselleni että rakastan häntä jotta jaksan nämä kauheat päivät hänen kanssaan. Jos ja kun " esitän" rakastavaa vaimoa niin hän pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Tiedän että pikku hiljaa hän tuhoaa minut henkisesti. En jaksa, en uskalla enää sanoa hänelle vastaan. En=(((
Hän sanoo että kaikki tulee vielä kääntymään minua vastaan jos jätän hänet.=(( T: entinen eritttäin vahva ihminen, nykyinen alistettu pelkuri.
Kommentit (46)
Kaikki tuollainen on apuna kun lähdet.
Olin aivan samassa tilanteessa. Ex-mieheni on aivan sairaalloinen narsisti, ulkoisesti mitä " täydellisin" , mutta todellisuudessa jotain sanoinkuvaamatonta. Hän systemaattisesti mursi minut aivan täysin, pala palalta parin vuoden aikana kunnes uskoin olevani rumin, kauhein, tyhmin, täysin toivoton ihminen, joka saa olla ikuisesti kiitollinen ja onnellinen,etä hänen kaltaisensa mies halusi olla kanssani. Ne hyvät hetket olivat aivan ihania, heh niin silloin kuvittelin, mutta aina sain olla varuillani koska räjähtää... Ystävät katosivat, minulla ei ollut muita kuin hänet ja lapsemme...
Tätä tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, joten se siitä! Se,että kirjoitat tänne osoittaa,että haluat apua.. Minäkin lähdin pois kymmeniä kertoja ja aina hän sai minut palaamaan. Lähde pois kertaheitolla, älä pidä hänenn yhteyttä kunnes olet saanut itsesi turvalliselle maaperälle ja jollain tavoin asiat rullaamaan! Älä todellakaan puhu hänen kanssa ollenkaan, koska se saa sinut kuitenkin palaamaan, tiedän kokemuksesta -ne hyvät asiat voittaa ne pahat... Voin sanoa näin parin vuoden yksinelon jälkeen ja pa*kat!! Ei ne ollut mitään hyvää, pelkkää epätoivosen kuvitelmaa!
Itse näen vuosien tuhon myös lapsissani, erittäin pahasti...Mutta teen kaikkeni,että he selviävät elämästään menneisyyden traumojen kanssa! Vaikka joku saattaa luulla,ettei pieni lapsi ymmärrä, tuollainen isä on pahin mahdollinen, vaikka niin näyttäisi " hyvältä" isältä..
Sanoit olleesi ennen vahva...muistele niitä aikoja! Kun lähdet pois, huomaat,että voit olla vieläkin vahvempi ja viisaampi, ennen kaikkea onnellisempi. Kukaan ei voi sinua pakottaa lähtemään... Sinun pitää itse tehdä se päätös. Itse tajusin vihdoinkin, että ei elämä voi olla sellaista, en halua pelätä ja kärsiä joka ikinen hetki! Ja jos emme olisi lähtenee, olisi mies tappanut minut sekä lapset. Mainitsit miehen olevan ulkomaalainen, niin minunkin oli, sanon vain,että älä välitä mahdollisista kommenteista, " varoitimmehan niistä ulkomaalaisista yms" , joka kansallisuudesta näitä hulluja löytyy! Nyt, pari vuotta myöhemmin..saan vieläkin paniikkikohtauksia, mutta vapaus on ihanaa!
Samaa sanon kuin edellinen. Jos kuulet " mitäs minä sanoin" -tyylisiä kommentteja, ota ne vastaan pää pystyssä (mutta päästä heti toisesta korvasta ulos). Samanlaisia miehiä on suomalaisissakin. Minä olen suomalaissyntyisen narsistin tytär. Vielä kolmikymppisenä kamppailen ulos niistä asioista, joita narsisti-isäni minuun istutti.
Elämä oli yhtä helvettiä ja vasta kun äitini henki oli oikeasti lähdössä uskaltautui hän lähtemään.
Me lähdimme kerran ja se oli lopullinen.
Näin me toimimme. Otimme mukaamme kaiken sen mitä ei voi rahalla korvata eli valokuvat, todistukset ja muut arvopaperit. Pakkasin myös omia musalevyjä jotka oli itselleni tärkeitä ja muita vastaavia tavaroita. Olin vasta ihan nuori mutta tajusin etten saisi sieltä kodista enää mitään kun kerran sieltä lähdetään.
Lähdimme turvakotiin ja siitä ne asiat lähti rullaamaan. Koko perheelle järjestettiin terapiaa, uusi asunto hankittiin. Äiti oli isään yhteydessä vain asianajajan välityksellä. Isä sai lähestymiskiellon ja valvotut tapaamiset.
Olen ikuisesti kiitollinen siitä että pääsimme sieltä lopulta pois.
Jos pääset sinne turvakotiin niin sen jälkeen sinä et ole yksin vaan saat kaikkiin asioihisi apua. Voit esim muuttaa sukunimesi ja tietosi salaiseksi jottei miehesi voi löytää sinua.
Turun tai jonkun muun paikkakunnan turvakoti voisi olla sinulle hyvä vaihtoehto.
että kyllä ne ystääsi ja sukulaisesi sitten auttavat sinua kun huomaavat että vihdoin lähdet ja heidän ei tarvitse olla sinusta enää jatkuvasti huolissaan. Voit kuvitella että on turhauttavaa katsoa perheenäitiä joka aina vain ottaa iskuja vastaan kotona. Silloin on helpompi pysyä kaukana.
Jos olisin asunut lähempänä sinua, olisin lähtenyt sinulle tukihenkilöksi.
Mutta ap, usko minua. Ei kukaan pidä sinua sairaana vaan miestäsi ja apua varmasti saat jos sitä haluat.
Voimia sinulle ja muista kenenkään ei tarvitse pelätä omassa kotonaan.