Tunnetteko lapsia jotka ei osaa pyöräillä, luistella, uida

Mä en osaa uida. En saanut uida lapsena koska oli krooninen virtsatietulehdus puoli vuotiaasta lähtien. Oli yhtä kärsimystä.

Että asiat ei aina ole yksinkertaisia.

On tuttu ilmiö. Kertoo kyllä vanhemmuuden muutoksesta. Ruudut vievät valtavasti sekä aikuisten että lasten aikaa. Tapaan myös koko ajan vanhempia, jotka ei ymmärrä sitä, että taitojen harjoittelu vie aikaa ja vaatii kannustusta, palkkioita, välietappeja jne. Ihan tuttu lause nykyään on äidiltä tai isältä, että "joo, se kerran kokeili hiihtämistä / kirjan lukemista / uimakoulua, mut ei me sit jatkettu kun ei se tykännyt siitä / halunnut enää mennä..." 

T: ope

Olen kohta 40v enkä osaa noista mitään. Ei ole haitannut elämässä pärjäämistä.

Kaikki vain ei opi kaikkia asioita, itse opin uimaan vasta aikuisena. Kävin lapsena uimakoulussakin, mutta vajosin aina pohjaan kun kivi. Hiihtää ja luistella osasin vaikka kuinka hyvin. Kysymys on lapsen kiinnostuksesta ja vanhempien varakkuudesta sekä halusta opettaa jälkikasvuaan.

Mä olin lapsena kaksi kertaa uimakoulussa, ja koulun kanssa uimassa ekalla ja tokalla luokalla muistaakseni. En oppinut uimaan, vaikkei ollut harjoituksen puutetta. Samoin luistelemaan en ikinä oppinut kunnolla vaikka joka talvi sitä lapsena koulussa harjoiteltiin. En tiedä mistä johtuu, mutta ymmärrettävästi noi oli mun inhokkilajeja liikunnassa. Muuten vapaa-ajalla "uiminen" oli lapsena ihan mielipuuhaa.

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

Täällä Espoossa 7-luokkalaiseni. Ei osaa kunnolla hiihtää tai luistella, kun ei juuri ole mahdollisuuksia.

Mun 8v ei osaa hiihtää, mutta pelaa tennistä ja harrastaa parkouria ja taitoluistelua. Minä oletin, että kaikki lapset pelaa tennistä, mutta sitten selvisi, että jotkut vanhemmat ei vaan vie lapsiaan tennistunnille.

En olisi voinut ikipäivänä ajatella, että äitini olisi vienyt minut luistelemaan! Absurdi ajatuskin. Hän ei koskaan vienyt minua esim. leikkipaikalle myöskään. Eikä uimaan. Isä vei uimaan. Isä oli siinä mielessä normaali. Hän vei myös huvipuistoon, äiti oli poissa.

En osaa luistella. Ihmettelen, kun muut luistelevat.

Jotkut lapset ovat sellaisia, että heitä pitää houkutella noiden taitojen opetteluun, eli turhautuvat helposti, jos eivät heti osaa. Jos vanhemmalta itseltään puuttuu taito tai jaksaminen houkutteluun, tai puuttuu itseltään liikuntataidot, niin tuosta voi muodostua todella työlästä. Ja jos lapsi on esikoinen, niin puuttuu luontaiset esimerkin näyttäjät ympäriltä. Ehkä nykyään myös ajatellaan enemmän niin, että lasta ei voi pakottaa tekemään mitään, vaan lapsi saa keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa. Mun mielestä noihin kuitenkin kannattaisi jokaisen yrittää panostaa monestakin syystä. Terveys, itsetunto liikunnan suhteen, harrastusmahdollisuudet myöhemminkin elämässä nyt ensinnä tulevat mieleen. 

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

En ole ikinä yökyläilijän kanssa lähtenyt uimaan tai kioskille, outoa ajatella, että öisin liikutaan pitkin kyliä. Mutta kukin tavallaan.

Tiedän useitakin. Yksi ei osaa ajaa pyörällä, kun naapurin muksu nauro sille. Toinen ei osaa uida, kun ei häntä koskaan viedä uimaan. Paljon on myös näitä, jotka ei hiihdä tai luistele, koska ei ole välineitä.

Tuo fillarilla ajaamaton on nyt 26 vuotias, eikä vieläkään ole opetellut.

Uimaton oli nelilapsisen perheen ainoa poika. Äiti vei tyttäriä kyllä uimaan, muttei poikaa voinut ottaa, kun olisi pitänyt yksin mennä miesten puolelle. NIillä oli muutenkin vähän outoja sävyjä tuossa uimisessa, kun piha-altaassakin niillä oli pakko olla pelastusliivit päällä. Jatkuvaa vääntöä myös koulun kanssa, kun opettaja tuonut ilmi, että kolmasluokkalaisen pitäisi osata uida.

.. ja mitään muuta kivaa ei siis ole pyöräilyn ja uimisen lisäksi? 

Polkupyörällä ajamaan opetteleminen on kyllä ihan hanurista täällä kaupungin keskustassa! Sori nyt vaan, mutta en uskalla päästää pieniä koululaisia pyörän selkään, koska noi kadut ovat niin kapeita.

ja tiedän kyllä, että kunnon kansalaisten kuuluisi osata hiihtää, mutta kun ketään meidän perheessä ei voisi vähempää kiinnostaa. En jaksa kuljettaa ketään varta vasten jonnekin hiihtämään, jos innostusta ei löydy. Ennemmin lapset viettävät aikansa itse valitsemissaan harrastuksissa, kuten jalkapallossa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

En ole ikinä yökyläilijän kanssa lähtenyt uimaan tai kioskille, outoa ajatella, että öisin liikutaan pitkin kyliä. Mutta kukin tavallaan.

Meinaat, että kun lapselle tulee yökylään kaveri, niin se tulee klo 21 nukkumaan ja lähtee aamulla klo 8 kotiinsa? Käy vaan nukkumassa, mitään muuta ei tehdä?

Hiihto ja luistelu eivät kyllä enää nykyään Etelä-Suomessa ole mitään kansalaistaitoja. Itsekin yleensä ehdin talven aikana hiihtämään noin kerran, kun hiihtokelejä ei liikaa ole. Ei välineitä ole välttämättä järkeä hankkia. Mutta ikävää, jos uinti ja pyöräilykin ovat unohtuneet. 

Vierailija wrote:

Kaikki vain ei opi kaikkia asioita, itse opin uimaan vasta aikuisena. Kävin lapsena uimakoulussakin, mutta vajosin aina pohjaan kun kivi. Hiihtää ja luistella osasin vaikka kuinka hyvin. Kysymys on lapsen kiinnostuksesta ja vanhempien varakkuudesta sekä halusta opettaa jälkikasvuaan.

Näitä on nykyään niin paljon. Ei kyse voi olla lapsen kiinnostuksesta. MÄ vihasin hiihtoa ja niin vaan osaan hiihtään, toki en ole sitten yläasteen hiihtänyt. Pointtina ennen hiihdettiin, vaikkei kiinnostusta ollut. Sama juttu monen muunkin asian harjoittelussa ja tekemisissä. Nyt vanhemmat antavat periksi nopeammin, kuten sunkin vanhemmat.

Kyse on vain vanhemmuudesta. Miten "myy" lapselleen asian ja miten opettaa ja tuo ilmi. Kaverilta voi lainata välineitä, jos empii omien hankkimista tai ei ole varaa.

Itse ihmettelen sitä, kuinka moni 9-10 vuotias ei osaa tehdä solmua. Siis umpisolmua.

Rusettikin opittiin aiemmin ennen jo eskarissa.

T. koulunkäynnin ohjaaja

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joo ihmettelin samaa, kun tutun lapsi oli meillä aina välillä yökylässä. Ei sen kanssa voinut tehdä koskaan mitään hauskaa esim. mennä uimaan tai pyöräillä jätskiostoksille. Omatkin lapset jäivät siinä sitten paitsi kaikesta kivasta kun tää yökyläläinen ei osannut.

En ole ikinä yökyläilijän kanssa lähtenyt uimaan tai kioskille, outoa ajatella, että öisin liikutaan pitkin kyliä. Mutta kukin tavallaan.

Meinaat, että kun lapselle tulee yökylään kaveri, niin se tulee klo 21 nukkumaan ja lähtee aamulla klo 8 kotiinsa? Käy vaan nukkumassa, mitään muuta ei tehdä?

Niinhän tuossa sanoi: "mutta kukin tavallaan."

ohis

Vierailija wrote:

Polkupyörällä ajamaan opetteleminen on kyllä ihan hanurista täällä kaupungin keskustassa! Sori nyt vaan, mutta en uskalla päästää pieniä koululaisia pyörän selkään, koska noi kadut ovat niin kapeita.

ja tiedän kyllä, että kunnon kansalaisten kuuluisi osata hiihtää, mutta kun ketään meidän perheessä ei voisi vähempää kiinnostaa. En jaksa kuljettaa ketään varta vasten jonnekin hiihtämään, jos innostusta ei löydy. Ennemmin lapset viettävät aikansa itse valitsemissaan harrastuksissa, kuten jalkapallossa.

Mitä ihmettä? Kai teillä nyt joku rauhallinen kadunpätkä, hiljainen parkkipaikka, kenttä, puisto, koulunpiha tms niin lähellä kuitenkin on, että pyörällä voisi opetella ajamaan...?!