Olen huono äiti!!! Lopettaa joutaisi koko elämäni!

En todellakaan Porvoosta. Tosi elämä kyseessä. Eipä nuo neuvolassa todesta ota, vaikka asiasta olen maininnut. Ehkä esitän liian hyvin sitten sillä suunnalla. Ja mistä terapiaa kuukausi ennen synnytystä. Ajanvarausjonot ovat jo senverran pitkät, jos aikoja kyselee. Ja mitä se auttaa siihen etten nuku???

Miksi se lapsi menee jos vähän kaljaa ottaa muutenkaan. Enää loppuraskaudesta.

Ei ne siellä kuuntele yhtään mitä äidit puhuu. Pitävät jokaisen puhetta vain tyhjänpäiväisenä turhana valitusvirtenä. Eivät tajua siellä, että jotkut ovat ihan tosissaan. Mutta älä välitä siitä. Etsiydy muualle.



Mutta jos et terveyskeskukseen uskalla edes soittaa, niin olet jo vainoharhainen. Se on kyllä noin kovan univajeen kanssa ihan ymmärrettävää. Mutta ainahan soittaa voi. Eivät ne puhelimen välityksellä sun vapauttasi saa riistettyä.



Ja sun äitiys ei ole vielä ollenkaan menetetty. Sulla on tie vasta alullaan ja kaikki mahdollisuudet koko ajan vain parantaa äitiyttäsi.

Uniongelma alkoi kipeän eron jälkeen, jolloin aloin syömään myös masennuslääkkeitä. Mitään muuta terapiaksi ei tarjottu. Ennen tätä tapahtumaa nukuin liikaakin. Nyt en nuku tuntiakaan ilman lääkettä. Odotusajaksi se vaihdettii opamoxiin, josta kyllä meni pian tehot. Ennen odotusta söin imovanea, jolla puolikaskin auttoi. Nytkin imoa laatikollinen kaapissa, vaan en ota jos sitä ei kerta suositella. Ei vaan suositella kaljaakaan..

Onhan sulla siellä joku mies nukkumassa??

On nyt, mutta erosta ex:stä on jo vuosia.

Alkoholi missä vaiheessa raskautta tahansa on haitallista, ja jos psyykkinen tilanteesi on sellainen että joudut kaljaa iltaisin juomaan niin ihan varmasti Opamox on parempi vaihtoehto. Huomenna menet käymään päivystyksessä ja kerrot lääkärille koko jutun, kerrot että joudut ottamaan kaljaa kun et kestä. Ihan varmasti parempi vaihtoehto löytyy.



t. lääkäri minäkin

Jospa kokeilisit samaa kikkaa mitä lapsiin kokeillaan, kun unet eivät ota tullakseen. Elämään säännöllinen rytmi: Ylös klo 7, sitten aamupala, lehden luku ja sitten pihalla. §-2 tuntia ulkoilua valoisaan aikaan, kotiin syömään ja levähtämään, sitten uudelleen ulos iltapäivällä vielä tunniksi. Illalla pois telkkarin ja koneen ääreestä viimeistään klo 22, joku tylsä kirja käteen ja lukemaan. Ja sama rumba ihan joka päivä. Riittävä ulkoilu väsyttää, samoin liikunta (mitää rajua ei tossa vaiheessa voi harrastaa, mutta lievempää). Kaikki piristävä pois ruokavaliosta klo 12 jälkeen eli ei kahvia, teetä, cola-juomia, sokerisia tuotteita jne. Juttelisin kyllä ehdottomasti myös lääkärin kanssa, jos keksisi apua. Ja terapian tarpeessa olet ehdottomasti, mitä sitten kun vauva syntyy? Eivät ne unilääkkeet ratkaise ongelmaa silloinkaan, sillä saattaa olla että ne estävät sinua heräämästä tarvittaessa. Onnea matkaan.

Mun sisko tappo itsensä -99 ja viikkoa myöhemmin kuin kohtalon ivasta kuulin olevani raskaana (olimme 6v yrittäneet toista lasta ja usko oli jo mennyt) raskaus ei kiinnostanut yhtään ja ei kyl aborttikaan käynyt mielessä.

Mitä sit minä tein?...join viinaa ja kirkasta sellasta, koko raskauden ajan ja kaksin käsin joinkin.

Kerroin joka paikassa et juon, mitään apua en saanut, a-klinikalle käskivät, siellä sanoivat etten ole alkoholisti, ja minä vaan join. Ympäripäissään olin viimesellä viikollakin :(

Jälkikäteen en muista mitään koko raskausajasta, olin shokissa ja kännissä mutta psykiatrista hoitoa en saanut.

Nyt sit maksan 7v takaisia patoutumia käymällä terapiassa.

Mielenterveystyö on perseestä Suomessa, niin se minun siskonikin kuoli kun ei apua saanut vaikka pyysi...:(

Nukahtamislääkkeet ja useimmat unilääkkeet ovat bentsoryhmän lääkkeitä kaikki, ihan tiedoksesi... Eli Im...on bentso, Opa...on bentso jne.

Tuliko hänelle mitään vaurioita juomisestasi?

Elämäntapamuutosta olen kyllä yrittänyt. Eipä auta minulle. Olisi helppo tie tuo, jos auttaisi. Ongelma on unen saannissa. Olen täysin virkeä ja sellaista normaalia unentunnetta ei vain tule. Ei silloin auta, vaikka odotat unta sängyssä. Odotella saa aamuun saakka. Olen yrittänyt uuvuttaa itseni loppuun monta kertaa päivän aikana, mutta ei auta. Silti valvon aamuun, jolloin saan sen parin tunnin unen. Sitten roikun uneliaana ja äkäisenä loppupäivän. Tästä kärsii parisuhdekin ihan todella, koska en jaksa lähinnä kuin vittuilla miehelleni.

Kertokaapa sitten jos imo ja opa on bentsoja, miksi imoa ei suositella?

Minulla on sukulainen, jonka piti jäädä sairaseläkkeelle siksi, että unirytmi meni niin poikkeavaksi, ettei pystynyt lääkkeilläkään olemaan työelämässä. Nukahtaa aamulla siinä klo 6-7, nukkuu siitä 3-4 tuntia, sen jälkeen lepäilee puolille päivin. Kertoi juuri, että nyt se sujuu kun asian on hyväksynyt eikä tarvitse väen vängällä työelämässä roikkua. Mutta hänelle tuo vähäinen uni riittää. Hae ihmeessä apua!

Mutta nää lääkitysasiat on niin yksilöllisiä, että niistä pitää jutella oman lääkärisi kanssa. Saat asioihin varmasti jonkinlaisen tolkun, jos meet lääkäriin.

Teratologisesta tietokeskuksesta kehoitettiin käyttämään opamoxia, jos raskaana ollessa on uniongelmaa. Mutta lopettaa pitää kuukausi ennen synnytystä.

Niin kauan kuin vauva on mahassasi, saat taatusti hoitoa. Synnytyksen jälkeen voit taas ottaa unilääkkeitä. Kai sulla on apua lastenhoitoon? Osallistuuko mies tarvittaessa yövalvomisiin?

Sama kai se on valvoa kotona kuin osastolla?

Kyllä mies varmasti vauvan kanssa auttaa. Nyt vain valvoskelen yöt yksinäni.

Heti aamulla puhelin kouraan ja soita vaikka lääkäriaika ekaks itelles ja sieltä eteenpäin.

Järkyttävää et joku vielä kehtaa kirjoittaa litkivänsä kaljaa koneen äärellä vauva mahassaan, tosin järkyttävää on sekin jos joku moista keksii ja sepittää puppua aiheesta! Jos ap olet oikeesti tuossa tilanteessa niin älä hyvänen aika jää ihmettelemään vaan toimi edes tulevan lapsesi vuoksi.