Muita keskimääräistä älykkämpiä,

Koulutus on plussaa.

Koulutus...no riittävästi mulle. Olen vähän laiska...,mutta eniten mua rassaa lapseni jotka ovat minua älykkäämpiä. Voi meidän keskusteluja ja väittelyjä. Älykäs lapsi on rasittava, vaikia, haastava ja ihana

Voisihan sitä vieläkin lähteä opiskelemaan, mutta kun ei kiinnostaisi enää sinnitellä opiskelijabudjetilla.

jotka tekevät hyvää uraa ja saavat erinomaista palkkaa? Kyselee ap. Itse muistelen muutamia lukioaikaisia tyyppejä, jotka eivä älyllä loistaneet, mutta ihan kelpo oppilaita olivat. Ja nykyään -jos ei nyt huippuviroissa, niin hyvissä ainakin- tahkoavat rahaa. Kieltämättä hiukan harmittaa kun itse tuli valittua väärä ja ei niin kunnianhimoinen ala.

Mulle riittää, kunhan tän kotiäitiurani jälkeen saan jonkun siistin sisätyön omalta alalta. Huomasin opiskeluaikoina, että vaikka älyllisiä rahkeita olisi esim. tutkijaksi, niin siihen tarvittavaa draivia ei. Olen liian mukavuudenhaluinen.



Tuli tuosta mieleen, että kun ap luokittelee älykkäät ja ei-älykkäät koulumenestyksen perusteella, niin saattaa olla hakuteillä, sillä monet todella älykkäät liitelevät koulu-uran tehden vain pakollisen hyviä suorituksia. Kuuden ällän ylioppilas ei ole välttämättä älykkäämpi kuin magnan kirjoittanut, vain ahkerampi ja tunnollisempi. Suomalainen koulujärjestelmä ei ole ainakaan edellisinä vuosikymmeninä rohkaissut lahjakkaita oppilaita huippusuorituksiin, vaan enemmänkin pakottanut osaksi harmaata massaa.

niin tienaisi enemmän. Pidän kuitenkin työstäni, eikä se rasita minua liikaa. Minulle on aina ollut tärkeämpää oma vapaa-aikani ja itsenäisyyteni kuin hyvä palkka tai arvostettu asema yms. Kunhan tienaa sen verran, että toimeen tulee. Eikä meidän perhe minun tuloihin tai tulottomuuteeni kaadu.

Varsin keskinkertaisella älykkyydelläkin pärjää elämässä varsin hyvin, jos on ahkera ja yritteliäs.

Tuo mitä 11 sanoit tuosta koulumenestyksestä pitää kyllä ihan paikkansa... Mulla oli aivan eri kiinnostuksen kohteet tuolloin. En varmaan olisi lukiota läpäissyt, jos ei tätä älyä olisi, niin vähän työtä tein sen eteen. Kirjoitin kuitenkin m ja e:tä.

Lapsen itsetunto korreloi enemmän elämässä menestymisen kanssa kuin ns. akateeminen (kognitiivinen) älykkyys. Siis ne, jotka uskovat kykyihinsä myös saavuttavat enemmän kuin ne, joilla oikeasti olisi kapasiteettia, muttei ole uskoa itseensä tai kunnianhimoa.



Hyvä syy kasvattaa lapsistaan hyvällä itsetunnolla varustettuja kansalaisia.



Monilla kateellisilla on myös usein tapana sanoa, että muut olivat tyhmiä, mutta jostain kumman syystä menestyvät ja että itse on niin kovin älykäs. Minua tuo hieman kummeksuttaa, sillä onhan kaikilla mahdollisuus aikuisenakin vielä hankkia uusi ammatti tai tehdä uusia asioita ja erilaisia valintoja. Pelkkä valittaminen ei ainakaan auta mitään.

vaikka nyt kun luin tekstini niin huomasin, että sellaisen kuvan kyllä saa. Ajattelin esimerkillisesti lukioaikaisia koulukavereitani sekä koulumenestyksen että jokapäiväisen kanssakäymisen pohjalta. Kyllä niistä, joiden kanssa on päivittäin tekemisissä huomaa, ketkä ovat oikeasti älykkäitä ja ketkä vain kirjaviisaita. Esim. kekseliäisyys puuttui monelta " tekoälykkäältä" . -ap-

Usein puhutaan älykkyydestä kokonaisvaltaisesti, kun tarkoitetaan pelkästään päättelykykyä, matemaattista älykkyyttä ja aritmeettista hoksaavuutta.



Sen lisäksi tulee sosiaalinen älykkyys, joka näyttelee tänä päivänä paljon suurempaa roolia kuin tuo ns. perinteinen älykkyys. Oman empiirisen " tutkimusaineistoni" perusteella alisuoriutujia ovat ne, joiden sosiaalinen älykkyys, ns. tunneäly ei vastaa kognitiivista älykkyyttään. Siitä aiheutuu eristyneisyyden tunnetta ja erilaisuuden kokemusta ja tiettyä epäoikeudenmukaisuuden fiilistä, joka kumpuaa omasta tietynlaisesta avuttomuuden tai voimattomuuden kokemuksesta.



Tämä ei ollut suunnattu kenellekään erityisesti tässä ketjussa. Halusin vain spekuloida ja tuoda tämän näkökulmankin esille. Lukisin mielelläni muiden ajatuksia asiasta myös laajentaakseni omaa ajatteluani.



t. älykkyysosamäärä 135 (ei huippu, mutta keskimääräistä korkeampi)

että johtajat eivät ole huippuälykkäitä, siis yleensä.



Voisiko siihen olla syynä se, että johtajan pitää nähdä metsä puilta, nähdä kokonaisuudet. Huippuälykäs on usein nippelitiedon mestari, joka sotkeuu omiin lankoihinsa.

Toinen syys on varmasti tuo seikka, että moni huippuälykäs on usein asperger tms. häiriöinen. Eli hänellä on sosiaalinen älykkyys minimissään. Ja johtaja ei pärjää ilman sosiaalista älykkyyttä.

Mitataanko mensan testeissä tietyntyyppistä älykkyyttä? Vai tuleeko siinä osa-alueita kaikkialta ja tästä keskimääräinen älykkyys?



Mulla on ystävä, joka tiukan paikan tullen aina ottaa esiin älykkyytensä, ja kuinka hankalaa on olla niin älykäs ja yksin ajatuksineen.



Ja noina hetkinä hän vaikuttaa kaikkea muuta kuin älykkäältä. Viimeksikin väitellessämme hän oli niin oman älykkyytensä lumoissa, ettei kyennyt näkemään asiaa, josta puhuin. Hän näki sen erittäin suppeasti, eikä älykkyydessään suostunut pitkään aikaan näkemään mistä oikein puhuttiin. Jäi älykkyytensä vangiksi.



Jotenkin tämä sama vankila tuli eteen tässä ketjussa.



En tiedä, kuinka älykästä on ajatella, että arki suurimman osan ihmisten päissä sujuu hyvin, koska he eivät juurikaan ajattele sen syvemmälle asioista.



Sosiaalinen älykkyys ei tällöin ainakaan ole noussut kovinkaan suurelle sijalle älykkyyttä mitatessa.



Hyvää päivänjatkoa täältä ihanan selkeästä maailmasta, jossa aamulla vaan suit sait sukkelaan vedetään hynttyyt niskaan ja kipataan lapsi päiväkotiin ja sitten riennetään töihin ja päivä sujuu kuin rallatellen ja sit taas sama rumba toisin päin ja hernerokkaa kattilaan (vaik onkin vasta maanantai) ja ihania kotitöitä päälle ja kaikki sujuu kuin tanssi, kun ei mistään mitään ymmärrä eikä ikiknä juuri mitään ajattele ;)



t. tavallinen tallaaja

usko pois, kyllä sinä olet keskimääräistä älykkäämpi. Se näkyy kirjoittamisessa. Mutta olet myös käytännöllinen, et liian teoreettinen.

Älykkyystestitkin mittaavat vain kapea-alaista älykkyyttä, vaikka älykkyyttä on hyvin monenlaista.

" Mikä äo on keskimääräisesti älykkäällä?"

Minä en kylläkään harmittele akateemisen koulutuksen puutetta, olen keskittänyt tarmoni harrastuksen pariin.

Kuten myös täällä. Itse ole päässyt aina elämässä helpolla (paitsi synnytyksestä ;). Yläaste ja lukio meni vihellellen läpi - koulukirjoja en avannut kuin ehkä tunniksi aina ennen isompaa koetta, silti ka lukion todistuksessa oli 9. Koskaan ei ole ollut motivaatiota opiskella, siis todella OPISKELLA ja OPPIA.



Kirjoitin e:n paperit ja pääsin yliopistoon hum. alalle (mainittakoon, että ilman suositellun pääsykoekirjan lukemista). Jaksoin vuoden verran sinnitellä luennoilla, mutta siihen se lopahti (ja lapsen syntymiseen). Nyt ovat opinnot jäähyllä, itse olen lapsen kanssa kotona ja mietin tosissani mitä teen elämälläni. Onneksi olen nuori (alle 25), joten aikaa vielä on. Joku perusduuni tuntuisi hyvältä - ei tarvitsisi liikoja ajatella.



Pidän itseäni ehkä jonkin verran keskiarvoa älykkäämpänä (äo 138). Harmittaa vaan kun jos olisi joutunut jotakin tekemään koulumenestyksen eteen, voisi nyt olla eri opiskeluinto ja kunnianhimo. Kunnioitan ns. tavallisia tallaajia, jotka ovat joutuneet tekemään työtä (koulu)saavutustensa eteen.

Paljon helpommalla pääsisi tavisaivoilla tavisten joukossa. Ei tarttis ihmetellä ihmisten sinisilmäisyyttä ja typeryyttä. Aivan kuten 5 jne sanoi, en tule useinkaan ymmärretyksi. Mielipiteeni ovat vääriä....

Älykkyyteen yhdistyy yleensä herkkyys ja se taas ei kyllä sovi johtajuuteen. Johtajaksi pääsee parhaiten " jonkin verran" älykäs ja sopivan kovapäinen ja sitkeä tyyppi.