Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö eron syyksi, ettei enää vain halua olla yhdessä?
31.10.2023 |
Jos ei vain enää jaksa puolisoaan, ei enää tee mieli olla yhdessä, elää yhteistä elämä. Kaikki toisen tavat alkanut ärsyttämään ja toisen läsnäolo myös. Jopa inhottamaan. Riittääkö tämä eron syyksi? Jos meillä ei olisi lapsia niin en edes kysyisi, mutta kun kaksi lasta on, toinen vasta päiväkodissa niin en kovin helposti ota eroa.
Meillä ei ole rahaa niin isoon asuntoon, että saisin saman katon olla kunnolla omaa rauhaa ja etäisyyttä miehestä. Toisaalta taas mies ei suostu asumaan erillään.
Mitä mieltä te muut olette? Pitääkö vain sinnitellä tässä lasten takia?
Kommentit (74)
Tuon takiahan melkein kaikki erot joten?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:sta ei ole rakkauteen tai kestäviin ihmissuhteisiin. Toivottavasti hoidat edes äitiytesi jotenkuten kunnialla.
Vierailija wrote:
Ainut virallinen syy on sun oma sydän, älä tee asioita mitkä ei ruoki sun omaa sydäntä. Sä pilaat oman elämäs jos sä aina ajattelet muita etkä itteäs.
Mutta entäs jos ap meni naimisiin tämän nyt ällöksi muuttuneen miehen kanssa, koska se silloin ruokki hänen omaa sydäntään??
Neuvo on huono, koska nimenomaan tunteidensa perusteellahan ihmiset usein tekee virheellisiä ratkaisuja. Tunteet on vaihtuvia, pysymättömiä.
Vain oikea rakkaus on pysyvää ja todellista. Se ei ole ohimenevä "tunne", vaan jotain isompaa ja jykevämpää.
Mieti ainakin seuraavat asiat: Miten muuttaisit suhdettanne, jotta sinulla voisi vielä olla siinä hyvä olo? Suostuisiko miehesi korjaamaan suhdetta vai tulisiko siitä vain riitaa? Voisitko käydä jossain terapeutilla tai yhdessä parisuhdeterapeutilla?
Jos tuntuu, että näistä ei ole mitään apua tai niiden ehdottaminen miehelle tuntuu turhalta ja vastenmieliseltä, niin silloin voi kyllä olettaa että tunteesi miestä kohtaan tuskin muuttuu mihinkään. Jos taas aidosti haluat korjata tilanteen niin kannattaa kokeilla sitä ensin.
Kannattaa puhua miehelle ajoissa.
Jos minulle tulisi tuollainen asia täysin puskista, eli se, että vaimoni haluaisi yllättäen erota, koska ei jaksa katsella naamaani, alkaisin kyllä siinä kohtaa hyvin, hyvin hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksumpaa on heittää kolikolla kuin kysellä täällä...
Vierailija wrote:
Ihan riittävä syy lähteä lampsimaan eri poluille. Lapsetkin aistivat ettei kaikki ole hyvin joten pidemmän päälle lasten takia sinnittely ei ole kenenkään etu.
Mitäs sitten kun sen eron jälkeen äiti on yksinäinen ja lapset aistii sen, ja näiden lasten aistimusten takia äiti hommaa uuden suhteen itselleen? Entä sitten kun vuoden päästä äiti ei taas olekaan ikionnellinen vaan arki on alkanut ärsyttää, ja äidin mieli olisikin parempi jos poikakaverin voisi vaihtaa työkaveripoitsuun.
Itse asiassa lapset varmaankin aistisivat että äiti olisi onnellisempi taas uuden poikkiksen kanssa, ja sinnittely ilman työkaveria pitemmän päälle ei olisi kenenkään etu.
No entinen vaihtoon lasten edun nimissä(tottakai, lapset ja heidän oletetut aistimukset ovat kaikista tärkeintä!)
Mutta vuoden päästä taas tympii ikävästi, ja lapset aistii, ja pakkohan se on lasten aistimisten puitteissa elää.
Se on kyllä tuo vanhemman itselleen valehteleminen ja siinä omia lapsia apuna käyttäen kyllä yksi isoimpia vitsauksia syyttömien ja viattomien lasten elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle:
Kosketuksesi ällöttää
Hengityksesi ällöttää
Tavarasi ovat tielläni
Sit tapahtuujänniä ... .:)
Vierailija wrote:
Kannattaa puhua miehelle ajoissa.
Jos minulle tulisi tuollainen asia täysin puskista, eli se, että vaimoni haluaisi yllättäen erota, koska ei jaksa katsella naamaani, alkaisin kyllä siinä kohtaa hyvin, hyvin hankalaksi.
Ai . Et auttelisi eron jälkeen?
Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitin pillu haluu jännäkullii..
Menkääs lapset leikkii..tinder mies tulee kylää!!
Riittäisikö ap sinulle syyksi, että lapsi ei vain halua olla yhteyksissä sinuun vanhempana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos kaipaat hyvää syytä erota eikä oman elämäsi pariksi vuosikymmeneksi pilaaminen riitä, niin se syy nimenomaan ovat lapset. Et pysty luomaan lapsille noista lähtökohdista hyvää, turvallista ja tervettä kotia kahden aikuisen perheenä, jossa ilmapiiri ja vanhempien rakkauden puute toisiaan kohtaan ei revi ja hämmennä lapsia oirehtiviksi aikuisiksi.
Ei lapsia niin kiinnosta vanhempien välit kunhan ne ovat edes perusasialliset. Lapsille tärkeintä on sujuva ja pysyvä arki ja rutiinit.
Kyllä riittää.
En kylläkään ole omasta tavastani ylpeä, mutta kun päätän että suhde on osaltani tässä, niin jään odottamaan jotain riitaa jonka sitten paisuttelen eroksi asti. En halua olla se itsekäs joka vain kyllästyi suhteeseen, vaan jakaa sen myös osin puolison syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos kaipaat hyvää syytä erota eikä oman elämäsi pariksi vuosikymmeneksi pilaaminen riitä, niin se syy nimenomaan ovat lapset. Et pysty luomaan lapsille noista lähtökohdista hyvää, turvallista ja tervettä kotia kahden aikuisen perheenä, jossa ilmapiiri ja vanhempien rakkauden puute toisiaan kohtaan ei revi ja hämmennä lapsia oirehtiviksi aikuisiksi.
Ei lapsia niin kiinnosta vanhempien välit kunhan ne ovat edes perusasialliset. Lapsille tärkeintä on sujuva ja pysyvä arki ja rutiinit.
Tämä. Kaikki muu on omien mokiensa vierittämistä lasten niskoille.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kannattaa puhua miehelle ajoissa.
Jos minulle tulisi tuollainen asia täysin puskista, eli se, että vaimoni haluaisi yllättäen erota, koska ei jaksa katsella naamaani, alkaisin kyllä siinä kohtaa hyvin, hyvin hankalaksi.
Ai . Et auttelisi eron jälkeen?
Niinkö?
Mikä siinä on, että näitä "mutku elämäni on tylsää, haluan erota" -naislapsia pitää sitten vielä eronkin jälkeen autella ja taputella päähän ja vaihdella kivasti renkaita ja olla kaveria? Ero on ero ja etenkin yksipuolisen eropäätöksen jälkeen jokainen aikuinen seisoo itse omilla jaloillaan.
Nistä tulee aina paskaa niskaan että miksi lähdit kun mies ei hakannut eikä pettänyt. Mutta ei siinä perheessä loppujen lopuksi ole kenelläkään hyvä olla, jos joku siinä sinnittelee pelkästä väkipakosta.
Ihmisessä on sellainen suunnitteluvirhe, että tunteet tulevat ja joskus ne menevät eikä niitä pysty pakottamaan.
Vierailija wrote:
Nistä tulee aina paskaa niskaan että miksi lähdit kun mies ei hakannut eikä pettänyt. Mutta ei siinä perheessä loppujen lopuksi ole kenelläkään hyvä olla, jos joku siinä sinnittelee pelkästä väkipakosta.
Ihmisessä on sellainen suunnitteluvirhe, että tunteet tulevat ja joskus ne menevät eikä niitä pysty pakottamaan.
Sitten ei pidä mennä suhteeseen ollenkaan, eikä ainakaan tehdä lapsia suhteeseen.
Naiselle kyllä miehelle ei. Eihän naiset hyväksyvät juuri mitään syitä että mies saisi erota samalla kun kannustaa muita naisia eroamaan mitä pienemmästäkin asiasta
Itse pitää kantaa vastuu omasta eroamisestaan, ei syytellä sitä puolisoa eikä lapsia.
Kyllä vähän ihmetyttää, että tekee lasten kaltaisia sitoumuksia ja sitten purkaa ne, kun "ei enää vaan halua olla yhdessä".
Myöhäistähän se nyt on itkeä, mutta kyllä lapset kannattaisi jättää tekemättä, jos heidän perusturvallisuutensa rikkomiseen ei tarvita muuta syytä kuin että itse valittu puoliso ei enää tunnu mieleiseltä.
Ja joo, parempi erota kuin elää naama norsunv*tulla liitossa "lasten takia", jos ei pysty rakentavaan kanssakäymiseen, tekemään töitä parisuhteen eteen tai keskittymään elämän muihin itselle mieluisiin osa-alueisiin. Mutta miten näihin tilanteisiin päädytään näin helposti, sitä en ymmärrä. Ja mikä takaa, että seuraavan puolisoehdokkaan kanssa ei käy ihan tasan samalla tavalla? Lapset aina uuteen kotiin, kun tunteet kulloistakin puolisoa kohtaan kuolee?
Minusta ap:lta ihan tervettä pohdintaa, onko tuo riittävä syy. Nähtävästi useimmille vanhempien kiihkeät rakkaudentunteet puolisoa kohtaan on tärkeämpi kuin lasten turvallinen kasvuympäristö. Tutkimustieto ei nimittäin tue palstan hokemaa eron hyvistä vaikutuksista lapseen.