Miksi toiset liimautuu parisuhteessa yhteen?

Ja asia mietityttää sua tai kuuluu sinulle, koska...?

Vierailija wrote:

Ja asia mietityttää sua tai kuuluu sinulle, koska...?

Mulla on kyselyikä

Koska parisuhteessa on rakastumisvaiheessa symbioosivaihe. Siksi,

Entä jos jopa työskentekee yhdessä? Yhteinen yritys esim. 24/7 yhdessä. 

Vierailija wrote:

Ja asia mietityttää sua tai kuuluu sinulle, koska...?

Kateus ehkä?

Eivät ole välttelevästi kiintyneitä? 

Kerrohan ap, halattiinko teillä lapsena perheenjäseniä? Saiko näyttää tunteita? 

Koska se vaihe tarvitaan siihen perheen perustamiseen ja pitkäaikaiseen suhteeseen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ja asia mietityttää sua tai kuuluu sinulle, koska...?

Mulla on kyselyikä

Jatka toki sitten kyselyjä....

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ja asia mietityttää sua tai kuuluu sinulle, koska...?

Mulla on kyselyikä

Onko jatkunut jo pitkäänkin?

Haluaisin sellaisen suhteen, jossa voidaan tehdä asioita yhdessä oikeasti pariskuntana. Sellaisen, jossa sitten eläkeikäisenäkin vielä ollaan aidosti toistemme parhaat ystävät.

Enkä nyt tarkoita mitään jatkuvaa viestittelyä tai mustasukkaisuutta toisesta. Kaikki suhteeni ovat olleet sellaisia jossa mies ei halua minua mukaan mihinkään illanviettoihin, eikä vastaavasti sitten keksiä yhdessäkään mitään kotisohvaa kummempaa.

Muistelen, että mulla ja puolisolla oli vähän tommosta alussa. Ensi vuonna tulee 20 vuotta yhdessä. Symbioosia kesti jonkin aikaa, mutta ei toki enää olla noin kiinni toisissamme. 

Aloittaja ei sitten ole kommentoinut vielä mitään, joku muu on. En käsitä tuollaisia suhteita joista nyt puhuttu palstalla, julkisuudessakin. Että ollaan siihen toiseen liimauduttu ja unohdetaan kaikki oma. Olisi ero heti jos mies tuollaista alkaisi vaatia. ap

Meillä on muuten symbioottinen suhde, mutta molemmilla on muutama omakin harrastus, eikä lähetellä viestejä juurikaan. En voi sietää jatkuvaa viestipommitusta. Muuten ollaan tiiviisti ja ihana tehdä asioita yhdessä. 

Me ollaan yhdessä tosi paljon ja töihinkin lähetellään viestejä. Mutta ei me takerruta toisiimme. Kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Me vaan tykätään toisistamme paljon ja viihdymme yhdessä. Ei sen kummempaa.

Vierailija wrote:

Aloittaja ei sitten ole kommentoinut vielä mitään, joku muu on. En käsitä tuollaisia suhteita joista nyt puhuttu palstalla, julkisuudessakin. Että ollaan siihen toiseen liimauduttu ja unohdetaan kaikki oma. Olisi ero heti jos mies tuollaista alkaisi vaatia. ap

Sitten pitää valita se puoliso sitä mukaa mikä sulle sopii. Ite en taas ole ikinä ymmärtänyt sellasia seurustelevia pareja, joilla on todella erilliset elämät (siihen pisteeseen asti, että voi olla ukolla toinen perhe jopa) ja menot, eikä esim. tavata toisen sukua ja perhettä. 

Vanhempani olivat tuollaisia isän kuolemaan asti, yli 60 vuotta. Jotkut kaipaavat tuollaista. Omilla vanhemmillani oli molemmilla traumaattinen lapsuus, hakivat toisistaan turvaa. Tuntui kuin pysyisivät pystyssä vain kun ovat tiukasti yhdessä. Heille tuo symbioottinen suhde oli hyvästä, ainakin suurimmaksi osaksi. Ei kaikkien juttu pitemmän päälle, helposti mukaan tulee valta (kumpi määrää mitä tehdään ja kuinka eletään), itse arvostan parisuhdettani jossa molemmat seisovat omilla jaloillaan mutta silti haluamme tehdä paljon yhdessäkin.

Mun vanhemmat ovat tehneet aina lähes kaiken yhdessä. Yhteinen yritys, laulavat samassa kuorossa ja soittavat samassa kamariyhtyeessä, viettävät koko kesän mökillä. Ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta ja ovat onnellisia.

Vierailija wrote:

Me ollaan yhdessä tosi paljon ja töihinkin lähetellään viestejä. Mutta ei me takerruta toisiimme. Kumpikin saa tehdä mitä haluaa. Me vaan tykätään toisistamme paljon ja viihdymme yhdessä. Ei sen kummempaa.

Meillä sama. Etätöissä oltu kotona lähes 10v ja muutenkin kuin paita ja peppu, viihdytään yhdessä. Viestitellään työmatkoilta. 

Toisaalta saatan olla 2. kodissamme ulkomailla kuukauden pari omillani joten mitään takertumista ei välillämme ole. Silloin viestitellään tai soitetaan päivittäin kuulumiset. 

Meillä vaan on kivaa yhdessä!

Ai miksi tukahdutetaan toinen? No ei se varmaankaan tunnu tukahduttamiselta, jos kerta molemmat niin tekevät ja HALUAVAT itse tehdä. Se, että sinä et sitä ymmärrä ja koet tuollaisen läheisyyden tukahduttavana, ei tarkoita, että kaikki ihmiset kokevat samoin. 



Ja sellainen suhde voi aivan hyvin kestää vaikka 70 vuotta. Tai niin kauan, kunnes jompi kumpi menehtyy. Oleellista on, että parisuhteessa molemmat voivat hyvin. Silloin se yleensä kestää.

Vierailija wrote:

Muistelen, että mulla ja puolisolla oli vähän tommosta alussa. Ensi vuonna tulee 20 vuotta yhdessä. Symbioosia kesti jonkin aikaa, mutta ei toki enää olla noin kiinni toisissamme. 

Meillä on aika pitkälti edelleen. Ollaan oltu jotain 17v yhdessä. Se on meille luonnollista, ei takertumista, eikä ahdista kumpaakaan yhtään. Me vaan tykätään tehdä asioita ja viettää paljon aikaa yhdessä. Ei se töihin viestittely ole mitään "mitä nyt teet, kenen kanssa puhut, milloin menet ruokatauolle?"-tyylistä mustasukkaista kyttäämistä, vaan enemmän "et usko, mitä mulle nyt kävi" tai "ai niin, mun täytyy käydä kohta kaupassa, onko sulla mielessä jotain, mitä tarttis ostaa"...