Miten voisi saada elämäänsä sellaista taikaa kuin nuorena oli?

Vaikka menin tein ja koin nuorena paljon, niin hienoin ja mieleenpainuvin hetki oli se, kun kävelin yksin yön hämärtyessä kaupungille. En nähnyt ketään, sää oli harmaa ja jalkakäytävä märkä.

Tunsin olevani vahvasti elossa ja jotain ihmeellistä jännitystä oli ilmassa. Ehkä jopa hieman vaaran ja uskalluksen tunnetta.

Mulla on sama innostus kyllä aikalailla. Toisaalta, on myös paljon juttuja mitä en oo vielä tehnyt. Mut samat teini-ihastukset elää ja voi hyvin edelleen (tarkoitan julkkiksia) 😂

N31 

Nuorena kaikki on vielä uutta ja innostavaa. Vanhemmiten kaikki on vaan saman toistoa, oravanpyörää. Voi miten sitä odottikaan kuin kuuta nousevaa, että täytti 18 v ja pääsi baariin. Nyt 20 v myöhemmin baareilu ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaikkeen tottuu ja turtuu. Sitä kai se elämä on.

No eihän sitä saa takaisin... "nuoruus on seikkailu suunnaton".

Mä erosin ja aloin elää sellaista elämää kuten halusin. Se auttoi mulle, oon kuin uudestaan parikymppinen.

Nuorempana epävarmuus ja kompleksit pilasi monet hyvät fiilikset, nyt asiat on paremmin.

Kehon pyrin pitämään nuorekkaana kun olen hoikka ja urheilullinen. Seksistä saan sellaisia kiksejä että en nuorena koskaan. 

Aika paljon on ihmisestä kiinni miten mieliala muuttuu. Mun suvussa on paljon hersyvän elämäniloisia ihmisiä jotka ovat jatkaneet samaan tahtiin yli 80v. Siinä tahdissa ei meinaa nuoretkaan pysyä mukana.

Vierailija wrote:

Mä harrastan lyhyitä suhteita juuri sen vuoksi että ihastuminen uuteen ihmiseen tuo mulle sen nuoruudesta tutun, huumaavan euforisen tunteen hetkeksi takaisin. MIKÄÄN muu ei tuo samanlaista "olen elossa" - tunnetta.

Tunsin itseni muutenkin nuoreksi, kun pitkästä aikaa matkustin (junalla vielä! Voi mikä flashback opiskelija-aikaan) tapaamaan erästä uutta ihastusta, joka odotti minua asemalla vastassa, ja kaappasi halaukseen, pyöritti ja suukotti samantien kun astuin junasta ulos.

Tuo toisi mielenkiintoa elämään, mutta kun on naimisissa, niin ei voi. Tuplamasentavaa, kun mies ei enää halua minua, eikä meillä ole lainkaan seksiä. Virkistystä tulee haaveistani, että eroaisin ja muuttaisin omilleni ja alkaisin tapailla uusia miehiä ja matkustelisin. Pelkään että on liian myöhäistä. Toisaalta tänä vuonna olen vielä nuorempi kuin ensi vuonna.

Olitko silloin opiskelija? Vapaampi aikataulu ja avoimet tulevaisuuden mahdollisuudet.

Nuoruus oli enimmäkseen tylsää. Samoin kuin lapsuus. Te olette unohtaneet. Se oli yhtä tylsää kuin nykyisyys ellei vielä tylsempää koska alaikäisenä joutuu tekemään monia tylsiä juttuja.

Tekemällä asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt. Nuorena tulee koko ajan paljon jännittäviä, uusia asioita ja uusia elämänvaiheita. Ehkäpä radikaaleimmin toimisi muutto kokonaan toiseen maahan ja erilaiseen kulttuuriin, jotta joutuisi uudelleen elämään sellaisen itsensäetsimisvaiheen siellä. 

Kokeile jotain sellasta joka saa adrenaliinin virtaamaan. Laskuvarjohyppy koneesta, benjihyppy... 

...Jos elämä tuntuu tylsälle.

Se on se tekniikka: Suhtaudu kaikkeen kun kokisit sen ensi kerran.

En tarkoita mitään kynsilakkoja.

Olet ap luopunut unelmistasi. Älä luovu niistä, älä koskaan.

Mieti mikä on unelmien satusi ja toteuta se.

Nuorena kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Voisin kirjoittaa muistelmat :)

Vierailija wrote:

Tuo toisi mielenkiintoa elämään, mutta kun on naimisissa, niin ei voi. Tuplamasentavaa, kun mies ei enää halua minua, eikä meillä ole lainkaan seksiä. Virkistystä tulee haaveistani, että eroaisin ja muuttaisin omilleni ja alkaisin tapailla uusia miehiä ja matkustelisin. Pelkään että on liian myöhäistä. Toisaalta tänä vuonna olen vielä nuorempi kuin ensi vuonna.

Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elämä ilman tympeää kumppania, ei edes eläkkeellä.

Joillakin säilyy materialistinen markkinavoimien alttareilla syttyvä nuoruuden into, jota kuvailit aloituksessasi. Kynsilakat, topit, vaatteet, ulkona syöminen, kodinsisustusostokset ja kampaajalla tai ripsien laitossa käyminen jaksaa ilahduttaa tällaisia ihmisiä ihan suunnattomasti vanhanakin. Samat ihmiset ovat myös parisuhteessa viihtyvää tyyppiä.

En tiedä mikä heidän salaisuutensa on. Ovat monesti vähän pinnallisia jutuissaan.

Mulla ainakin on paljon enemmän itsevarmuutta tehdä asioita joita haluan. Enää ei niin paljoa kiinnosta onko joku juttu noloa tai että mitä muut ajattelee. Elämänkokemus auttaa näkemään asioita eri tavalla :)

Vierailija wrote:

Nuoruus oli enimmäkseen tylsää. Samoin kuin lapsuus. Te olette unohtaneet. Se oli yhtä tylsää kuin nykyisyys ellei vielä tylsempää koska alaikäisenä joutuu tekemään monia tylsiä juttuja.

En mä itse sitä nuoruutta haikailekaan takaisin, vaan sitä, että tylsyyden lomassa jaksoi innostua edes jostain. 

Ap

Listasi sisälsi ostoksia ja muuta kuluttamista. Ei se onneksi jaksa enää nelikymppistä sykähdyttää.

Opettele joku uusi ihana taito. Tai harrasta oikein hyvää seksiä. Myös kesämökin rauha tai mieluisa liikuntaharrastus, tai vaikka vaellus Lapissa voisi tuoda elämään sen hohdon ja riemun takaisin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei sitä nuoruuden kipinää enää saa takaisin keski iässä...

 

Keski ikäinen on väsyneempi, kyynisempi, realistisempi ja harmaampi.

 

40 v mittarissa niin into laantuu. 50 v paljon pahempi.

 

Toki uusi harrastus virkistää hieman, silti sekään ei poista fyysistä väsymystä.

Itseäni uusi harrastus ammunta piristää.

Kivaa se on muttei vie arjen ongelmia pois.

M50w

Miesten elämä varmasti alkaakin hiipua jo nelikymppisenä. Onneksi naisilla elämäniloa ja intoa säilyy pidempään.

Kyllä kyllä, ap:kin on mainio esimerkki elämänilonsa säilyttäneestä nelikymppisestä naisesta.