Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi saada elämäänsä sellaista taikaa kuin nuorena oli?
29.10.2023 |
Luin tuolloin aivan innoissani kaikkia kauneusaiheisia lehtiä ja jonkun kynsilakan tai uuden topin ostaminen oli uskomattoman ihanaa. Puhumattakaan bileistä, keikoista ja reissuista. Kaikki oli uutta ja jännää.
Jopa käynti ruokaravintolassa tai ihan vaan kahvilassa oli niin kivaa.
Nyt voisin ostaa kaupasta ihan mitä vaan eikä mikään tuota sitä kutkuttavaa iloa enää. Kaikki reissutkin on vähän blaah ja uusien ihmisten tapaaminen ja juhliminen vielä tylsempää.
N42
Kommentit (66)
Mitähän se taika nuoruudessa oli?
En saanut kiksejä kynsilakoista tai shoppailemisesta, kahviloista tai bileistä - ehkä siksi ettei niihin ollut rahaa.
Koulukiusaamista, ahdistusta omasta epävarmuudesta, köyhä nuori äiti ja vaimo, 3v yh ja vielä köyhempi,äidin kuolema kun olin 34v.
Ainoat kauniit asiat lasten syntymät ja muutamat hetket suuren rakkauden kanssa.
Nyt olen 63v ja jokaisessa päivässä on taikaa! Pidän kynsin ja hampain kiinni jokaisesta hetkestä kun tajuan että nämä joko loppuvat kokonaan tai katoavat dementian syövereihin - ihan liian pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Setämiehet menee elämään tuota aikaa uudelleen Pattayalle, siellä papatkin nuortuu heti.
Muuttamalla elämäänsä.
Tekemällä siitä omannäköisen ja itsetehdyn tuntuisen. Opiskelemalla lisää, sehän on kuin "tankkaamista", suosittelen kaikille.
Nukkumalla ehdottomasti riittävästi.
Katsomalla hyviä kannustavia elokuvia ja lukemalla kirjoja, joissa on jotain myönteistä ja tapahtuu koko ajan kehitystä parempaan.
Jättämällä kaikki päihteet tietenkin pois, sehän ei johda muuhun kuin elämästä ja sinusta tulee entistä karkeampi. Karkeus tarkoittaa kaikkia niitä jätkien juttuja ja sananvalintoja, jotka ovat just päinvastaisia tälle tavoittelemallesi taialle.
Keskittymällä tärkeisiin asioihin kaiken sen sälän ja himphampun sijaan.
Minä tulin uskoon kolmekymppisenä, sen jälkeen pienetkin asiat tuntuneet merkityksellisiltä. Kun antaa elämänsä Jumalan käyttöön, siitä tulee suuri seikkailu. Oma elämäni on paljon mielenkiintoisempaa nykyään. Vaikka nuorena tein ihan "kaiken", ei mikään silloin tuntunut miltään. Elämä on syvempää ja merkityksellisempää nyt.
Tämä on vain minun ajatukseni aiheesta, mutta uskoisin ettei vanhaa aikaa ja tunnemaailmaa saa koskaan takaisin koska se on ikäsidonnainen. Paremmin hyvään fiilikseen pääsee ehkäpä siten että selkeästi siirtyy elämässä eteenpäin. Eli kyllä se vaatii uusia kokemuksia ja sisältöä elämään. Ehkä aivan erilaisia kuin nuorempana. Aloita uusi harrastus jne. Liikaa uutta pskaa ei kuitenkaan enää nelikymppisenä jaksa joten ehkä myös on hyvä hyväksyä kotona möllöttäminen ja myös ne tunteet, että asiat eivät enää tunnu yhtä jännältä. Tavallaan se rauhallisuuden tunnekin voi olla tosi hyvä ja lisätä onnellisuutta. Mitään taikaiskua en siis tarjoa, mutta tästä voi ehkä joillekin olla parempi jatkaa mielen kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kun musta just tuntuu että mieleltäni en oo vanhentunut yhtään, edelleen samoja unelmia kuin parikymppisenä :)
En tunnista tuota että elämä olisi jotenkin hohdokkaampaa nuorena. Itselläni on suurimman osan elämästä ollut harmaata. Mikään ei jaksa innostaa. En jaksaisi elää näin mutta ei auta muu. En edes toivo parempaa sillä se on turhaa. Ihailen niitä jotka löytävät jotain merkitystä elämään. Onnea matkaan ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Nuoruus oli oma aikansa toki, paljon oli ihanaa mutta enemmän epävarmuutta monesta asiasta, virheitä ja vääriä valintoja.
Nyt kohta viisikymppisenä elämä on mahtavaa, lapset isompia, kiva mies, kiva työ ja vielä kivemmat harrastukset. Ei tarvitse laskea pennejä. Voin tehdä mitä haluan ja se jos mikä on mukavaa. Nyt tuntuu että kaikessa rimpuilussa on ollut järkeä.
Vierailija wrote:
Mieti mikä on unelmien satusi ja toteuta se.
Olla astronautti tai kvanttifyysikko. Kumpaankaan ei ole rahkeita :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä auttoi tylsyyteen että aloitin uudelleen opiskelun 55v. Unelmieni luova ala. Ja se että jätin pakkopulla suhteet ja juhlat. Aloin elää omaa elämääni vihdoin. Olen sinkku ilman lapsia, se mahdollisti.
Vierailija wrote:
Joillakin säilyy materialistinen markkinavoimien alttareilla syttyvä nuoruuden into, jota kuvailit aloituksessasi. Kynsilakat, topit, vaatteet, ulkona syöminen, kodinsisustusostokset ja kampaajalla tai ripsien laitossa käyminen jaksaa ilahduttaa tällaisia ihmisiä ihan suunnattomasti vanhanakin. Samat ihmiset ovat myös parisuhteessa viihtyvää tyyppiä.
En tiedä mikä heidän salaisuutensa on. Ovat monesti vähän pinnallisia jutuissaan.
Osui ja upposi. Olen itse tällainen "irtokynnet kimaltavat, tekoripset räpsähtelevät" -ihminen, joka nauttii kauniista ja kivoista jutuista. Hullaannun myös söpöistä eläimistä; lapsen kanssa nähtiin luontopolulla päästäinen ja molemmat kuvattiin ja ihasteltiin sitä. Parisuhteessa olen ollut lähes 20 vuotta. Harmi vain, että miehestä on muuttunut murjottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa, sillä en ole vielä itse menettänyt tuota. Olen edelleen innoissani mm. "isossa kaupungissa" asumisesta (vaikka muutin tänne jo 7 vuotta sitten :D), uusista vaateostoksista, elokuvaensi-illoista, ym. Ostin tässä kuussa vähän kalliimman, "syksyisen" vartalorasvan ja vietin pitkän tovin vain hypistellen ja ihastellen sitä purnukkaa. :D
Oman osansa toki saattaa tuoda se, ettei minulla ole koskaan ollut mitenkään loputtomasti rahaa mihinkään ns. ylimääräiseen, joten kaikki vähänkin arjesta poikkeava tuntuu luksukselta.
N30
Liian monta vastoinkäymistä ja pettymystä ovat tappaneet kyvyn innostua uusista asioista. Nuoruuden kynsilakkapullon näkeminen muistuttaa kuinka vähän sitä tuolloin elämästä tiesi. Kyynistyy lopulta, kun unelmat on aina petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vietättekö väärässä seurassa aikaa te, jotka kommenttien mukaan olette tosi kyynistenyitä elämään? 🤔
Ilo elämään tulee tekemisen kautta, ei sillä että istuu nuhjuisissa vaatteissa kotona möllöttämässä tv:stä tulevia uusintoja sarjoista jotka on nähnyt monta kertaa. Raitis ilma tekee ihmeitä!
N30+
Vierailija wrote:
Vietättekö väärässä seurassa aikaa te, jotka kommenttien mukaan olette tosi kyynistenyitä elämään? 🤔
Väärä seura, kun on enimmäkseen vaan yksin?
Kun ero, sairaudet ja petolliset sukulaiset ovat jättäneet velkoihin ja köyhyyteen, niin vaikea on löytää enää hohtoa arkeen. Kirjaston lukusalin ja lenkkipolun maininta saavat itkemään, kun muuta ei ole.
Mulla aivan sama ja ikä 44v.
Mistä saan nykyään hyvän fiiliksen on hyvät sarjat. Välillä tuntuu, että pitäs kyllä olla jt muutakin elämässä, joka tuo iloa. Sarjat?!?
Lapset alakoulussa ja tuntuu, että elämä lipuu ohi.
Vierailija wrote:
Itsellä auttoi tylsyyteen että aloitin uudelleen opiskelun 55v. Unelmieni luova ala. Ja se että jätin pakkopulla suhteet ja juhlat. Aloin elää omaa elämääni vihdoin. Olen sinkku ilman lapsia, se mahdollisti.
No tota, ei ne lapset 55-vuotiasta enää rajoita, vaikka niitä olisikin. Eikä parisuhde. Pitkä parisuhde alkaa olla jo aika rento viisikymppisinä, hyvin on omaa tilaa mennä, tulla, olla. Eli lapsettomuus ja sinkkuus ehkä mahdollistavat asioita vielä nelikymppisenä, kun ei ole vastuuta mistään kovin isosta toisin kuin perheenäideillä siinä kohtaa, mutta 55-vuotiaat ovat kyllä hyvin samalla viivalla, oli sitä perhettä tai ei. Usein perheellisyys siinä kohtaa tarkoittaa enemmän rahallisia resursseja, mikä vapauttaa jopa enemmän.
No en tiedä onko mulla keski iän kriisi mutta aloitin mielenkiintoisen AMK koulutuksen. Nyt on taas uutta intoa kun oppii uutta ja tällä ammatilla pärjää eläkeikään asti jos ei tule fyysisiä ongelmia jos tulee niin kuitenkin voi tehdä hallinnollista hommaa. SOTE ala siis.