Lue keskustelun säännöt.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on kansakuntamme toisiksi yleinen vaiva heti masennuksen jälkeen
29.10.2023 |
Miten tää on mahdollista jos me kerta eletään "hyvinvointi"valtiossa missä ei ole mitään vikaa? pelkästään tämän valheellisen väärinpäinkääntyneen yhteiskunnan kritisoiminen aiheuttaa jollekkin ihmisille niin ison vihan ja puolustusreaktion että tämä ihminen kirjaimellisesti hyökkää päälle.
Eli siis ahdistuneisuushäiriö, tämän tyyppisiä "sairauksia" ei pitäisi olla oikeasti edes olemassa. Tämä on täysin tämän väärinpäin kääntyneen yhteiskunnan itse tuottama tuotos mistä moni tässäkin valtiossa kärsii.
Mä voin vakuuttaa että jos matkustetaan toiselle puolelle maapalloa missä ihminen elää edelleen luonnon kanssa symbioosissa, siellä ei kukaan tunne eikä ole koskaan kuullutkaan tälläisesta vaivasta.
Tää on todellinen ongelma siis, mutta se on täysin tämän "modernin" kilpailuyhteiskunnan tuotos. Se on liukuhihnatuotantoa
Oletko sinä yksi näistä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä?
Voit kertoa vaikka omia oireitasi? miten ilmenee?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Joo, itse 4 syksyä jo uudessa työpaikassa ja aina koeaika. CV 2 sivua ja AMK tutkinto. Kun sijaisuus päättyy menen hakemaan ahdistuksesta sairaslomaa.
Mikä sinun elämässäsi on pielessä? Mitä voit itse tehdä asioidesi ja tilanteesi parantamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy enemmänkin suomalaiseen häpeällä kasvattamiseen, joka oli edellisinä vuosikymmeninä yleistä. Seuraus on se, että virheiden tekemistä pelätään ja katastrofi tuntuu vaanivan joka nurkan takana. Ahdistusta toki lisää se, että nykyään työelämässä pitäisi olla äärimmäisen itsevarma.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on nykyään sellaista, että kaikkien pitäisi olla sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. Ja asiat pitäisi osata heti ja valmiiksi. Vain lahjakkaat pärjää. Se on se mikä ahdistaa.
Tässä on varmasti perää ja paljon johtuu ihmisistä itsestänsä. Ole oma itsesi ja muista että olet omanlainen ja teet omalla tavallasi asioita. Jos huomaat olevasikin väärässä työssä tai väärässä paikassa työssä niin vaihda sopivampaan. Kaikki eivät sovi kaikkialle ainakaan yhtä hyvin. Tälläistä tämä elämä on aina ollutkin. Muista tuoda julki omia hyviä havaintojasi erilaisuudestakin myös työpaikalla, esittämään ei kannata alkaa, sitten omakin vointi pahenee. Älä pidä itseäsi huonompana, nykyisin on paljon arvostelua ja moni kakku on päältä hyvinkin kaunis joten muista myös että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Tsemppiä sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.
Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.
Ennen ahdistuneisuushäiriöön sai bentsot. Nykyään niitä ei haluta määrätä nuorille millään ja ne viedään herkästi pois ellet ole niitä puolet elämästäsi syönyt ikäloppu. Siksi nuoremmille ilmenee tätä vaivaa niin paljon yleisemmin vanhoilla ihmisillä.
Ei se nyt lääkkeistä johdu. Mielestäni on myös äärimmäisen vastuullista olla määräämättä lääkkeitä turhaan sillä
Törppö! Sen takia lääkkeitä jaetaan, kun sitä rakkautta ja ihmisystävyyttä ei voi kirjoittaa reseptiin apteekista tai muualta haettavaksi. Eli oikeaa "lääkettä" ei ole mahdollista saada, niin puoskaroidaan sitten psykofarmakoilla.
Itsestäni tiedän tasan tarkkaan, että ahdistus, masennus, panikointi jne johtuvat nimenomaan ainaisesta yksinolosta ja todella haasteellisesta arjesta. Minulla EI ole KETÄÄN, joka auttaisi ja tukisi millään tapaa. Olen vielä vanhoilla päivilläni saanut autisminkirjon diagnoosin (!), mikä ei ainakaan paranna tilannettani.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai nuori ahdistuu kun kotona on paapottu ja silitelty päätä ja nostettu kakara jalustalle pienestä pitäen. Ei ole kohdattu vaikeuksia kun vanhemmat ovat siloitelleet tietä ettei vaan olisi ikävää. Ollaan kaveri vanhempia. Sitten joutuu työelämässä ensimmäistä kertaa sen tosiasian kohdalle että joku vaatii sinulta jotain ja ettei kaikki ole aina kivaa. Kyllähän siitä ahdistuu.
Tämäkin on totta ja sitten ovat ne hyvin vaikeasti suhtautuvat kovapäiset itserakkaat ilkeät nuoret jotka ahdistuvat roskien viennistä, maidon hakemisesta kaupasta, läksyjen tekemisestä, siitä että kaikki ei mene oman pään mukaan jne. Jokainen on yksilö joten on myös heitä joilla oireilu voimistuu hyvin paljon koska sisällä on kipua ja tuskaa eikä johdu kotioloista tai mistään kodissa olevasta ongelmasta. Ymmärtäkää näitä nuoria, keksittyminen heihin vie voimia ja vaatii resursseja mutta oman lapsen eteen tekee mitä tahansa. Nuorilla on itsellään näitä psyykkisiä ongelmia aika paljon ja kaikki se työ jonka teemme heidän eteen ja otamme myös iskuja vastaan auttaa heitä tasapainoisempaan aikuisuuteen. Erilaisuus kunniaan ja ymmärrykseen. Arvostelu sikseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.
Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.
Ilmastonmuutos ei todellakaan tarkoita sitä, että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä.
Ahdistushäiriöni ilmenee jatkuvana pahana olona. Koko ajan on kipu rinnassa. Välillä olo on siedettävä, välillä ajattelen itsemurhaa. Sairastuin tähän lapsena, en ole keksinyt tätä eikä oloni olisi parempi jos olisi enemmän töitä tai luontoa, sillä ahdistukseni ei ole riippuvainen olosuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.
Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.
Ennen ahdistuneisuushäiriöön sai bentsot. Nykyään niitä ei haluta määrätä nuorille millään ja ne viedään herkästi pois ellet ole niitä puolet elämästäsi syönyt ikäloppu. Siksi nuoremmille ilmenee tätä vaivaa niin paljon yleisemmin vanhoilla ihmisillä.
Ei se nyt lääkkeistä johdu. Mielestäni on myös äärimmäisen vastuullist
Jos jättäisit tuon turhan viisastelun pois heti viestisi alusta niin voisin jopa haluta vastata sinulle. Viestini oli täyttä faktaa, sinun mitätön tilanteesi vain yksi murto-osa kokonaisuutta. Opettele kohteliaampia käytöstapoja ja silloin saatat saada myös huomiota enemmän. Voimia itsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki on niin herkkiä nykyään vaikka oikeasti ne on akkojen juttuja. Kuten huoli ilmastonmuutoksestakin. Kuka jaksaa stressata että sää on asteen lämpimämpi 50 vuoden päästä ja varsinkin kun meillekin on siitä vaan hyötyä. Sama dysforiat on itse aiheutettuja juttuja joiden sylttytehdas on nais ja så-tutkimus jotka on itse asiassa hyviä säästökohteita.
Ne on ongelmia joita ei oikeasti ole olemassakaan.
Ukkojen hommia, Sipilä ja Orpo ehtivät ensin.
https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/sipilan-hallitus-iloitsi-hiilenmusta…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähänkö hyvä, että joku ehdotti lääkkeeksi liikuntaa, eipä ole tullut mieleen. Mulla ei ole edes autoa, koska metallikuution sisälle eristäytyminen ahdistaa, vaan kävelen joka paikkaan käytännössä joka päivä, mutta joo lisää liikuntaa.
Oon kärvistellyt tämän kanssa teinistä asti, nyt 37 v. Kyllä käveleminen oikeasti auttaa. Sen kävelyn ajan, ja vähän aikaa sen jälkeen. Kuitenkin joka aamu herää siihen, että haluaa k u o l l a, ennen nukahtamista samoin se on viimeinen ajatus. Nykyään tämä ei pahemmin enää haittaa nukahtamista, koska oon aika tottunut siihen. Tosi kiva silti tää kaveri vieressä aamulla ekana ja illalla vikana. Pitäis varmaan kävellä enemmän, unissaankin.
Yritän parhaillaan miettiä, onko mulla jotain mahdollisuutta tehdä tälle jotain, siis muuta kuin k u o l e m a tai milloinenkin elämänmuutos. Oon lähtenyt ihmissuhteista, kouluista ja työpaikoista ja aloittanut uusia. Saanut kyllä yhden ylemmä
Hyvin sanottu. Itse olen melkein samanlainen, joskin jotain hetkellisiä parempia vaiheita olen kokenut päihdepöllyissä. Silloin oli sekaisin ja tiiviimmiin edes jossakin yhteisössä. Kun alkoi raitistumaan niin vahva yksinäisyyden ja erillisyyden tunne palasi entistä vahvempana. Gradu on nyt jäänyt junnaamaan kun viimeiset hullut vuodet kaataneet peruspalikoita uskossa ihmisyyteen ja tulevaisuuteen. Kuolelaamisen halu onkin ollut korkeampi kuin koskaan.
Ehkä tämä kuitenkin tästä vielä hyväksi tai edes siedettäväksi muuttuu. Meditointi ja maalle muutosta haaveilu pitävät jotain liekkiä elossa. Onhan tässä hullussa ajassa toisaalta se hyvä, ettei tarvitse erikseen viihdettä kuluttaa kun kauhua tarjoillaan tarjottimella ihan kyselemättä ja pyytämättäkin. Kuin pakohuone, mistä ei voikaan paeta kuin piipun kautta.
Huomaa että eletään oikeiston kovien arvojen aikaa. Miksi ette käy karjaisemassa mielisairaalan ovella että nyt niskasta kiinni ja tällä paranna maan kaikkia mielisairaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun ahdistuneisuushäiriödiagnoosin saa lähes jokainen, joka mielenterveyspalveluiden pariin päätyy. Itsellänikin on se diagnoosi, vaikka mitään elämää häiritsevää ahdistusta ei ole. Sama juttu lievän/keskivaikean masennuksen kanssa, jos satut huonona päivänä täyttämään kyselyn.
En näe tässä eroa. Mikä oli ero?