Jos lasten isä erittäin hankala persoonallisuus, miten puhua asiasta lapsille?

Miten kaikki rehellisyys on vaikeaa? Mitä te pelkäätte? Teinit ynmärtävät itsekin, totuus ei ole mustamaalaamista. Persoonallisuushäiriöiset tekevät kiusaa jatkuvasti mustamaalaamalla sitä toista joten ole rehellinen ja puolustaudu. Teinit käyttävät itsekin raakaa kieltä ja kuulevat kaikkea, eivät pidä siitä että heitä pidetään tyhminä. Tilanteen mukaan, joskus on vain sanottava raa'an rehellisesti. Sitä se elämä on! Älä pelkää mutta toimi älykkäästi.

Pohdin pitkään tuota minäkin, sitten lapsi tajusi ihan itse, ettei isänsä ole parasta mahdollista seuraa. Sen jälkeen kummankaan ei ole tarvinnut yksin kärsiä hankalan ihmisen oikuista, vaan ihan kunnolla tuuletettu kahdestaan tuntemuksia, mitä on koettu.

Lapsi kohta täysi-ikäinen, yläkouluun siirtyessä ymmärsi isänsä luonteen. Isänsä on itkeskellyt vuosien saatossa kuinka minä vieraannutan lasta hänestä, kun ihan itse sai aikaan sen että lapsi halusi ottaa etäisyyttä alkujaan.

Ehkä jos kyselisit lapsiltasi heidän kokemuksiaan isänsä kanssa olemisesta? Tai puhuisitte ylipäätään millaiset ihmissuhteet ovat terveitä, ja mitkä rikkovat rajoja tai ovat muuten haitallisia? Ymmärrys ei välttämättä heti tule, mutta ehkä he oppivat huomaamaan, milloin joku käyttäytyy haitallisesti ja sitten yrität tukea rajojen vedossa.

En itsekään olisi halunnut joutua tähän tilanteeseen. Vuosia yritin tukea lapsen ja isän suhdetta, en kyllä usko että jos olisin ollut alusta lähtien se paha vieraannuttava äiti, lapsi olisi kärsinyt vähemmän. Nyt hän voi purkaa pahaa oloaan mitä isänsä on aiheuttanut hänelle, tietäen että tiedän tasan tarkkaan, mistä hän puhuu, enkä vähättele hänen kokemuksiaan.

Vaikea asia. Luultavasti minut tullaan haukkumaan, kuinka kamala äiti olen, kun en vähättele lapsen kokemuksia ja vaadi lapsen pitävän isäänsä yhteyttä. Se että ko. mies on lapsen isä, ei tee hänestä hyvää tai kelvollista seuraa lapselle.

No, ehdin lukea ne haukut myöhemminkin, jos ketju on enää olemassa. Nyt menen tekemään ruokaa lapselle, ennen kuin hän lähtee takaisin omaan kotiinsa opiskelupaikkakunnalleen.

niin, ainakun sotketaan lapset omiin tuntemuksiin, niin metsään menee. minkälainen vanhempi tekee näin? kitkeryys kaatuneesta suhteesta tuskin on lasten vika, ja kärsivät varmasti tilanteesta, niin sinä päätät sotkea asiaa vielä lisää? lopputulemana vanhemmat hylätään, ja vanhuus on yksinäiselle aika ikävä paikka. onnea jatkoon.

Vierailija wrote:

Anna lasten muodostaa oma kuva ihan itse. Mitä kuvittelet hyötyväsi kertovasi heille isänsä hankalasta persoonallisuudesta? Haluatko jotenkin selitellä miksi ero tuli?

Ei vaan lapsia tulee opettaa ja persoonallisuushäiriö kertoo ihmisestä sekä sen avulla voimme kertoa käyttäytymisestä ja muista henkilön ongelmista. Halutkaa auttaa lapsia eikä pilata heidän elämää. Luultavasti tulevat tarvitsemaan tätäkin tietoa sillä kyllä on häiriintynyttä porukkaa aika paljon. Tieto lisää ymmärrystä. 

Lasten isä voi olla lasten kanssa ihan erilainen kuin sinun kanssasi, joten älä mustamaalaa häntä.

Vierailija wrote:

Lapset luonnostaan rakastavat molempia vanhempiaan, oli ne millaisia hyypiöitä tahansa.

Tottakai mutta miksi rehellisyys isän persoinallisuushäiriöstä olisi huono asia? Lapsi voi rakastaa isäänsä vaikka tietää totuuden. Totuus on rakkautta.

Kyllä meillä teini huomasi asian ihan itse. Se on sinänsä tärkeä havainto, että huomaa miten ei ole ainut ihminen jota se ihminen  kiusaa. 

Tunnetusti mies ei yleensä ole se hankala, vaan nainen. Naisen hankaluutta osoittaa jo sekin että on erottu.

Vierailija wrote:

Lasten isä voi olla lasten kanssa ihan erilainen kuin sinun kanssasi, joten älä mustamaalaa häntä.

Ei se poista hänen sairauttansa eikä sitä millainen ihminen hän on. Miksi pelkäätte totuutta jopa lasten kustannuksella? Sairasta.

Kuulostaa, että olette ajautuneet eksän kanssa toistenne syyttelyyn ja käytätte lapsia välikappaleina. Se on lapsille tuhoisaa. Olisi tosi tärkeää sinulle, ap, päästä terapeutin kanssa juttelemaan ja purkamaan omaa näkemystäsi. 

Vierailija wrote:

Ap on painajaismainen. Tuhoaa jälkeläisensä.

Itse olet kitkerä mies

Vierailija wrote:

En puhuisi mitään. Lapset saavat muodostaa itse oman kuvan isästään, se ei sinulle kuuluu. Kenties olet itse se hankala persoona?

Et ymmärrä mitä tarkoittaa persoonallisuushäiriö. Sellainen ihminen ei ole psyykkisesti terve ja on todellakin lapsen edun mukaista ymmärtää tätä ihmistä monestakin syystä. Jos isä kiusaa äitiä, on lapsen ymmärrettävä että isä on sairas. Pers.häiriöiset ovat usein manipuloivia sekä ilkeitä ja valheellisia monille. Totuus täytyy olla selvillä ettei lapsi kärsi enempää kuin on pakko.

Vierailija wrote:

Ap on painajaismainen. Tuhoaa jälkeläisensä.

Totuus ei tuhoa ja älykäs ihminen osaa keskustella järkevästi mustamaalaamatta. Totuus ei ole mustamaalaamista.

Seurattu sivusta, kun eron jälkeen äiti on omaa oloaan helpottaakseen kertonut omaa "totuuttaan" lapselle siitä kuinka huono isä on ja aiheuttanut samalla lapselle sietämättömän sisäisen ristiriidan ja kärsimystä.

Vierailija wrote:

Eivätköhän ne lapset ihan itsekin huomaa, jos toinen vanhempi on sekaisin. Anna heidän muodostaa oma mielipiteensä. Ja toki jos he itse haluavat puhua asiasta kanssasi, ole valmis tukemaan.

T. narsistin lapsi

Kuulehan, rehellinen keskustelu ei ole pakottamista mihinkään. Totuuden julkituominen auttaa lasta ymmärtämään. Monet lapset häpeävät vanhempaansa mutta eivät halua myöntää sitä ettei vanhempi suutu. Kannattaa ajatella lapsia ennen itseä vaikkakin narsisti ei siitä pidä. 

Että emä halusi leikkiä kotia ja mahdollistaa lapsille kärsimyksen ja kuoleman, siksi synnytti hänelle.

Vierailija wrote:

Älä puhu. Kyllä lapset tietää.

Omien lasteni isä on täys surkimus isänä. Olen tässä kuusi vuotta seurannut hänen isänä olemistaan. Niin ala-arvoista kaikin puolin. Omat lapseni tosin nyt ovat kaikki jo aikuisia. Isästään ovat puhuneet todella vähän vuosien aikana. Vastaan, jos kysyvät, mutta muuten en halua puhua. Heidän isänsä kanssa en itse ole ollut missään tekemisissä eron jälkeen. En voi sietää sitä miten lapsiaan kohtelee. 

Puhumattomuus tuo ongelmia. Odotapas kun lapsille tulee mittari täyteen ja haluavat avautua. Ota vastaan silloin valheellinen elämäsi sillä olet vaikuttanut negatiivisesti lapsiisi. Tunnekylmä ihminen varmasti sinäkin, et ole suojellut lapsiasi etkä arvostanut heitä. Olet piilottanut tutuuksia kun suojelet vain itseäsi.

Vierailija wrote:

Seurattu sivusta, kun eron jälkeen äiti on omaa oloaan helpottaakseen kertonut omaa "totuuttaan" lapselle siitä kuinka huono isä on ja aiheuttanut samalla lapselle sietämättömän sisäisen ristiriidan ja kärsimystä.

Kannattaa muistaa että totuus voi olla tämä, tiedän itse tai lapsi on joutunut havahtumaan totuuteen ja tottakai se tuottaa ikäviä tunteita. Nykyaikuisetkin valittavat koko ajan omista vanhemmista olivatpa sitten millaisia tahansa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapset luonnostaan rakastavat molempia vanhempiaan, oli ne millaisia hyypiöitä tahansa.

Tottakai mutta miksi rehellisyys isän persoinallisuushäiriöstä olisi huono asia? Lapsi voi rakastaa isäänsä vaikka tietää totuuden. Totuus on rakkautta.

Mikä rehellisyys? Se olisi äidin kokemus asiasta. Lapset kyllä kokee ja näkee itse asian ja muodostavat mielipiteen. 

Kuule apassi, mielipide on eri asia kuin totuus.

Vierailija wrote:

Lasten isä voi olla lasten kanssa ihan erilainen kuin sinun kanssasi, joten älä mustamaalaa häntä.

Joo, voi olla erilainen. Entä sitten, kun ei ole vaan ei tue lasta mitenkään tunnetasolla (huutaa kiukkuisena tai nauraa, jos lapsi itkee), ei tee lapsen kanssa mitään, laittaa vaan TVn päälle, jne. Ja alle kouluikäinen lapsi joutuu sitten vaan yksin pärjäämään näissä tilanteissa.