Velvollisuusseksi
Parisuhteessa olevat, onko teillä seksi muuttunut velvollisuusseksiksi? Jos on niin miksi ja missä vaiheessa näin kävi?
Kommentit (9)
Ei ainakaan meillä. Meillä oli leveämpi sänky, koska rakas koira halusi olla myös sängyssä. Kun hän kuoli, ostimme pienemmän.
Mies aina vetää mun tyynyn olkapäälleen ja käskee viereensä, ja minähän menen. Ja seksiä on todellakin paljon ja muutakin hyväilyä ja läheisyyttä.
Ja kun todella kauan oltu kimpassa, alkaa ajatuksetkin mennä yksiin, tyyliin; just meinasin sanoa samaa!
Katson että velvollisuuteni on tyydyttää aviomieheni. Olen aina ollut aloitteen tekevä meidän suhteessa. Olen kieltämättä kyllä seksistä tykkäävä nainen vaikka ikää jo 47v. Mikäs sen mukavampaa kun tyydytetty mies suulla tai pimpalla ja miehenikin on huomaavainen minua kohtaan. Katsoisin että suhteessa saa sitä mitä tilaa.
Jos ee tässä mualimassa puolijaan pysty pitämään, niin iliman suap olla. Äet opetti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ee tässä mualimassa puolijaan pysty pitämään, niin iliman suap olla. Äet opetti.
Savolaiset kierot korkkiruuvit, mitä te seksistä tiedätte.
Vierailija kirjoitti:
Antaakos mieskin velvollisuudesta?
No joo? Kyllä minä joskus suostun vaimon ehdotukseen vaikka oma olo kallistuisi enemmänkin nukkumisen puoleen. Erityisesti jos edellisestä kerrasta on jo jonkin aikaa, tai on menkat tulollaan tai muuten vaan validi syy että nyt voisi.
Eihän se aina sitä parasta mahdollista seksiä ole, mutta hänelle tuntuu kelpaavan siinä missä aina. Itse kyllä valitsisin mieluummin oman käden kuin vaikka hajamielisen tai väsyneenä torkahdellen annetun käsihoidon.
M53
Työtön mies ei ole mikään automaatti. Mutta kiva sellastakin on kiusata.
Muuttui meillä, ja uskallan väittää että muuttuu suurimmassa osassa parisuhteista.
Muuttuu siksi että kun biologia on tehtävänsä tehnyt (lapsi/ lapset) tai parisuhde on kestänyt kauan on puolison naama käynyt turhan tutuksi, jutut on niin kuultu ja kaikki mitä hän tekee/ ei tee, sanoo/ ei sano, tai ajattelee/ ei ajattele alkaa ärsyttämään. Ensin loppuu seksi, sitten loppuu muukin läheisyys.
Parisuhteen tilaa voi testata sängynleveys- barometrillä. Mitä leveämpi sänky, sen surkeampi suhde. Alussa nuoripari mahtuu hyvin nukkumaan (muista aktiviteeteista puhumattakaan) metrisessä sängyssä. Ja niitä muita aktiviteettejä on. Tunne yhdessä olosta on syvä.
Sitten tulee lapsi, ja kun ei oikein kolmistaan sovita nukkumaan niin hommattiin tuollainen satakasikymppi... Tässä vaiheessa on jo hyviä syitä, miksi me ei nyt voida: Lapsi voi herätä, väsyttää, äiti voi kuulla/ tulla kylään, päähän koskee, huomenna on aikainen töihin lähtö, on menkat, en viitsi enää mennä pesulle...jne... Kummallekin puolisolle alkaa kertyä vararengasta vyötärölle. Ruuhkavuodet, seksissä ei tosin ruuhkaa enää ole, mieluumminkin kuin autoituva pikkukylä....
Lapset kasvavat, ja leveämmälle sängylle ei ole enää tarvetta. Ostetaan uusi sänky. Miksi ei haeta ullakolta sitä entistä? Ei, vaan ostetaan vieläkin leveämpi! Nyt kaksjapuol- metrinen. Koska toinen hikoaa,koska toinen kuorsaa, koska toinen narskuttaa hampaita, koska toinen on aamu-uninen, koska toinen tuijottaa sängyssä kännykkää, koska toinen sitä, koska toinen tätä. Sängyn keskivaiheelle ilmestyy näkymätön rajalinja jonka toiselle puolen ei ole enää lupa mennä. Jos seksiä on, niin sitä on enää hyvin harvoin ja se on viimeistään nyt tuota otsikossa mainittua velvollisuusseksiä. "Mitä vähemmän, sen parempi", ja sitä mukaa kun seksi vähenee ja loppuu, loppuu läheisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.
Seuraava askel on paluu metriseen sänkyyn. Kumpikin puoliso omassa postiosoitteessaan.