Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette, kun vanhus tarjoaa pilaantunutta ruokaa?
27.10.2023 |
Aloitus uusiksi, kun tämä ketju meni näköjään poistoon. En tiedä miksi, siinä ei mitään kovin provosoivaa ollut?
*
Miten toimitte, kun vanhenevilla sukulaisilla alkaa selvästi käsitys ruuan syömäkelpoisuudesta heittää? Saa kertoa toki muitakin kokemuksia, mutta itselläni ainakin kaikki kokemus tästä aiheesta liittyy hyvää tarkoittaviin vanhuksiin.
Homeiset juustot, käyneet mehut, viime vuosituhannella vanhentuneet kuivatarvikkeet – mitä on tullut eteen, mitä teitte?
Meidän lasten yksi isovanhempi asuu hyvin kaukana meistä, ja siksi ollaan kylässä yleensä useampi päivä. Tämä ok. Koska matka on oikeasti pitkä, taitetaan se yleensä junalla tai jopa lentokoneella. Tästä syystä perillä meillä ei ole omaa autoa käytössä, ja alkuaikoina toimikin hyvin se, että isovanhempi kävi meitä varten kaupassa ja mielihyvin kokkailikin vierailun aikana.
Jotain on tapahtunut tässä viime vuosina. Tajusin viime kesänä, että en enää koskaan näe tätä mummelia laittamassa ruokaa. Kaikki on viime aikoina maistunut aika eltaantuneelta. Ja tosiaan – hän on luultavasti tehnyt ruuat jo monta päivää ennen meidän tuloa. Tekee vaikka keittoa sellaisen 10 litran kattilan, joka ei todellakaan mahdu jääkaappiin, ja säilyttelee sitä sitten missä lämpimässä nurkassa milloinkin. Maidot, juustot yms. on ties koska ostettuja, ja olen alkanut huomata että nostelee niitä sujuvasti ikkunalaudalle ”viileään”, takaisin pakastimeen ja sitten taas pöydälle kerran jo sulatettua. Syyslomalla kaatoi lapsen eteen ihanaa huoneenlämpöistä kokkareista mehua, jossa parasta ennen oli ollut elokuussa – huoneenlämpöisenä. Etiketistä näin että tuorepuristettu mehu oli vielä tarkoitettu jääkaapissa säilytettäväksi.
Vastedes hommataan omat ruuat, vaikka vastalauseet ovat kovat. Nytkin on jo väkisin käyty paljon ulkona syömässä, vaikka vanhusta hirveästi harmittaa tuhlata rahaa siihen, kun kotonakin olisi sitä soppaa. On perinteinen emäntä muutenkin, joka ei mielellään päästä muita häärimään keittiöön.
Pitäisikö olla huolissaan?
Kommentit (63)
Lähes jokainen haluaa tarjota hyvää. Jos noin raskaasti epäonnistuu, kyse erittäin todennäköisesti on kognition alenemasta. Normaalikunnossa oleva ikäihminen on korostuneenkin tarkka sen suhteen, että erityisesti lapsille tarjotaan varmasti tuoretta ja parasta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän mummu säilyttelee ruokia kylmäkomerossa, jossa kyllä kylmempää kuin sisätiloissa mutta vain muutaman asteen. Vetoaa aina siihen, että näin ennenkin tehtiin eikä kukaan ikinä sairastunut.
Niin varmaan joo, mutta siihen aikaan oli kymmenen henkeä syömässä eikä niitä tähteitä tarvinnut säilytellä päiväkausia. Joulunakin paistettiin toinen kinkku tapaninpäiväksi.
Ja kyllä ennenkin oikeasti huonosti säilyvät ruuat pidettiin kylmässä maakellarissa.
Vierailija wrote:
Olen alkanut tällaista huomata äidissäni ja hän on vasta 65-vuotias. Mitään muistisairauteen tms viittaavaa ei ole. Mikähän tässä on takana? Hän ei siis ole noin huoleton kuin ap:n tilanteessa, mutta kuitenkin "kyllä se säilyy" asennetta on yhtäkkiä alkanut löytyä, ja vaikka säilöö esim ruoantähteet kylmään, niin saattavat olla pitkäänkin pöydillä ennen jääkaappia. Munia säilyttää pärekorissa, mistä ottaa päällimmäiset ja en edes tiedä miten vanhoja ne alimmat on, ja eihän niissä pvm näy. Pieniä juttuja, mutta ovat lisääntyneet, ennen oli normaalin tarkka.
Muistisairaus voi alkaa hitaasti ja hyvin epämääräisillä oireilla jo vuosia aiemmin ennen pahenemista, eikä välttämättä aiheuta alussa/pitkälläkään ollessa varsinaisia selkeitä muistioireita. Siksi voi olla hankala omaistenkin tunnistaa, kun toinenhan on ihan terävä ja muistaa tapahtumat ja muut asiat.
Muisti voi olla todella tarkka, mutta muut asiat ja käytännöt sekoittuu päässä, jolloin voi käyttäytyä oudosti. Hän voi esim. ihan oikeasti kuvitella että ruoka tosiaan säilyisi lämpimässä pöydällä jne, koska unohtanut sen "oikean säännön". Lapsena opitut elämän "perussäännöt" (esim. älä koske kuumaan kattilaan koska käsi palaa jne) ei välttämättä enää pädekään, koska niitä ei muista. Jos käytös selvästi muuttunut aiemmasta niin voi olla muistisairaiden ensioireita ja kannattaa tarkkailla tilannetta jatkossa.
Vierailija wrote:
Olen alkanut tällaista huomata äidissäni ja hän on vasta 65-vuotias. Mitään muistisairauteen tms viittaavaa ei ole. Mikähän tässä on takana? Hän ei siis ole noin huoleton kuin ap:n tilanteessa, mutta kuitenkin "kyllä se säilyy" asennetta on yhtäkkiä alkanut löytyä, ja vaikka säilöö esim ruoantähteet kylmään, niin saattavat olla pitkäänkin pöydillä ennen jääkaappia. Munia säilyttää pärekorissa, mistä ottaa päällimmäiset ja en edes tiedä miten vanhoja ne alimmat on, ja eihän niissä pvm näy. Pieniä juttuja, mutta ovat lisääntyneet, ennen oli normaalin tarkka.
Ap tässä, ikävä juttu teilläkin.
Meillä siis tuo sukulainen ei nyt ihan suoraan lämpimään jätä ruokia, mutta vaikka juuri pitää keittokattilaa ulko-oven edessä lattialla ja uskoo, että se on riittävän viileä säilyttämään. Kun puhuin homeisista juustoista, niin ei ole siitä kyse että koko juusto olisi ihan vihreä, vaan että kun on nostamassa leipää suuhun niin läheltä katsoessa huomaa että siinä on pieniä homepilkkuja. Eli vanhukselta ei ole hahmotuskyky täysin mennyt, mutta on kuitenkin ihan selvää, että ei itse huomaa näitä toiminnastaan syntyviä laatuongelmia ja käsitys vaikka kylmäketjusta on aika pitkällä siitä mitä hygienia oikeasti vaatisi.
Mietin sitä juuri, että onko kyseessä vain näön/makuaistin/hajuaistin heikkeneminen, vai onko tuossa jotain muutakin.
Vierailutilanteet ovat tosiaankin hankalia, niin kuin tässä on moni sanonutkin. Pilaantunutta ei toki syödä eikä anneta syöttää lapsille, mutta se onkin todella ikävää, kun mummeli on sujauttamassa lapsille muka jotain eltaantuneita herkkuja, ja joutuu vetämään ne pois edestä.
Se tässä onkin outoa, kun asiasta on sanottu todella moneen kertaan - miehen sukulainen kyseessä, joten itse vielä olen vieraan asemassa tilanteissa. Silti vaan yrittää livauttaa pöytään jotain moneen kertaan pakastettua ja sulatettua. jonka pakkauksen päivämäärä paljastaa. Vanhus selvästi pitää meitä jotenkin yliherkkinä ja ajattelee itse tietävänsä paremmin.
Vierailija wrote:
Olen alkanut tällaista huomata äidissäni ja hän on vasta 65-vuotias. Mitään muistisairauteen tms viittaavaa ei ole. Mikähän tässä on takana? Hän ei siis ole noin huoleton kuin ap:n tilanteessa, mutta kuitenkin "kyllä se säilyy" asennetta on yhtäkkiä alkanut löytyä, ja vaikka säilöö esim ruoantähteet kylmään, niin saattavat olla pitkäänkin pöydillä ennen jääkaappia. Munia säilyttää pärekorissa, mistä ottaa päällimmäiset ja en edes tiedä miten vanhoja ne alimmat on, ja eihän niissä pvm näy. Pieniä juttuja, mutta ovat lisääntyneet, ennen oli normaalin tarkka.
Munasta huomaa jos se on vanha, dont worry darling.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tarkistakaa myös ikäihmisten kuiva-ja maustekaapit: hiutaleet vuodelta 2016, mausteista vanhin vuodelta 1999, pakastimessa hilloja myös 1990 luvulta…
Aha, mun pitää tarkistaa miniäni mausteet ym. Itse hävitän kaiken vanhentuneen. Mausteet eivät niinkään pilaannu, mutta aromit kärsii, samoin jotku ryynit ja jauhot eivät ole vaaraksi, mutta alkavat maistua pahvilta.
T.kemisti
Sanot suoraan, että ruoka on vanhaa ja heität kaiken roskiin. Ei se sen vaikeampaa ole. Eihän siitä välttämättä kaikki tykkää, mutta parempi se ongelma on ottaa esille kuin piilotella sitä. Sen jälkeen voi miettiä yhdessä toimivaa ratkaisua asiaan eli ateriapalvelua tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tilanteen, anopin kanssa oli viimeiset vuodet juuri tällaista.
Apu tuli siitä, että minä tarjouduin tekemään ruokaa (jotta mummo saa vähän erilaista ruokaa kuin mitä itse osaa tehdä) ja käytiin ostamassa kaikki tarvikkeet itse matkalta. Tämä toimi erinomaisesti mummon kuolemaan asti
Vaikeinta oli se, miten "myydä" idea mummolle jolle lastenlapsille kokkaaminen oli ollut tärkeää. Mutta kun löydettiin siihen oikea tapa, niin kaikki muu oli helppoa
Oletko käynyt anoppilassani ? Tarjosi jo viime vuosituhannella vanhentunutta ruokaa, en syönyt. Nyt joutui sitten jälleen kerran ruokamyrkytyksen takia sairaalaan. En edes käy siellä enää, kun tuollaisia tarjoaa eikä pese käsiään eikä tietenkään siivoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tunnistan tilanteen, anopin kanssa oli viimeiset vuodet juuri tällaista.
Apu tuli siitä, että minä tarjouduin tekemään ruokaa (jotta mummo saa vähän erilaista ruokaa kuin mitä itse osaa tehdä) ja käytiin ostamassa kaikki tarvikkeet itse matkalta. Tämä toimi erinomaisesti mummon kuolemaan asti
Vaikeinta oli se, miten "myydä" idea mummolle jolle lastenlapsille kokkaaminen oli ollut tärkeää. Mutta kun löydettiin siihen oikea tapa, niin kaikki muu oli helppoa
Ja meilläkin siis mummola oli niin pitkällä, että siellä oltiin AINA vähintään koko viikonloppu, joskus jopa pidempään, joten jotain oli pakko syödä.
Lapsille sitten vaan ohjeistin, että mitään mummon antamaa ei saa syödä
Vaikeatahan se alkuun oli, mutta siitä selvittiin. Mummo oli vieressä katsomassa kun minä tein lasagnea tai butter chicken:iä tai jotain muuta sellaista eksoottista, mitä mummo ei ikinä olisi ikinä osannut tehdä. Sanoi aina, että opettelee, mutta onneksi muistisairas ei mitään uutta enää oppinut niin seuraavalla kerralla sain taas itse tehdä
Ennen ei ollut niin nokonuukaa, jos ruoka pääsi vähän vanhenemaan, kaikki piti syödä mitä oli. Luultavasti oma bakeerikantakin on sellainen, että se suojelee vanhusta sairastumasta. Onhan maailmassa paljon maita, joissa syödään aika epähygieenisissä oloissa tehtyjä ruokia.
Pahin mistä kuulin oli, kun mies kävi töissä yhden poikamiehen mökissä. Tällä oli puuhellalla joku iso keittokattila, joka ihan kupli pilaantuneena. Hän kuitenkin vain kuumensi sen soppansa ja söi hyvällä ruoahalulla varmaan koko viikon viemättä keittoaan kylmäsäilytykseen.
Eli en söisi vanhuksen vanhentunutta ruokaa, yrittäisin heitellä pois pilaantuneet. Jotkut kuivatuotteethan ei mitään vanhentuneinakaan yleensä aiheuta, mutta lihat ym pitäisi heittää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Siivoan vanhemmiltani aina jääkaapin, kun käyn. Veli oli käynyt viime vierailullaan kuivamuonat ja mausteet läpi.
Muistisairas äiti piilottelee ruokia myös, on löytynyt tosi oudoista paikoista kaikenlaista. Onneksi isällä kuitenkin tolkku, vaikkei katkeamatonta kylmäsäilytysketjua hänkään täysin sisäistä
Heitän pois. Ei kai kukaan syö pilaantunutta ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mummoni kaapi homeet hillon päältä eikä ollut mikään muistisairaus kyseessä.
Oli aivan yleistä vielä 1950-60 luvuilla. Leivästäkin leikattiin homehtunut osa pois ja loput syötiin. Sanottiin, että homehtuneesta tulee hyvä laulunääni. Olen itse synytyn -50, joten elänyt ja kuullut nuo jutut. Ikinä ei kylläkään ruokamyrkytystä meillä ollut ja terveenä edelleen tallustellaan tätä elämää.
Sanoisin, että tämä ruoka vaikuttaa pilantuneelta.
Ruokapakkauksissa on päiväykset joskus niin huonosti näkyvillä ja usein monella ikäihmisillä on heikentynyt näkö.
Tuttua! Äitini sanoi saaneensa (piimä)kakkua, jossa oli piimä jo entistä. Ei viitsinyt sanoa. Tuo ihminen oli sellainen, joka laittoi vieraan kakkulautaselle syötävää omin käsin kahvipöydässä eikä tyytynyt tarjoamaan kakkua ym. yhteiseltä "nisuprikalta".
Äitini tapasi myös taittaa pullasta homeisen kohdan pois ja loput syötiin. Anoppini laittoi koko pullan pois. Lähinäön huononeminen toi osansa siihen ettei nähnyt homepiskoja.
Vierailija wrote:
Sanot suoraan, että ruoka on vanhaa ja heität kaiken roskiin. Ei se sen vaikeampaa ole. Eihän siitä välttämättä kaikki tykkää, mutta parempi se ongelma on ottaa esille kuin piilotella sitä. Sen jälkeen voi miettiä yhdessä toimivaa ratkaisua asiaan eli ateriapalvelua tms.
Ateriapalvelu ei ole ratkaisu. Tutulla pariskunnalla oli aterialaatikoita jääkaappi täynnä, hakivat kaupasta yhtä ja samaa einestä jos muistivat ja keittelivät puuroa. Niitä viikon-pari vanhoja aterioita yrittivät sitten puoliväkisin tarjota jos siellä erehtyi käymään. Sinänsä ymmärrän, en minäkään niitä päivän "parhaana" ruokana söisi aamiaisaikaan (kuljetus lämpimänä reilusti ennen lounasaikaa) eikä ne laitospöperöt kellekään maistu.
Kuule, kun ei me vanhat jakseta joka päivä keittää. Porstuassa niitä ennenkin pidettiin, kuule meillä ei edes ollut jääkaappia, kun olin lapsi. Jaa että ruokapalvelu, no mitähän vielä! Jos en itse jaksa keittää, niin kelpaan kuolemaan!
Tämä kaikki ja lisäksi se, että käsiä ei pestä koskaan. Silloin harvoin, kun pestään, kuivataan pyyhkeeseen, jossa muhii varmaan ihan oma biosfäärinsä. Hyi kuvotus!
Koska puhe ei auta, tullaan omien eväiden kanssa, katsotaan että ne voi syödä suoraan pakkauksistaan (astiatkin ovat kuvottavia, kylmällä vedellä kevyesti huuhtaistuja) ja itse desinfioidaan käsiä.
Sanon, että kiitos, mutta söin vasta.