Säälitkö koskaan ekaa lastaan odottavia ja sitä kuinka
elävät odotuksen huumassa ja innoissaan ja sitten se vauva-arki lyö päälle oikein kunnolla yövalvomisineen ja jatkuvasti vauvan ehdoilla elämisineen? Tietenkin vauva on rakas ja toivottu, mutta kaikille se on sitten sitä vauva-arkea kuitenkin. Ei sitä osaa kuvitella minkälaista on etukäteen.
Kommentit (9)
Kyllä. Siksi, että pitkän matkan varrella tulee miljoona huolta, joille ei ole aiemmin tarvinnut uhrata ajatustakaan. -Aikuisen äiti
En sääli vaan olen onnellinen ja hieman kateellinen, koska itse ainakin olen nauttinut suuresti raskauksista, synnytyksistä, ja vauva-ajasta. Kyllähän se oli raskastakin, mutta ihan parasta aikaa elämässä.
En sääli. Vauva-aika on kuin silmänräpäys kun katsoo vanhemmuutta vähän pidempään.
En sääli, koska vauvat ja lapset ovat ihania, ja lasten kanssa kotona oleminen on ollut parasta aikaa elämässäni. Elämä muuttuu, mutta ei muutos ole pahasta. Kun on elänyt opiskeluajat ja nuoruuden, ja ollut työelämässäkin, niin ihan mielellään sitä omaa lastaan/lapsiaan hetken kotona hoitaa.
Säälin tulevia ensisynnyttäjiä. Ei mitään aavistusta heillä vielä siitä mitä sairasta touhua synnyttäminen on. Vauva-aika oli osittain siksikin niin raskas, kun koko vuoden oli sellainen olo etten ole ehtinyt nukkua synnytyksen aiheuttamaa väsymystäkään kunnolla pois. Työkseni hoidan silloin tällöin raskaana olevia ja edelleen tunnen sääliä joka kerta, vaikka oma ja ainoa lapseni on jo 6.
Säälin. Lähes 20 vuotta joutuu olemaan kahlittuna toiseen ihmiseen.
Vierailija wrote:
Säälin tulevia ensisynnyttäjiä. Ei mitään aavistusta heillä vielä siitä mitä sairasta touhua synnyttäminen on. Vauva-aika oli osittain siksikin niin raskas, kun koko vuoden oli sellainen olo etten ole ehtinyt nukkua synnytyksen aiheuttamaa väsymystäkään kunnolla pois. Työkseni hoidan silloin tällöin raskaana olevia ja edelleen tunnen sääliä joka kerta, vaikka oma ja ainoa lapseni on jo 6.
Synnytys nyt unohtuu äkkiä. Se, että on jatkuvasti kiinni kun on tottunut mrnemään milloin haluaa on suurin yllätys.
En, koska jopa synnytys ja vauva arki oli varsin kivaa verrattuna raskausaikaan. Synnytin 40 h ja lapsi syntyi kiiresektiolla parin tunnin ponnistamisen jälkeen.
Raskausaika oli todella raskasta epävarmuuksineen siitä onko lapsi terve tai ylipäätään syntyy elossa jne. Nukuin raskaana todella huonosti ja olin kipeä joka paikasta. Väsymys oli infernaalista koko 9 kk.