Kuinka paljon sinua saa kritisoida, ennen kuin suutut?

Aiheesta saa kritisoida, mutta aiheetta ei ollenkaan.

Ei yhtään tai saa vihat niskaan.

Aiheesta niin paljon kuin tarvitsee. Aiheetta jos jankuttaa, niin muutaman toiston jälkeen turhaudun enkä enää osallistu keskusteluun.

Aiheesta saa aina ja kuuntelen kyllä huolellisesti, mutta täältä saattaa tulla myös takaisin tekstiä, jos jotain mielessä on. 

Odotan kuitenkin riidoissakin asiallista käytöstä ja sitä, että jos toisella on valitettavaa minusta, niin hänellä on myös parannusehdotus ja osaamista keskustella asiasta monelta kantilta. Kritiikin saajalle on myös annettava tilaisuus miettiä asiaa omalta kantilta rauhassa ja mahdollisuus puolustautumiseen. En voi sietää sitä, että toinen jyrätään.

asiasta (joka ei ole yksityisasia) niin kauan kuin perustelee.

Saa minulle antaa kritiikkiä ja työssäni otan sen vastaan erittäin mielelläni, sillä sen myötä on hyvä jatkaa keskustelua muutenkin. 

Kotona otan myös kritiikkiä vastaan, kuuntelen tarkasti, kerron mielipiteeni ja pahoittelen varmasti, jos aihetta siihen on. Muistan kritiikin kuitenkin todella pitkään, joten toisen kannattaa todellakin miettiä mitä ja miten asiansa ilmaisee. En ole pitkävihainen, mutta ikävä kritiikki vain jää mieleen. 

Loputtomasti. Olen huono ihminen.

Kritiikki sanan synonyymejä ovat mm. arvostelu, hyökkäys, arviointi ja moite. Aika negatiivisia sanoja siis kaikki. Voisiko asian esittää myönteisemmin? 

Pystyn hyvin ottamaan vastaan kritiikkiä, mutta otan liian helposti myös vastaan epäasiallista puhetta ja ilkeää arvostelua. Menen jotenkin lukkoon ja pelkään puolustautua, pelkään, että se toinen ei enää pidä minusta sitäkään vertaa kuin aiemmin. 

Jos olen myöhästynyt töistä ja minua kritisoidaan töistä myöhästymisestä, sanon että juu, totta, sorry siitä.

Jos minut otetaan silmätikuksi sen takia ja rahdataan keskusteluihin milloin milläkin verukkeella, tajuan kyllä, että minua yritetään syyllistää ihan tyhjästä, jotta voidaan oikeuttaa työsuhteen päättäminen. Silloin suutun.

Jos minua kritisoidaan siitä, että en soita sovittuna aikana, enkä ole selittänyt syytä, on asia ok. Jos olen kertonut olevani esim. migreenissä enkä siksi soita, ja silti minua kritisoidaan, suutun. 

Ylipäätään jos saan vähän väliä osakseni milloin mitäkin kritiikkiä esim. töissä tai opinnoissa, en kuuntele sitä kiltisti, vaan sanon tiukasti vastaan. 

Saa kritisoida kuinka paljon vain. Veetuilua en toki kuuntele, mutta kritiikkiä kestän. Osaan myös nauraa itselleni, ja osaan antaa samalla mitalla takaisin. 

Riippuu myös paljon keneltä kritiikki tulee. Yleensä siis kestän hyvin. Mutta jos ex, joka on ihan kohtuuttomasti haukkunut mua, antaa mitään kritiikkiä en kestä sitä yhtään. Vaikka sillä kertaa olisikin ihan asiallinen kritiikki niin niskakarvat on heti pystyssä.

Ja jos asioita otetaan vähän väliä uudestaan ja uudestaan esille. "Juu, mutta et silloin kuukausi sittenkään soittanut ja silloin kaksi viikkoa sitten myöhästyit ja viikko sitten teit niin ja näin ja tänäänkin on ollut vähän näin ja noin ja oletkohan sinä edes oikeassa paikassa töissä, ehkäpä sinun pitäisi mennä muualle." 

Olen teatterialan ammattilainen ja tottunut siihen, että kritiikkiä tulee. Mielipiteenvapaus on oltava, joten en suutu enkä edes pahoita mieltäni. 

Työpaikalla tuollaiset on niin helppo yrittää verhoilla milloin mihinkin työelämän sääntöön ja opinnoissa yrittää luistaa milloin milläkin tekosyyllä. Jos vapaa-ajalla joku kritisoi minua jatkuvasti jostain, lopetan yhteydenpidon.

En kestä kovin hyvin puolisoni antamaa kritiikkiä. Johtuu varmaan siitä, että sitä kritiikkiä tulee välillä turhan tiuhaan tahtiin ja puoliso on niin läheinen, että se on jotenkin eri asia. Muut ihmiset saavat kritisoida niin paljon kuin huvittaa enkä suutu ollenkaan. Varsinkin jos joku vieras ihminen kritisoi niin se ei herätä juuri mitään tunnereaktiota. Jos kritisoi asiasta niin kuuntelen kyllä ja pyrin kehittymään.

Vierailija wrote:

Saa minulle antaa kritiikkiä ja työssäni otan sen vastaan erittäin mielelläni, sillä sen myötä on hyvä jatkaa keskustelua muutenkin. 

Kotona otan myös kritiikkiä vastaan, kuuntelen tarkasti, kerron mielipiteeni ja pahoittelen varmasti, jos aihetta siihen on. Muistan kritiikin kuitenkin todella pitkään, joten toisen kannattaa todellakin miettiä mitä ja miten asiansa ilmaisee. En ole pitkävihainen, mutta ikävä kritiikki vain jää mieleen. 

Ikävästi sanottu kritiikki tosiaan jää mieleen suurinpiirtein ainiaaksi.

Vierailija wrote:

En kestä kovin hyvin puolisoni antamaa kritiikkiä. Johtuu varmaan siitä, että sitä kritiikkiä tulee välillä turhan tiuhaan tahtiin ja puoliso on niin läheinen, että se on jotenkin eri asia. Muut ihmiset saavat kritisoida niin paljon kuin huvittaa enkä suutu ollenkaan. Varsinkin jos joku vieras ihminen kritisoi niin se ei herätä juuri mitään tunnereaktiota. Jos kritisoi asiasta niin kuuntelen kyllä ja pyrin kehittymään.

Mistä syystä puolisosi antaa kritiikkiä usein? Onko se aiheellista?

Minä otan vastaan hyvin mieheni kritiikkiä, mutta pystyn hyvin puolustautumaan ja sanon varmasti, jos kritiikki on aiheetonta tai tuntuu, että sitä alkaa tulemaan liikaa. Joskus miehelläni oli kausi, että hän ei ollut mihinkään ja keneenkään tyytyväinen. Näin jo hänen ilmeestään, että kohtaa alkaa taas se tavanomainen natkutus kaikesta. Suurinpiirtein siitäkin tuli valitusta, että olen olemassa, mutta mikään muukaan ei kelvannut. Hän saattoi heittää kritiikkinsä myös olevinaan vitsiksi, mutta sanoma oli ankara silti. Laitoin ihan paperille ne hänen valituksensa ja kun mitta tuli täyteen, niin omaa tulvaani ei olisi voinut mikään pysäyttää. Nyt mies tietää, että täältä pesee ja linkoaa takaisin, jos saan aiheetonta moitetta, mutta opimme keskustelemaan tämän myötä. Yhdessä olemme olleet kauan.

Minua saa kritisoida miten paljon tahansa, kunhan kritiikki on totta. Sitten kun mennään valheen puolelle, suutun. 

Samoin kimpaannun, jos kehutaan aiheetta. 

En suutu mutta ärsyynnyn kyllä jos asia esitetään tyhmästi jonka voisi kertoa myös rakentavalla tavalla.