Kuka tahansa hoikka, nuorehko ja ok näköinen nainen on supersuosittu
Tämä pitää mielestäni paikkansa.
Tunnen naisia jotka ovat masentuneita, vailla suuntaa elämässä. Tunnen aspergerin jollla ei ole ainuttakaan omaa kaveria. Täysin veemäisen naisen joka haukkuu miestään kaikesta. Useammankin tuuliviirin jotka muuttavat mieltään linjalla erämökki-kaupunkiasunto yhdessä päivässä, ja miehen on seurattava mukana, paitsi jos mieli muuttuu tässäkin asiassa.
Kaikkia yhdistää kolme tekijää. He ovat hoikkia, alle 35v ja ok näköisiä. Muuta ei vaadita. Mies löytyy sormia napsauttamalla ilman omaa aktiivisuutta. Eikä vain mies, vaan mukava ja elämässä mukana oleva kivannäköinen ja sosiaalinen mies. Ainoa keino välttää tällaisen miehen löytyminen on se jos nainen sattuu rakastamaan k*sipäitä.
Voin sanoa että miehenä tuo ei todellakaan riittäisi.
Kommentit (91)
Vierailija wrote:
Itse olin juuri tuo kaunis ja hoikka nainen, siis nuorena. Mutta ei se tarkoita sitä, että saa hyvän parisuhteen tai on suosittu? Olen ollut ihan tavallinen nainen mielestäni, enkä mielestäni ollut koskaan mikään super suosittu. Mieheni alkoi heti suhteen alussa haukkumaan minua, että en pukeudu oikein, en osaa puhua oikein, tai minulla ei ole hyvää titteliä ym. ym. Mieheni keksi aikoinaan kaikista asioista syyttää minua milloin mistäkin. Jos opetin häntä laittamaan ruokaa, niin hänen naisystävä kertoo tuolle miehelle, että olen opettanut häntä väärin? Ja mies haukkuu minua kaikkien ystäviensä kuullen, että ihan kiva?! Ja tanssii vain naisystävien kanssa, joilla on oma aviomies, mutta ei minun kanssani koskaan? Kun tulen toimeen ihan hyvin yksinäni? Mitä helkuttia siis seurustelin koko miehen kanssa, jos tule toimeen ihan yksinäni? Ei tarjoa minulle takkia, kun vain naisystävilleen tai ostaa ruusuja heille? On aina ollut täysi sika minua
Olin itsekin parikymppisenä hoikka ja nätti, mutta myös ujo.
Ja joo, sai todella rauhassa olla kaikkialla. Kyllä vaan supersuosittuja olivat ne eniten äänessä olevat naiset, oli ulkonäkö minkälainen tahansa.
Itseänikin poikaystävät kohtelivat itsestäänselvyytenä. Itse tein suhteisiin aloitteet, suhteen etenemiseen liittyvät kysymykset (yhteenmuutto jne) tein itse. Halusin ilahduttaa muistamalla toista, kuten tuomalla kaupasta lempiherkkuja jne.
Ja koskaan en saanut itse edes yhtä pihalta poimittua kukkaa. Nyt ei parisuhteet edes kiinnosta, kun tiedän aina olevani se, jonka tulee nähdä suhteen eteen kaikki vaiva saamatta mitään takaisin.
Yhden miehen saaminen seuraksiko on merkki supersuosiosta?
Naiseksi syntyminen riittää, vienti on taattua
Pitääkö Ap miehiä laadukkaampina kuin naisia? Eli onko Ap tavannut tuttujensa miehet ja kaikki ovat mahtavia?
Kuulostaa vähän samalta kuin pitkien hollantilaisturistimiesten ihannointi tms.
"Kyllä naisilla on helppoa, saavat upean miehen koska tahansa."
Vierailija wrote:
Ne piirtää jolla on liitua. Hyvännäköisillä ihmisillä on erityisesti parisuhdemarkkinoilla todella helppoa elämää, verrattuna ei-hyvännäköisiin tai rumiin ihmisiin. Niin se vaan menee, maailma ei ole reilu paikka.
Markkinoilla ehkä, oikea elämä onkin sitten ihan toinen juttu.
No naapuri on nätti, hoikka, nuori, lahjakas ja älykäs. Todella paljon tuntuu olevan kavereita. Siis erittäin paljon.
Vierailija wrote:
Minkäs sille voi, jos miehet eivät tuon enempää vaadi. En ainakaan minä voi heteronaisena mitään sille, minkälaiset naiset saavat miehiä tai ovat suosittuja. Jos vittumaiset, masentuneet tai epäsosiaaliset aspergernaiset ovat halutttuja, niin se on miesten syy. Jokainen saa itse päättää parisuhdekriteerinsä, ja jos miesten kohdalla ainoat kriteerit ovat hoikkuus, nuoruus ja ok ulkonäkö, niin sitten ne ovat heidän (ainoat) prioriteettinsa.
Olipa katkera kommetti.
Vierailija wrote:
Ei hoikkuus tai ulkonäkö naisella ole kaiken a ja o. Enemmän kyse on asenteesta. Lukiokaverini on aina ollut tanakka ja hänellä lyhyt harottava hiustyyli ja pukeutunut silti kireisiin, ihon myötäisiin vaatteisiin joita usein ei pidetä sopivina/imartelevina hänen kehotyyppinsä omaaville naisille.
Hän on kuitenkin ihmisten seurassa kuin elementissään ja käyttäytyy aina kuin olisi paikan kuumin nainen, mistä hänen vaatetuksensakin kertoo. Kai siksi kaikista kavereistani juuri hän sai napattua kaikista parhaimman näköisen miehen, joka oli kyllä tosi hyvännäköinen: pitkä, vaalea, varsinainen malli. :D Ystävä puhu aina meidän muiden kanssa siitö miten komee hänen mies on. He erosivat lähes vuosikymmenen jälkeen, mutta se liittyi ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön (työ, muutokset kotipaikassa yms).
Tarina siitä kuinka tanakka, homssuinen ja mauttomasti pukeutuva kaveri sai kaikista komeimman miehen. Ok. :)
Vierailija wrote:
No jaa. Itse olen ollut aina suosittu, painosta riippumatta. Olin lihavimmillani yli 90kg, nyt 61, eikä mitään eroa siinä miten miehet suhtautuvat. Toki ystävällinen luonne ja hyvät sosiaaliset taidot auttavat, kuin myös se että olen pitänyt aina itsestäni huolta (meikki, vaatteet, hiukset).
Mutta nätti hymy, katsekontakti ja kyky olla iloista ja nimenomaan rauhallista draama-vapaata seuraa vievät jo pitkälle.
Pieni itsekehu piristää aina?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Luonnetta naiset eivät katso yhtään sen enempää kuin miehetkään, sosioekonomista statusta kyllä. Esimerkiksi naapurini on umpitylsä ja naistaan ja myös lapsiaan kohtaan todella veemäinen kaveri. Mutta pitkä, tumma, komea ja tienaa hyvin. Se riittää."
Niin, miehen luonteellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa että hän tienaa hyvin. Sinäkin elämäntapatyötön u l i s i j a voisit tienata aivan hyvin, jos vain viitsisit, eikä sinulla ja menestyvällä miehellä ole mitään muuta eroa kuin miehen status, joka on vain tupsahtanut menestyneen miehen elämään. Yksi sana: cope.
Se mies joka tienaa hyvin on siis todennäköisesti fiksu, aikaansaava, rohkea, sitkeä ja kunnianhimoinen, eli kaikkea mitä tuo yllä oleva mieskirjoittaja ei ole. Ja nuo mainitut ominaisuudet tosiaan riittää, että löytää jonkun. Koska jonkun löytämiseen tarvitaan esimerkiksi roikeutta, itseluott
Kertooko tuo yhtään sen parempaa naisista?
Kyseinen mies esimerkiksi haukkuin ihmisten kuullen alle kouluikäistä lastaan "tyhmäksi" kun tämä oli innoissaan "jostain typerästä kukasta" tienlaidassa.
Naiselleen tämä lähinnä v*ttuilee. Ei osallistu ollenkaan kodintöihin, vaikka naisensa käy myös töissä. Mistään tunteista ei todellakaan puhuta, eikä hemmotteluakaan ole luvassa.
Juu on kyllä ollut sitkeä ja kunnianhimoinen, tai enemmänkin menestyneen yrittäjän veli. Tekee firmassa sitä ja tätä, lähinnä ei mitään.
Mutta noin se on. Jos miehellä on rahaa ja asemaa, on hän hyvä mies. Se ovat naiset meille opettaneet.
Itse olin juuri tuo kaunis ja hoikka nainen, siis nuorena. Mutta ei se tarkoita sitä, että saa hyvän parisuhteen tai on suosittu? Olen ollut ihan tavallinen nainen mielestäni, enkä mielestäni ollut koskaan mikään super suosittu. Mieheni alkoi heti suhteen alussa haukkumaan minua, että en pukeudu oikein, en osaa puhua oikein, tai minulla ei ole hyvää titteliä ym. ym. Mieheni keksi aikoinaan kaikista asioista syyttää minua milloin mistäkin. Jos opetin häntä laittamaan ruokaa, niin hänen naisystävä kertoo tuolle miehelle, että olen opettanut häntä väärin? Ja mies haukkuu minua kaikkien ystäviensä kuullen, että ihan kiva?! Ja tanssii vain naisystävien kanssa, joilla on oma aviomies, mutta ei minun kanssani koskaan? Kun tulen toimeen ihan hyvin yksinäni? Mitä helkuttia siis seurustelin koko miehen kanssa, jos tule toimeen ihan yksinäni? Ei tarjoa minulle takkia, kun vain naisystävilleen tai ostaa ruusuja heille? On aina ollut täysi sika minua kohtaan, mutta näinhän narsku mies toimii, oli ulkonäkö, tai mikä tahansa syy, niin olisi haukkunut kaikki naiset hänen lähellään, jotka seurustelivat hänen kanssaan. Uskon toki, että on myös paljon hyviä miehiä, jotka kohtelevat naisia hyviä ja toki suhteessa pitää olla tasapuolisuus, että molemmat arvostavat toisiaan.