Lukeeko moni vielä kirjoja? Ilmeisesti niitä myydään kuitenkin tosi paljon.
En oo ikinä ollu oikein kirjojen perään, mutta haluaisin koittaa lukea. Ainoat lukutoukat jotka tiedän on isovanhemmat. Vanhemmat, kaverit ja muut tutut eivät lue. Tuntuu tosi vaikealta, kun elektroniikka vie mennessään.
Mistä aloittaa, kun valinnanvaraa on mielinmäärin ja ei oikein tiedä mikä kiinnostaisi?
Kommentit (82)
E-kirjoja joskus lomilla. Arjessa ei aika ja energia tahdo riittää.
Vierailija wrote:
Rakastan kirjojen lukemista,äänikirja ei tule kuuloonkaan.Kirja on jotenkin niin henkilökohtainen lukuelämys.
Ääni"kirja" ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Sama kuin "kuuntelisit" musiikkia lukemalla nuotteja ja sanoituksia, joku ehkä tuollaiseenkin kykenee.
Vierailija wrote:
Kirjat on ihmisille jotka eivät ole kovin visuaalisia. Eli rumille ja rupsahtaneille naisille.
Lukiessahan pääsee muihin maailmoihin vahvoine mielikuvineen, tiedän kyllä että joillakin ihmisillä ei ole tuohon vaadittavaa mielikuvitusta.
Jos ei löydä sopivaa kirjaa, voit pyytää tekoälyä kirjoittamaan sellaisen. Kerrot vaan pääpiirteittäin millaista sisältöä haluat lukea ja halutessasi löyhän juonikuvauksen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastan kirjojen lukemista,äänikirja ei tule kuuloonkaan.Kirja on jotenkin niin henkilökohtainen lukuelämys.
Ääni"kirja" ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Sama kuin "kuuntelisit" musiikkia lukemalla nuotteja ja sanoituksia, joku ehkä tuollaiseenkin kykenee.
Oleellista on, ettei informaatio muutu miksikään ainakaan sellaisen ihmisen päässä, joka ei yritä ylianalysoida lukijaa.
Tälläkin palsralla on piiitkät ketjut:
Mikä kirja sinulla on kesken nyt?
Minkä kirjan kuit viimeksi?
Löytyy myös kirjasuositusketjuja.
T:nimim. Assburger
Lukeminen avartaa ajattelua, taitava dekkaristikin saa lukijan jopa toivomaan rikollisen pelastumista ja antaa monenlaisia näkökulmia asioihin.
Elämässäkään kaikki ei ole ihan niin suoraviivaista mustaa ja valkoista, on myös harmaita ja ruskeita sävyjä kaikissa asioissa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Rakastan kirjojen lukemista,äänikirja ei tule kuuloonkaan.Kirja on jotenkin niin henkilökohtainen lukuelämys.
Ääni"kirja" ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Sama kuin "kuuntelisit" musiikkia lukemalla nuotteja ja sanoituksia, joku ehkä tuollaiseenkin kykenee.
Oleellista on, ettei informaatio muutu miksikään ainakaan sellaisen ihmisen päässä, joka ei yritä ylianalysoida lukijaa.
Äänikirja on täydellinen substituutti printatulle kaunokirjalle, mutta tiedekirjoja, jotka sisältävät tieteen kieltä eli matematiikka, ei voida konvertoida äänikirjaksi, koska matematiikka ei bijektiivisesti käänny luonnolliselle kielelle.
Vierailija wrote:
Rakastan kirjojen lukemista,äänikirja ei tule kuuloonkaan.Kirja on jotenkin niin henkilökohtainen lukuelämys.
Kyllä se sulla sitten kuuloon tulee kun lukeminen ei silmien kautta enää syystä tai toisesta onnistu. Että vähän nyt jäitä hattuun näiden kommenttien kanssa :D
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjat on ihmisille jotka eivät ole kovin visuaalisia. Eli rumille ja rupsahtaneille naisille.
Housuissas on rupsahtanut.
Äitis oli rupsahtanut, kun sua teki.
Lällällää ja kielen näyttö...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjat on ihmisille jotka eivät ole kovin visuaalisia. Eli rumille ja rupsahtaneille naisille.
Lukiessahan pääsee muihin maailmoihin vahvoine mielikuvineen, tiedän kyllä että joillakin ihmisillä ei ole tuohon vaadittavaa mielikuvitusta.
Kyseessä ei ole mielikuvituksen puute, vaan erilainen hahmottaminen, täyin erilainen tapa kokea, sellainen josta ei teillä visuaalisilla mielikuvittelijoilla ole hajuakaan.. Olen elänyt rinnakkaisten mielikuvtusmaailmojeni kanssa koko elämäni, eli yli 40 vuotta, mutta toisen keksimästä kirjoitetusta tekstistä en saa mitään mielikuvia irti. Mielikuvittelen siis muulla tavoin kuin lukemalla, ja sitten näkemällä niitä asioita joita luen.
Tällainen mielikuvitus on luultavasti vielä paljon rikkaampi kuin niilla jotka pitävät itseään oikein mallikkaina mielikuvittelijoina pelkästään siksi että lukevat kirjoja, ja visualisoivat niistä kuvia päähänsä.
Meilikuvitus on ainakin itselleni sitä että kuvittelu lähtee omasta päästä, eikä kirjasta lukemalla, vaan itse tuottaen.
Tutkimusta tarvittaisiin lisää. Uskon että liittyy osittain mm afantasiaan, ja sen eri muotoihin, synestesiaan, luovuuteen, kokemiseen asioita muilla tavoin kuin visuaalisesti (joka on kaltaisilleni yleensä todella epäkiinnostavaa, siis pelkkä visuaalisuus, kun itse koemme ja mielikuvittelemme eri tasolla)
Afantaisasta pientä juttua: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/170258/oppari%2020.05.19…
^ Kiintos mielenkiintoisesta avauksesta. Pitääpä perehtyä asiaan.
Vierailija wrote:
Kirjat on ihmisille jotka eivät ole kovin visuaalisia. Eli rumille ja rupsahtaneille naisille.
Ei, vaan kirjat ovat niille, joilla on visuaalista hahmotuskykyä. Muut joutuvat tyytymään elokuviin, joissa se visuaalisuus on hahmotettu valmiiksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjat on ihmisille jotka eivät ole kovin visuaalisia. Eli rumille ja rupsahtaneille naisille.
Ei, vaan kirjat ovat niille, joilla on visuaalista hahmotuskykyä. Muut joutuvat tyytymään elokuviin, joissa se visuaalisuus on hahmotettu valmiiksi.
Hyvä kirja on sellainen jossa ei tarvitse rakennella toisen mielikuvituksen tuotteesta omaa mielikuvitusta. Sellaisiakin kirjoja on onneksi olemassa.
Luen, mutta aika harvoin, ehkä pari kirjaa vuodessa.
Vierailija wrote:
Onko kukaan lukenut e-kirjoja?
Itse en varsinaisesti halua sitä fyysistä kirjaa. Tai en halua tilanviejiä lukemisen jälkeen.
Etsin itselleni uutta tablettia ja näin,että jossain gigantissa tms. oli myynnissä jotain kalliita e-kirjojen lukulaitteita. Ihmettelin,kun kuvittelin aina,että jengi lukee niitä tyyliin tietsikalta/tabletilta etc.
Luen jonkun verran e-kirjoja tabletilla. Kun säätää näytön kirkkauden pieneksi, niin ihan hyvin pystyy lukemaan. Jos lukee e-kirjoja paljon, niin ehkä kannattaa satsata lukulaitteeseen, mutta minä en viitsi, kun luen lähinnä sellaiset uutuuskirjat mitä en halua ostaa enkä jonottaa puolta vuotta kirjastosta.
Luen kirjaston kirjoja paljon, nyt on menossa 127. kirja tänä vuonna.
Mieheni ei ollut lukija, mutta innostui lukemiseen Anna-Leena Härkösen, Nopolan sisarusten ja Wilbur Smithin kirjojen kautta. Kokeile aloittaa niillä, kaikki ovat helppolukuisia, hauskoja ja koukuttavia.
Äänikirjoja parjaavat, tiesitteköhän että kaunokirjallisuutta on kirjoitetun historian ajan kulutettu enimmäkseen niin, että yksi ihminen on lukenut ja muut ovat kerääntyneet yhteen kuulemaan? Tämä pelkästään "yksityinen" kirjallisuudesta nauttiminen on uudempaa perua. Minusta on ihanaa uppoutua äänikirjaan samalla kun neulon. Voin myös hetken kuvitella olevani vaikka Jane Austenin aikalainen. Väitän myös, että äänikirjojen kuuntelijoista iso osa kuluttaa myös paperikirjoja säännöllisesti.
Luen. En tykkää fiktiosta, joten elämänkerrat, asiakirjallisuus jne.
Housuissas on rupsahtanut.