Lue keskustelun säännöt.
Onko kasvatuksessa uhkailu, kiristys ja lahjonta väärin?
23.10.2023 |
Tuli vain mieleen hei baby podcastin instasta kun Kirsikka kyseli miten saa kumppanin, jolla eroava lastenkasvatustyyli, huomaamaan tunnetaitojen kehittämisen edut ja ryhtymään tunnetaitokasvattajaksi. Vastakohtana hän käytti perinteistä uhkailu, kiristys ja lahjonta -kasvatusta.
Itse uskon tunnetaitoihin ja niitä lapselleni päivittäin opetan. Tunsin kuitenkin piston sydämessäni, sillä käytän myös päivittäin uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Siis niin että "Jos et pue reippaasti, en anna ottaa lelua päiväkotiin". Tai että "kun teet pianoläksyt, saat ruutuaikaa" ja lukemattomia muita esimerkkejä. En jotenkin tajunnut, tai ajatellut, että pitää valita toinen. Nytkö siis joko on karsea uhkailija ja lahjoja tai hyvis ja tunnetaitojen kasvattaja? Niinkö se menee?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitan vääryydellä? Seurauksia väkivallan uhrille?
Miksi luet tuollaisia höppänä-juttuja.
Onko ystävyydessä uhkailu, kiristys ja lahjonta väärin?
Ei, jos olet woke.
Psykopatia-taitoa siinä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, varmasti se tunnetaitoja kehittävä kasvatustyyli olis ihan ok. Vanhenpana menen kuitenkin niillä eväillä, mitä itsellä on.
Ap unohti vielä sen lahjonnan lopettamisella uhkailu ja kiristys -menetelmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia laittaa lapselle rajoja. "Ei saa ruutuaikaa ellei hoida pianoläksyään" ei ole kiristystä tai lahjontaa, vaan rajojen asettamista.
Toiminee myös ikääntyvien vanhempien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän koulussakin uhkaillaan, kiristetään ja lahjotaan. Kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat lasten kasvatuksen kulmakiviä, jos haluat kasvattaa lapsestasi kunnon kansalaisen.
Kaikki niitä käyttää tiukassa paikassa (minä myös), mutta rehellisesti sanottuna tuollainen. kyllä opettaa lasta käyttämään samoja keinoja. Esim. oma lapseni yrittää uhkailla "huudan jos et anna". No muhun ei kyllä toimi, ei koskaan saa sillä periksi.
En näe kuitenkaan mitään tunnekasvatusta ollenkaan tuon vastakohtana. Tuollaisen kasvatuksen vastakohta on enemmänkin se, että vanhempi päättää mikä on neuvoteltavissa ja mikä ei ja sitten ihan yksinkertaisesti toimii sen mukaan.
Monet "tunnekasvattaa" noita samoja periaatteita lopulta käyttäen sitä itse ymmärtämättä. Esim. "Äiti tulee iloiseksi kun teet näin" "Ymmärrän että sinua harmittaa, mutta jos jatkat tuota niin myöhästymme ja et voi saada asiaa x"
Mielestäni reiluinta kasvatusta on kertoa lapselle mitä häneltä odotetaan ja sanoa selkeästi milloin asiasta ei keskustella vaan toimitaan tavalla x koska se on välttämätöntä. Tämä ei poissulje empatiaa, tunteiden tunnistamista ja sanoittamista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Ihan normaalia laittaa lapselle rajoja. "Ei saa ruutuaikaa ellei hoida pianoläksyään" ei ole kiristystä tai lahjontaa, vaan rajojen asettamista.
Ja kun käännät: kun soitat pianoa niin saat ruutuaikaa, ei ole kiristystä nähnytkään vaan ihan normaalia kasvattamista. Kaikkiin ei kuule toimi mitkään sanoittamiset ja tunnetaidot.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ihan normaalia laittaa lapselle rajoja. "Ei saa ruutuaikaa ellei hoida pianoläksyään" ei ole kiristystä tai lahjontaa, vaan rajojen asettamista.
Ja kun käännät: kun soitat pianoa niin saat ruutuaikaa, ei ole kiristystä nähnytkään vaan ihan normaalia kasvattamista. Kaikkiin ei kuule toimi mitkään sanoittamiset ja tunnetaidot.
Silloin se on palkitsemista. Lapsi oppii että kun elämässä vähän ponnistelee niin saa palkkion siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne toteutetaan järkevästi niin hyvin toimii, sanotaan vaan minkä voi toteuttaa ja pidetään kiinni siitä mitä on sanonut.
Sun tyyli on juuri oikea jatka samaan malliin
Just tuo "jos et pue reippaasti, et saa lelua" on kyllä ihan vääränlainen kasvatustyyli. Pitäisi lähteä kyselemään lapselta että miksi ei halua pukea, miltä lapselta tuntuu ja sitä kautta ymmärrystä hitaaseen pukeutumistyyliin. tai ehkä lapsi haluaa pukeutua hitaasti ja se sopii hänelle.
Katsoin sellaisen juttelutuokion, jossa yksi näistä miehistä oli isä ja se toinen mies puhui siitä miten positiivisesti yllättynyt hän oli, miten tämän isän poikalapsi (joka taisi olla jotain 6v?) oli paljon varttuneempi tunnetaidoiltaan kuin monet aikuiset. Hän oli kai turhautunut jostain ja sen sijaan, että poika olisi alkanut huutamaan tai riehumaan niin kuin useat lapset, niin se poika totesi isälleen että "olen turhautunut, mun täytyy istua hetkeksi alas ja miettiä asiaa" ja se isä ja poika sitten istuivat alas jossain keskellä kauppaa ja olivat hiljaa siihen asti, kun poika nyökkäsi ja totesi, että lähdetään. Ja tälläisen tavan se lapsi oli oppinut, koska se isä oli opettanut ihan pienestä lähtien, että kun turhauttaa niin kommunikoidaan, puhutaan ja ymmärretään, sen sijaan että vanhempi itsekkin turhautuu mikä ei helpota tilannetta lainkaan.
Vierailija wrote: Just tuo "jos et pue reippaasti, et saa lelua" on kyllä ihan vääränlainen kasvatustyyli. Pitäisi lähteä kyselemään lapselta että miksi ei halua pukea, miltä lapselta tuntuu ja sitä kautta ymmärrystä hitaaseen pukeutumistyyliin. tai ehkä lapsi haluaa pukeutua hitaasti ja se sopii hänelle. Katsoin sellaisen juttelutuokion, jossa yksi näistä miehistä oli isä ja se toinen mies puhui siitä miten positiivisesti yllättynyt hän oli, miten tämän isän poikalapsi (joka taisi olla jotain 6v?) oli paljon varttuneempi tunnetaidoiltaan kuin monet aikuiset. Hän oli kai turhautunut jostain ja sen sijaan, että poika olisi alkanut huutamaan tai riehumaan niin kuin useat lapset, niin se poika totesi isälleen että "olen turhautunut, mun täytyy istua hetkeksi alas ja miettiä asiaa" ja se isä ja poika sitten istuivat alas jossain keskellä kauppaa ja olivat hiljaa siihen asti, kun poika nyökkäsi ja totesi, että lähdetään. Ja tälläisen tavan se lapsi oli oppinut, k
Todella mielenkiintoinen tuo isä ja poika esimerkki, kiitos siitä. Tuosta aiemmasta, tässä nyt kuitenkin ollaan sillä tavalla arjessa kiinni, että herätään aamuisin tiettyyn aikaan ja lähdetään päiväkotiin tiettyyn aikaan. Ei meillä ole päivittäin aikaa pohtia miksi lapsi ei halua pukea vaatteita ja mitä tunteita herää ja antaa aikaa pukea vielä hitaammin. Viikonloppuisin juu, mutta näin työssäkäyvänä arkena ei ole siihen aikaa. Ei me asiasta riidellä, vaan lapsi pitää itse asiassa jopa reiluna sitä, että saa ottaa päiväkotiin mukaan lelun kun pukee reippaasti itse. En halua alkaa lasta väkisinkään pukemaan ja nyt sille ei ole edes mitään tarvetta. Ymmärrän kyllä että ideaalimaailmassa istuttaisiin alas ja mietittäisiin asiaa ja puhuttaisiin.
No eihän uhkailu ja lahjonta kovin hyviä kasvatuskeinoja ole. Myönnän silti itse käyttäväni uhkailua ja lahjontaa. Ei vain aina ole muita keinoja ja lapsi tajuaa asian vakavuuden vasta, kun häneltä ollaan ottamassa jotain etuoikeuksia pois. Ajattelen kyllä, että uhkailemalla ja lahjomalla lapselta jää saavuttamatta se sisäinen motivaatio tehdä asioita, mutta ei mulla ole aina ideoita tai edes jaksamista yrittää kaivella sitä esiin.
Jotenkin minusta tuntuu että tunnetaidot on hieman vajavainen työkalupakki. Sillä selviää tiettyyn pisteeseen saakka, mutta ei sillä voi kaikkea tehdä. Esimerkiksi se pianoläksy-asia. Lapsi ei halua soittaa pianoa, koska se on vaikeaa. Koska lapsi ei saa soittamisesta välitöntä palkintoa (taitojen nopea kehittyminen), eikä vaikkapa sitä ruutuaikaa, ei hän halua tehdä sitä. Sitten keskustellaan ja vanhempi ymmärtää miksi lapsi ei halua tehdä sitä. Lapsi ei ymmärrä, miksi vanhemmasta pianoläksyjen soittaminen olisi kuitenkin järkevää. Lopputulos: lapsi ei soita pianoläksyjä. Se ei ole niin vakavaa, koska kyse on harrastuksesta, mutta jos pianon tilalle vaihtaa matikan, niin jokainen huomaa ongelman.
.