Lue keskustelun säännöt.
Päästäisittekö 17-vuotiaan muuttamaan jo omilleen?
23.10.2023 |
Nuoren seurustelukumppani täytti juuri 18 ja on muuttamassa omaan kotiin. Nuori täyttää 18 vasta helmikuussa, mutta haluaisi muuttaa nyt samalla että pääsisivät yhteiseen kotiin. Ovat olleet yhdessä jo reilun kolme vuotta. Olen aina ajatellut, että kotona asutaan vähintään 18-vuotiaaksi ja mielellään toisen asteen loppuun. Esikoinen vielä kyseessä, eli se ratkaisu mitä nyt tehdään vaikuttaa siihenkin mitä vapauksia nuoremmille annetaan kun he ovat samassa iässä.
Miehellä ei oikein ole mielipidettä asiaan, sanoo että voisihan sen päästää, mutta sitten taas hetken päästä sanoo että saisihan se nyt vielä kotona olla. Itse en oikein tiedä mitä ajatella. Käytännössähän nuori on sitten siellä kumppanin kodissa kylässä niin usein kuin voi, että sinänsä olisi sama päästää hänet virallisesti asumaan sinne, mutta en kuitenkaan tiedä.
Kommentit (57)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuka sen lystin maksaisi?
Nuori ehdotti, itse asiassa ihan fiksusti, että maksettaisiin hänelle sen verran minkä hän kotonakin kuluttaisi. Ja saisihan hän vähän opintotukeakin.
Ei ihan taida riittää asumiskuluihin.
Miksi sen pitäisi riittää asumiskuluihin?
Kuka sen adumisen muuten maksaa? Vai onko kenties tarkoitus asua maksutta poikaystävän asunnossa? vai yhteiskunnanko se kotileikki pitäisi maksaa?
Siihen on varauduttava, että eipä se yhteiskunta maksa alaikäiselle juuri mitään. Vanhemmat on elatusvelvollisia
Tää ny on alaikäinen enää muutaman kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi. Muutin itse 16-vuotiaana pois kotoa ja lukio meni ihan penkin alle. Kaikki illat riekkumista kavereiden kanssa, alkoholia ja paljon poissaoloja koulusta. Ja ennen tätä hoidin koulun ihan hienosti, eli en ollut mikään erityisen vastuuton, mutta vapaus ja kaverit vel mukanaan. Omani ei lähde minnekkään ennen kuin lukio on käyty.
Vierailija wrote:
Eihän 17v enää lupia kysele.
Normaalissa perheessä kyllä kyselee. Ja tukeutuu muutenkin vanhempiin. Huonoissa perheissä joissa on pakko aikuistua liian aikaisin, ei tietenkään kysele. Itsekin olin aikuisempi kuin juopot vanhempani jo varmaan ollessani 12-vuotias, mutta ei se ole mikään normaali lapsi-vanhempi-asetelma, että 17-vuotias ei enää kuuntele vanhempiaan.
Vierailija wrote:
Itse muutin omilleni 17-vuoyiaana. Itse maksoin elämisen käymällä töissä lukion ohella. Mitään tukia en nostanut, eikä vanhemmat piffanneet massia. Ihan hyvin selvisin, tuo jos mikä opetti rahankäytön suhteen järkeä :)
Aika monelle järkevä rahankäyttö ei vaan tule luonnostaan tuossa vaiheessa, vaan tulee pikavippikierre ym. kivaa.
Järkyttävää!!!!!!!!!!!!
Tyttö siis 17 ja seurustellut jo reilu 3 vuotta. Siis 14-vuotiaasta lähtien. Järkyttävää
Ja sitten päästäisit alaikäisen nuoren, jolla koulut kesken leikkimään kotia poikaystävän kanssa
Ei ole ihan kaikki muumit laaksossa sinulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on niin paljon alkoholistiperheitä ja kaikenlaista hampuusisakkia, ettei tällaisestakaan keskustelusta voi oikein päätellä mitään. Tässä nyt on aika moni sitä mieltä että sinne vaan lapsi maailmalle, mutta veikkaan että jos mentäisiin johonkin keskiluokkaisten vanhempien ryhmään kyselemään että jokos teidän teinit lähtee alaikäisenä omilleen tai elämään sossun maksamana jonkun tyttiksen/poikkiksen kanssa, niin olisi aika jyrkkä ei siellä yhteisvastauksena.
Eri tavat eri piireissä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itse muutin omilleni 17-vuoyiaana. Itse maksoin elämisen käymällä töissä lukion ohella. Mitään tukia en nostanut, eikä vanhemmat piffanneet massia. Ihan hyvin selvisin, tuo jos mikä opetti rahankäytön suhteen järkeä :)
Aika monelle järkevä rahankäyttö ei vaan tule luonnostaan tuossa vaiheessa, vaan tulee pikavippikierre ym. kivaa.
Tuleeko se järkevä rahan käyttö sitten joskus luonnostaan. Kyllä se mun nähdäkseni aina joutuu opettelemaan. Opetteleeko sen 16 vuotiiaa tai sitä ennen vai vasta 24- vuotiaana on hyvin paljon kiinni kasvatuksesta, toki myös jonkun verran nuoren luonteesta. Kaikkihan sitä ei opi edes nelikymppisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Suomessa on niin paljon alkoholistiperheitä ja kaikenlaista hampuusisakkia, ettei tällaisestakaan keskustelusta voi oikein päätellä mitään. Tässä nyt on aika moni sitä mieltä että sinne vaan lapsi maailmalle, mutta veikkaan että jos mentäisiin johonkin keskiluokkaisten vanhempien ryhmään kyselemään että jokos teidän teinit lähtee alaikäisenä omilleen tai elämään sossun maksamana jonkun tyttiksen/poikkiksen kanssa, niin olisi aika jyrkkä ei siellä yhteisvastauksena.
Eri tavat eri piireissä.
Miksi keskiluokkainen perhe päästäisi alaikäisen lapsen sossun asiakkaaksi. Miten se olisi edes mahdollista?
Omani täsmälleen saman ikäinen ja vaikka on välillä hyvinkin kypsä, niin ihan lapsihan tuo on kuitenkin. Käskemään ja kasvattamaan en enää ala, yritämme keskustelemalla löytää kompromisseja.
Henkilökohtaisesti minusta on todella huono idea muuttaa yhteen poikaystävän kanssa 17-vuotiaana, kaksi keskenkasvuista ajautuu helposti suhteeseen, jossa on enemmän läheisriippuvuutta kuin rakkautta. Ehkä kaikki menee hyvin, mutta on niin monta mahdollisuutta mennä pieleen. Entä jos tyttö haluaa asua yksin, mutta ei erota? Niin kauan kuin hän asuu kotona, kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki.
Kieltämällä muuton mahdollisesti rikotte välit, mutta kertokaan silti rehellisesti, mitä mieltä olette asiasta. JosLöytyisikö jokin kompromissi? Suostutte tukemaan reilummin taloudellisesti, jos hän muuttaa aikaisintaan 18 v. esimerkiksi, vielä enemmän, jos muutto on vasta ensi kesänä. Se olisi muutenkin kätevä ajankohta, kun molemmat voivat olla kesätöissä ja rakentaa kotia paremmassa taloudellisessa tilanteessa.
Vielä yksi asia, miksi poikaystävällä on kiire pois kotoa? Onko kotona kaikki ok, nouseeko pojalla pintaan ikäviä asioita, kun itsenäistyminen alkaa? Mitä kriisejä tyttö mahdollisesti ottaa kantaakseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itse muutin omilleni 17-vuoyiaana. Itse maksoin elämisen käymällä töissä lukion ohella. Mitään tukia en nostanut, eikä vanhemmat piffanneet massia. Ihan hyvin selvisin, tuo jos mikä opetti rahankäytön suhteen järkeä :)
Aika monelle järkevä rahankäyttö ei vaan tule luonnostaan tuossa vaiheessa, vaan tulee pikavippikierre ym. kivaa.
Tuleeko se järkevä rahan käyttö sitten joskus luonnostaan. Kyllä se mun nähdäkseni aina joutuu opettelemaan. Opetteleeko sen 16 vuotiiaa tai sitä ennen vai vasta 24- vuotiaana on hyvin paljon kiinni kasvatuksesta, toki myös jonkun verran nuoren luonteesta. Kaikkihan sitä ei opi edes nelikymppisinä.
Kyllä se on jonkun verran kiinni ihan iästä ja aikuistumisesta ja sen ymmärtämisestä miten pitkäaikaisia vaikutuksia raha-asioiden sössimisellä on. Siinä on aivojen kehityskin 17-vuotiaana vielä aivan kesken, joten ihan aikuisen järkeä ei pitäisi edes odottaa. Ja pitäisi ymmärtää että sitä ei välttämättä ole.
Ja kun sitä rahaa nyt ei alaikäisenä ole senkään vertaa mitä ehkä parikymppisenä, kun on jo sen verran aikuinen että jaksaa vaikka käydä opintojen ohessa vähän töissäkin.
Meidän tyttö muutti omilleen (tai meistä vanhemmista erilleen) 17,5-vuotiaana lakkiaisten jälkeen. Se oli ihan etukäteen suunniteltu juttu ja asunto oli hankittu valmiiksi. Vuokrasopimus tehtiin vasta kun hän täytti 18, sitä ennen hän ei voinut saada asumistukea. Myös siinä opintojen alussa opintotuki oli pienempi, vaikka asui itsekseen. Tietenkin annettiin myös ruokarahaa (ensimmäisen vuoden ajan) ja autettiin huonekalujen ja muiden kodin tarpeiden hankinnassa.
Meillä tytär oli jo lukion ajan asunut koululla, joten kyllä hän sellaista osittain itsenäistä asumista oli harjoitellut aiemminkin.
Ap on varmasti paras arvioimaan, miten tytär selviytyy lukiosta ja itsenäisen asumisen opettelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Meidän tyttö muutti omilleen (tai meistä vanhemmista erilleen) 17,5-vuotiaana lakkiaisten jälkeen. Se oli ihan etukäteen suunniteltu juttu ja asunto oli hankittu valmiiksi. Vuokrasopimus tehtiin vasta kun hän täytti 18, sitä ennen hän ei voinut saada asumistukea. Myös siinä opintojen alussa opintotuki oli pienempi, vaikka asui itsekseen. Tietenkin annettiin myös ruokarahaa (ensimmäisen vuoden ajan) ja autettiin huonekalujen ja muiden kodin tarpeiden hankinnassa.
Meillä tytär oli jo lukion ajan asunut koululla, joten kyllä hän sellaista osittain itsenäistä asumista oli harjoitellut aiemminkin.
Ap on varmasti paras arvioimaan, miten tytär selviytyy lukiosta ja itsenäisen asumisen opettelusta.
Normaalisti kun abit on 19-vuotiaita, niin teidän tytär ilmeisesti muutenkin on joku superyksilö.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kuka sen lystin maksaisi?
Nuori ehdotti, itse asiassa ihan fiksusti, että maksettaisiin hänelle sen verran minkä hän kotonakin kuluttaisi. Ja saisihan hän vähän opintotukeakin.
Ei ihan taida riittää asumiskuluihin.
Miksi sen pitäisi riittää asumiskuluihin?
Kuka sen adumisen muuten maksaa? Vai onko kenties tarkoitus asua maksutta poikaystävän asunnossa? vai yhteiskunnanko se kotileikki pitäisi maksaa?
Lapsi tosiaan muutti omilleen tai kimppakämppään vajaa 16 vuotiaana saman ikäisen kaverin kanssa. Vanhemmat maksoi kulut (kaveri osin ihan niistä rahoita joita toinen huoltaja maksoi hänen elatuksekseen).
En ymmärrä miksi pitää laittaa rahaa alaikäisten erilliseen asumiseen, jos koulu on järkevän matkan päässä kotoa ja kotona normaalit oltavat. Voiko joku selittää tämän mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä miten ja mistä se alaikäinen vippejä saisi. Ihan kaikki raha-asiat on vielä vanhempien vastuulla ja kaikkeen tarvitaan huoltajan/huoltajien suostumus. Ja toki minustakin ihan hyvä niin. Samoin ne vuokrasopimukset jos niitä tehdään, ei alaikäinen niitä voi yksin tehdä.
Veikkaan että monella on kiire päästä kersoistaan eroon että pääsee itse elämään uutta nuoruutta.
Mikä on järkevä matka kulkea? Ja miksi ei jos siihen kulkemiseen kuitenkin menee vähintään yhtä paljon kuin vuokraan.
No tuossa kannattaa laskea myös se, kuinka paljon kumpikin saa tukia, jos yhteen muuttaa. Joskus se yhdessä asuminen ei rahallisesti kannata. Etenkin jos toinen on vielä alaikäinen.