Miten diilaatte tämmöisen ihmistyypin kanssa, vai jätättekö suoraan omaan arvoonsa?
Tunnen valitettavasti pari ihmistä kenen kanssa minun on todella vaikea tulla toimeen. En oikeasti kykene sietämään heidän seuraansa, vaan tulen oikeasti tosi vihaiseksi ja koen kuin päälleni olisi väännetty ruikulit, kun olen heidän kanssaan viettänyt aikaa.
Siis nämä henkilöt tykkäävät monesti käyttää sellaisia lauseeta kuin; ÄLÄ SANO MITÄÄN, ÄLÄ SANO MITÄÄN, MINÄ TIEDÄN MINÄ TIEDÄN, SINÄ OLET SITÄ MIELTÄ JA SINÄ AJATTELET SILLÄ TAVOIN MINÄ TIEDEÄN ÄLÄ SANO MITÄÄN.
Ja he eivät suostu kuuntelemaan mitä mieltä toinen oikeasti on. He eivät kysy, vaan olettavat.
Heidän kanssa tulee olo, että he pitävät minua äärimmäisen tyhmänä pikkulapsena jolle, he ovat päättäneet mielipiteet ja ajatukset. Ja muka tietävät mitä olen sanomassa.
Miten pärjäätte tuollaisten kanssa (siis te ketkä tiedätte tuollaisia)?
Ei tarvitse tulla kertomaan, jos ette ole törmänneet tuollaisiin henkilöihin. Ihan turhaa informaatiota, en ole kiinnostunut tietämään, että juuri sinulla on ollut niin kivoja ihmisiä ympärilläsi, ettei tuollainen käytös ole tuttua.
Jos jollekin sen sijaan kuulosti tutulta, niin kuulen mielelläni miten pärjäätte?
Kommentit (7)
Riippuu mitä diilataan. Huumeitako?
Väheksyntä, se suututtaa. Minullakin on sukulaisia, jotka jatkuvasti väittävät tietävänsä kaiken paremmin ja että myös ymmärtävät. Ja kaikki teot puhuvat toista.
Vierailija wrote:
Väheksyntä, se suututtaa. Minullakin on sukulaisia, jotka jatkuvasti väittävät tietävänsä kaiken paremmin ja että myös ymmärtävät. Ja kaikki teot puhuvat toista.
Entäs kun tuollainen "minä tiedän minä tiedän" ihminen päättää sinun puolestasi vaikka että olet jotain mitä et ole, ja levittää sitten toisille totena sitä keksintöään.
Minua ainakin loukkaa syvästi jos minun puolesta päätetään minulle joku uskonnollinen vakaamus, poliittinen näkökanta, mielipide tai ihan mikä vaan asia, mikä on ihan päin vastoin oikeasti.
Minulle on myös tehty diagnooseja ja päätetty vaan että minulla on joku sairaus, sitten joku saattaa tulla alentuvasti kertomaan minulle, että niin kun sinullahan on "se", niin eihän sinulta sillä tavalla kukaan mitään vaadi.
Kuule, sulla on ongelma. Olet näitä, joiden naiivit höpinät tiedetään, on kuultu jo ziljoona kertaa. Puhut älykkäälle henkilölle kuin pikkulapselle. Olet raivostuttava ja henkilökohtaisesti pyrin välttämään sinua kuin ruttoa.
Minusta tuo on jotain kömpelöä huumoria, jota olen kuullut työpaikalla. Jätän omaan arvoonsa. En ajattele, että he pitävät minua lapsena, vaan että he eivät halua kuulla kritiikkiäni jotain asiaa kohtaan mitä tekevät tai sanovat. Olankohautus.