Lue keskustelun säännöt.
Uutisten lukemattomuus ja yleinen vähäinen yleissivistys
22.10.2023 |
Kerroin kolleegalle, että näköjään Marakin kuollut. Kysymys sai minut hiljaiseksi "kuka se on?".
Miten voi jotkut olla niin pihalla maailmanmenosta, ettei mitään uutisia seurata? Pikkusiskoni on samaa tasoa. Ei edes tiennyt, missä ukraina on, kun kerroin eräässä perhetapaamisessa seuraavani tarkoin uutisointia asiasta. Ei oikein edes tiennyt mitään koko Ukrainan sodasta.
Miten jotkut oikeasti voivatkaan olla noin tyhmiä? Pikkusiskollani on tosin paljon kavereita, mutta epäilen, että ne kaverit ovat älyllisesti samaa tasoa.
Kommentit (45)
Vierailija wrote:
Ketää ei kiinnosta mikää iltalehtien valepaska ja ihmisil on omat elämät asioita menee ohi
Mä vannon jos sä meet kysyy kadulta käveleviltä ihmisiltä että luetttele meidän presidenttejä, 99% niistä ei osaa sanoa ku max 3
Kyse ei ollut Iltiksestä eikä Iltalehdestä, vaan varsinaisista päivälehdistä, Hesarista, Aamulehdestä ym, joilla on asiallista ja tarpeellista kerrottavaa päivittäin meille kaikille.
Herkästi putoaa kelkasta, ellei näistä mikään tule luetuksi, vaikea on tehdä päätöksiä tai esittää mielipiteitä, ellei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmisellä on lapsia eli ihmisiä, joiden nykyisyydestä ja pitkälti tulevaisuudestakin hän on vastuussa, pitäisi omaa suhtautumistaan ja toimintaansa ajatella myös siltä kannalta. Lapset, joiden vanhemmat eivät seuraa yhteiskunnallisia asioita eivätkä ole kiinnostuneita edes yleistajuisesti pysymään kulttuurin ja tieteen kehityksestä tietoisina, ovat jo pieninä ja viimeistään koulussa heikommassa asemassa kuin valveutuneemmista perheistä tulevat. Vanhemmuus on yhteinen prosessi ja projekti perheenä. Jos yksin tai vain kumppanin kanssa eläessä haluaa elää silmät kiinni ja korvat lukittuina, se on enemmän oma asia, mutta äitinä tai isänä tilanne on toinen. Varhaiskasvatus ja koulu eivät paikkaa näitä puutteita kuin vähän - lapsen kotiolosuhteet ne kylläkin nostavat pintaan ja ehkä usein turhaan ikään kuin lapsesta johtuvina ongelmina.
Vierailija wrote:
Jos ihmisellä on lapsia eli ihmisiä, joiden nykyisyydestä ja pitkälti tulevaisuudestakin hän on vastuussa, pitäisi omaa suhtautumistaan ja toimintaansa ajatella myös siltä kannalta. Lapset, joiden vanhemmat eivät seuraa yhteiskunnallisia asioita eivätkä ole kiinnostuneita edes yleistajuisesti pysymään kulttuurin ja tieteen kehityksestä tietoisina, ovat jo pieninä ja viimeistään koulussa heikommassa asemassa kuin valveutuneemmista perheistä tulevat. Vanhemmuus on yhteinen prosessi ja projekti perheenä. Jos yksin tai vain kumppanin kanssa eläessä haluaa elää silmät kiinni ja korvat lukittuina, se on enemmän oma asia, mutta äitinä tai isänä tilanne on toinen. Varhaiskasvatus ja koulu eivät paikkaa näitä puutteita kuin vähän - lapsen kotiolosuhteet ne kylläkin nostavat pintaan ja ehkä usein turhaan ikään kuin lapsesta johtuvina ongelmina.
Mutta eikö tuo oo nyt vähän sellaista, että ajatellaan juttujen seuraamisen olevan normi ja hyvä, josta johtuu odotus kaikkien kasvattavan lapsensa myös siihen. Eli pohjautuen ajatukseen ja näkökulmaan oikeasta ja väärästä.
Silmät ja korvat voi pitää auki ilman että seuraa mediaa, koska niiden kautta lähiympäristön seuraaminen on jonkun ajattelutavan mukaan asioista perillä olemista ja tämän vuoksi olennaisinta.
Niin kauan kun mitään moraalirealistista näkemystä ei ole osoitettu todeksi, tuota muotoa olevat arvostelmat ovat automaattisesti mielipiteitä. Tosiasioista ei voi johtaa arvoja, "there is no ought from is", kuten David Hume aikanaan totesi. Emme siis voi muotoilla validia päätelmää, jonka premisseinä on vain tosiasiaväitteitä ja johtopäätöksenä moraaliarvostelma.
Avoin todistusaineistolle pitää aina olla, mutta neutraaliuteen eli puolueettomuuteen ei pidä pyrkiä ikinä, vaan objektiivisuuteen. Jos kysyn "kannattaisiko minun syödä tämä saippuanpala vai ei", niin puolueeton kanta on "syö puolet" ja objektiivinen kanta on "ei kannata". Pyri aina uskomaan tosia asioita ja olemaan uskomatta epätosia asioita. Jos todistusaineisto näyttää, että tosiasia on jonkin äärinäkemyksen mukainen, niin todistusaineistoa on silti seurattava eikä pyrittävä puolueettomuuden pyrkimyksessä pysymään jossain ääripäiden välillä.
Jos todistusaineisto osoittaa, että jokin asia on totta se on uskottava, vaikka ei haluaisi sen olevan totta. Jos todistusaineisto osoittaa, että jokin asia ei ole totta sitä ei pidä uskoa, vaikka haluaisi sen olevan totta.