Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuo purkkijuttu kanssa.

Sitten jostain syystä tunnen outoa mielihyvää siitä, kun saan napsauttaa pesukoneet päälle ja nautin että kone hoitaa hommat :D

Mulla on tää pesukoneiden napsauttaminen päälle myös :)

Ilostun aina ihan valtavan paljon, kun näen jonkun koiran lenkillä heiluttavan häntäänsä ilman mitään näkyvää syytä tai kantavan ylpeän tyytyväisenä jotain esinettä suussaan.

Rakastan sadepäiviä. Vettä, lunta, räntää, mitä vaan. Se on jotenkin turvallista ja rauhoittavaa. Vähän kuin maailma olisi tauolla silloin, ikkunasta ei näy ihmisiä jne. Koen ahdistusta, kun sade loppuu ja aurinko tulee esiin. Tulee sellainen olo, että nyt pitää taas kyetä toimimaan ja elämään ja multa saatetaan vaatia jotain. 

.

Vierailija kirjoitti:

Ilostun aina ihan valtavan paljon, kun näen jonkun koiran lenkillä heiluttavan häntäänsä ilman mitään näkyvää syytä tai kantavan ylpeän tyytyväisenä jotain esinettä suussaan.

Oudompaa olisi, että ei ilostu tästä :)

Vierailija kirjoitti:

Rakastan sadepäiviä. Vettä, lunta, räntää, mitä vaan. Se on jotenkin turvallista ja rauhoittavaa. Vähän kuin maailma olisi tauolla silloin, ikkunasta ei näy ihmisiä jne. Koen ahdistusta, kun sade loppuu ja aurinko tulee esiin. Tulee sellainen olo, että nyt pitää taas kyetä toimimaan ja elämään ja multa saatetaan vaatia jotain. 

Tavallinen sade ei niinkään innosta, mutta mä rakastan myrskyjä.

Kun ensin hamstraan kaikkea lippua ja lappua, varalta, langanpätkiä, pesuohjelappuja, pidettyjä likaisia kuluneita sukkia ja muita vaatteita pyykkikoriin, varalta, sitten kun huomaan etten tarvitsekkaan niitä, aika on ajanut ohi, näyttävät turhilta ja niin...kutistuneelta, kerään niitä jätepusseihin ja nautin siitä vapautumisen tunteesta, energia kulkee kevyenä kuin siivouksen jälkeen, suorastaan kuulen serotoniinin  miellyttävän suhinan. Muutenkin olen alkanut pitämään esineitä ja uusia vaatteita turhina, riittää kun kaapissa on puhtaita, siistejä, muutamia vaatteita, ne esineet mitä piti saada näyttävät vanhanaikasilta.

Kun roska-auto on just käynyt ja saa pudottaa roskat täysin tyhjään roskikseen! Toisaalta myös se kun joskus harvoin ehtii viedä roskat just ennenku roska-auto käy tyhjentämässä laatikon. Tekee mieli ihan vilkuttaa sille täydelle roskapussille, joka vielä hetki sitten oli osa omaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tykännyt olla kipeänä. Ihan se kuumeinen olo on minusta mukava, vaikka kivuliaskin. Olen ollut myös joissain kovissa taudeissa ihan 40 asteen kuumessa useamman päivän ja minusta sekin on ollut mukavaa. Tämä on tosi outoa monen mielestä enkä tiedä itsekään, mistä se johtuu. Ehkä olen lapsena saanut paljon hoivaa sairaana ja liian vähän terveenä ja oppinut siten mieltämään kipeänä olemisen mukavaksi? Tai sitten se johtuu jostain ihan muusta.

Tu sä oot OUTO! 🤣

Seinänaapurina asuvan vanhan miehen telkkarin äänet (lähinnä uutisten alkutunnari) kuuluvat kotiini. Siitä tulee kotoisa ja turvallinen olo. Että en ole oikeasti yksin täällä vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jääkaapin järjestely. Katson mitä missäkin on, käännän purkkien ja pakkausten etiketit eteenpäin, heitän pois epäilyttävät. Tämä ei siis ole sama kuin jääkaapin siivous, tässä vain järjestellään. Nautin siitä kun tiedän tasan tarkkaan mitä kaapissa on. Sanomattakin selvää että en asu yksin, myös muut käyttävät kaappia.

Mun tytär tykkää myös järjestää jääkaapin. Kauppareissun jälkeen oli aina tosi ihanaa jos tytär oli ollut mukana tai oli kotona kun tulin kaupasta; otti aina ostosten purkamisen haltuun ja järjesti jääkaapin. 

Nyt harvemmin saan tästä palvelusta nauttia, tytär asuu kaukana opiskelemassa. 

Opiskelija-asunto ei aina ole ihan tiptop, mutta jääkaappi on järjestyksessä<3

Vierailija kirjoitti:

Ilahdun uimahallissa kun kuulen koululaisten iloiset äänet, on elämää täynnä. Elämämme on nykyään niin hiljaista kun lapset lentäneet pesästä. Toiset moittii, mutta me emme. 

Sama, eilen oli uimahallin saunassa pari pikkutyttöä mumminsa kanssa, juttelivat kivasti mitä syödään iltapalaksi ja mitä lautapeliä pelataan iltapalan jälkeen. 

Toinen tytöistä oli halunnut uimalakin päähän ja hassutteli sen kanssa, huomasin itsekin nauravani. 

Mummi kertoi ylpeänä, että tytöt olivat tulleet syyslomalle mummolaan ja että asuvat kaukana, harvinaista herkkua. 

Mullakin on nuoriso lentänyt pesästä ja välillä on haikeaa.

Olen tosi onnellinen, kun voin käydä juoksulenkeillä. Siihen pystyminen ei ole itsestäänselvyys, kärsin monta vuotta long covidista ja jouduin tuolloin unohtamaan aktiivisen elämäni (olin aiemmin himoliikkuja).

Kun uutta, jännittävää reittiä ajaessa radiosta tulee Luontoilta! Heti laskee verenpaineet ja sujuu ajaminen.

Kun myrkytän kärpäset ja ne kaikki kuolee, loikovat lattioilla elottomina ja ne saa siististi siivottua imuriin ja huoneissa on taas siisteys ja rauha maassa.

Kolatun pihan kolan jälki pakkasella. Vähän kuin ajettu nurmikko kesällä.

Hiirenloukun toimivuus ja ääni kun saalis jää kiinni.

Öinen kaupassa kiertely kun muut nukkuvat. Rentouttaa vuorotyöläistä vaeltelu ennen kotiin menoa.

Vessanpöntön kalkkiraidan irtisaaminen.

Tavoittamattomuus ja erakoituminen sopivissa määrin. Erakkopäivät.