Mitä outouksia koet ilonaiheina arjessa, mistä tuskin kukaan muu iloitsisi?
Saan outoa mielihyvää kun vien roskat ja saan laittaa tyhjät pussit tilalle. Erityisesti biopussin pois vienti aiheuttaa mielihyvää. Myös kun jokin purkki tyhjenee, esim shamppoopullo ja saan ottaa uuden tilalle ;).
Kommentit (646)
Perunan nosto ennen sadetta. Sitten katselen mutaista maata ikkunasta kun syysmyrsky lyö lasiin ja perunat köllöttelevät jo kellarin suojissa. Mikä tyytyväisyyden tunne.
Pyykkien ripustaminen kesätuuleen ja tiskiveden lämpö käsissä. Jos seisoalteen voisi nukkua, nukahtaisin varmasti käsin tiskatessani.
Minulla samat kuin ketjun aloittanulla, lisäksi joskus tulee mainoksia, niistä tykkään. Siististä keittiöstä. Kun säästän sähköä ja vettä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään estejuosta talvella aurausautojen risteyksiin jättämien piennarten yli. Mitä korkeampi, sen parempi! Pyöräillessä ne taas raivostuttavat...
heh heee...
Sähkökatko. Joo. Silloin ollaan asioiden alkulähteillä. Pari päivää, tuntia tai viikkoa.
Että nappaan buffetti pöydässä just sen viimeisen pitsanpalan.
Mulla on villaviltti autossa. Se.
Kun sateella vesisaaviin tippuu kourusta vettä. Ne pisaroiden jäljet kun singahtavat vedenpinnasta ylöspäin. Sitä ropinaa on kiva myös äänittää ja sen kun pistää sitten hidastukselle niin aivan mahtava soundi.
Vierailija kirjoitti:
Talvella katselen kun tuuli tekee laajoille pelloille lumipyörteitä. Niissä on jotain villiä ja vapaata koko ihmissielulle.
Ihanasti sanottu!
SAANn nautintoa kun asunnossa on kaikki oikeilla paikoillaan.
Mä tykkään katsella ja kosketella kivillä kasvavia paksuja sammalia metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Kun menen nukkumaan... iloa siitä, että on sänky ja peitto. Ainahan minulla on ollut, mutta silti
Peitosta olisinkin tyytyväinen. Naapuri varasti peittoni.
Tykkään hiljaisuudesta. Kuuntelen harvoin musiikkia, eikä minulla ole myöskään lapsia tuottamassa ääniä.
Kun saa pitkän työpäivän jälkeen flunssassa kunnolla töräyttää niistää räkäisen nenänsä tyhjäksi eikä tarvii enää varoa, että on asiakaspalvelussa ja pysytellä siistinä. Ilon tunne! Ja päälle kunnon aivastus jos siltä tuntuu eikä sitäkään tarvii enää varoa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun alakerran parvekeröökaaja ei ole kotonaan, hyähtelen suorastaan innosta ja kiitän Jumalaa.
Sama täällä, kun joku häirikkönaapureistamme on poissa. Ei tarvitse olla varuillaan tai säikkyä. Voi hetken hengittää vapaasti ja rentoutua.
Meidän naapurit eivät käy koskaan missään, ovat aina kotona, vahtivat vuorollaan minua, mitä teen, mihin meen, koska tulen takaisin, mitä syön juon.
Kun ihailen pudonneiden lehtien värejä ja muotoja ja tuuli puhaltaa kasvoille.
Tintit nokkii talipötköä. Ja kun ne on syöny pötkön loppuun ja sen voi vaihtaa uuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun tyhjän purkin pois heittäminen kyllä aiheuttaa jännää mielihyvää. Usein ei välttämättä ole edes korvaavaa purkkia eli joutuu seuraavaan kauppareissuun asti elämään ilman sitä hoitoainetta tai vaikka voileipäsuolakurkkuja, mutta purkin huuhtelu ja pois heittäminen tuntuvat silti ihanilta.
MIKSI ne pitää huuhdella????
Siksi etteivät haise kotona.
Oikein pihkaisen puukasan tuoksu.
Satunnaiset pyjamapäivät on kyllä jees; romaanien lukemista ja suoratoisto-ohjelmien katselua.