Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös
19.10.2023 |
Hei
Kuulisin mielelläni naisten ajatuksia. Olen suhteessa josta lähdin lapsen kanssa moninaisen henkisen väkivallan takia. Pääsyttiin takaisin yhteen, koska kuvittelin miehen muuttuvan. Asutaan eri osoitteissa. Mies käyttäytyy ajoittain kunnolla, ja on hyvä kumppani. Ajoittain on kuin eri ihminen.
Tällä hetkellä lähinnä mietin, odotanko itse liikaa parisuhteelta. Huolehdin yhteisestä alle 2 v. lapsesta (lähivanhemmuus) ja käyn täysiaikaisesti töissä. Mies sanoo auttavan, mutta käytännössä jotain menee aina pieleen. En ole n. Vuoteen paljon apua pyytänytkään, koska tuntuu pahemmalta pyytää, tapella ja pettyä, kuin selvitä yksin. Olen luonteeltani pärjääjä, ja jos pyydän apua, tarvitsen sitä todella.
Nyt siis tilanne tää. Olen ollut kipeän lapsen kanssa koko viikon, mies reissutöissä. Olen ollut monta päivää lievässä flunssassa ja pääsäryssä, ja eilen pääsärky äityi kovaksi. Samalla tieten oli kaikki tarpeellinen loppu, ja pakko lähtä kauppaan. En voi viedä lasta minnekkään, perhe ja ystävät eri paikkakunnalla. Tsemppasin ja tein lähtöä kauppaan, kunnes nousi seinä eteen. Vastaavia tilanteita paljon, ja tottunu selviämään yli omien voimavarojen. Nyt vaan oli liikaa. Tiesin että meidän tulisi vain levätä, mutta tsemppasin ja pääsärky yltyi. Lapsen nukuttaminen pinnasängystä uuteen sänkyyn vienyt voimat monta viikkoa, ja nyt tämä tilanne. Lapsen kanssa kaupassa käynti ollut viime ajat raskasta, kun ei pysy missään paikallaan, ja nuohoo hyllyjenaluset etsien karkkeja.
Laitoin miehelle viestin, että hätä. Mies tiesi että ollaan kipeenä. Soitti ja kysyi tuleeko kotiin illalla. Sanoin että ei illalla enää auta, kun kauppaan pakko mennä kun vaipat loppuu. Kysyi uudelleen tarvinko apuu, johon vastasin että en muuten laittais viestiä et hätä. Mies tojas "älä sössötä siellä ku sano tuunko" sanoin että sillä asenteella ei tarvi. Sanoin pyytäväni äitini toiselta paikkakuntaa, koska tulee varmaan nopeampaa.
Ei oo eka kerta, kun loukkaa juuri kun oon haavoittuva, eikä se niin suuresti enää liikuta, koska pitänh kovettaa ittee
Mutta nyt tilanne siis se, että mies ei oo kysyny mun ja lapsen kuulumisia puhelun jälkeen. Ymmärtäisin ehkä, jos olisin draamaqueen ja ylireagoisin kaikkeen vastoinkäymiseen. Luulen että mies ärsyyntynyt kun en sano tuu kotiin, tarvin apua. Tätä vaatinut ennen. Mies ei ole auttanut vaikka tiennyt mulla olevan vaikee tilanne, vaan vaatii pyytään, vaikka moni muu lähtis tulemaan pelkästään kuullessa tilanteen. Olin vuosi sitten viikon kipeenä kipeän lapsen kanssa ilman mitään apuu. Mies tiesi.
Mulle iso kynnys pyytää reissutöistä kotiin. Kun mies kokee että en toimi oikein, ignooraa. Nyt tarvin oikeesti apuu, kun muuten hoidan kaiken itse. Nyt siis äitini oli lapsen kanssa, ja kävin hoitamassa ison kauppa,- ja pyykkitupareissun 2,5 h:ssa, kun lapsen kanssa olisi vienyt hermot ja tuplat aikaa.
Mitä te tykkäisitte siitä, että mies ei edes kysy mikä tilanne. On tulossa tänään reissutöistä, eikä tarjoa apuakaan. En jaa kokemuksia juuri, ja varmaan tottunutki. Nyt kaipaisin naisten näkökulmaa. Ajattelematon mulkku vai tosimulkku?
Kommentit (74)
Vierailija wrote:
Toivon että keskitytään siihen, minkä koin ongelmana. Eli ei pyydä anteeksi, tai kysy mikä tilanne.
Tarkistin, ja itseasiassa olin laittanut ennen hätä viestiä viestin että apu kelpais. Että vaipat loppuu, mikä tilanne.
Minä lähtisin läheisen luo kuultuani tilanteesta josta ei selviä, en jäis vääntään siitä, miten apua pyytää. Varsinki jos läheinen pyytää apua 2x/vuosi.
Aattelenko ite oudosti?
Ajattelet ja marttyroit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä olen puhelun kannalla. Laitan viestiä harvoin. Jos tuntee minut tietää, että kun laitan viestin hätä, se myös on sitä. En tossa tilanteessa muuta osannu. Vaikka toinen ei voisi lähteä, oon aatellu että parisuhteessa annetaan henkistä tukea toisille. Mies soitti, moitti, ei pyydä anteeksi tai kysy illalla eikä myöhemmi mitä kuuluu. Tämän kun tajusin tuli tunne että tää ei oo ok.
En siis eilen suuttunut kun ei tullut. Siitä ei oo kyse. Kerroin aikaisemmista kokemuksista, jotta saa vähän taustaa tilanteesta.
En todellakaan viestittele kokoajan, päinvasto.
Olen myös pyytänyt asioita suoraan. "Haluan, että haet lapsen hoidosta perjantaina." Ei ole koskaan hakenut
Juuri se, miten kummallisia tilanteet ollu kun tarvinu apua, johtanu kai siihen että en sitä odota/ Enää pyydä.
Hän kysyi pitääkö tulla, sinä vastasit että ei tarvitse koska hänellä on väärä asenne. Sait äitisi avuksi kun mies ei osannut olla apuna oikealla asenteella.
Eiköhän hän oleta, että tilanne on ok ja varmaan hänellä olisi väärä asenne silloinkin jos asiaa kysyisi. Itse ainakin mieluummin olisin tuollaisessa tilanteessa ihan hiljaa.
Se, mitä olen elämän aikana oppinut kaikista ihmisistä, ei vain miehistä, on se että jos apua tarvitsee niin kannattaa sanoa suoraan. Jos oma asenne on "ei tarvi auttaa" tai "väärin autettu" niin ei kannata ihmetellä jos on vaikeuksissa yksin.
Vierailija wrote:
Yleensä olen puhelun kannalla. Laitan viestiä harvoin. Jos tuntee minut tietää, että kun laitan viestin hätä, se myös on sitä. En tossa tilanteessa muuta osannu. Vaikka toinen ei voisi lähteä, oon aatellu että parisuhteessa annetaan henkistä tukea toisille. Mies soitti, moitti, ei pyydä anteeksi tai kysy illalla eikä myöhemmi mitä kuuluu. Tämän kun tajusin tuli tunne että tää ei oo ok.
En siis eilen suuttunut kun ei tullut. Siitä ei oo kyse. Kerroin aikaisemmista kokemuksista, jotta saa vähän taustaa tilanteesta.
En todellakaan viestittele kokoajan, päinvasto.
Olen myös pyytänyt asioita suoraan. "Haluan, että haet lapsen hoidosta perjantaina." Ei ole koskaan hakenut
Juuri se, miten kummallisia tilanteet ollu kun tarvinu apua, johtanu kai siihen että en sitä odota/ Enää pyydä.
Pyysitkö sinä anteeksi omia viestejäsi?Ne olivat ihan yhtä ikäviä kuin miehen" Älä sössötä"-viesti.
Minä olisin ne saatuani ajatellut että jaahas, apuani ja yhteydenottoani ei haluta.
Tässä oli monikin asia aivan päin seiniä eikä tuossa töpeksinyt pahiten edes mies.
Ensinnäkin, miksi teet arjesta aivan itse hirveän hankalaa? Lapsi kuriin siellä kaupassa tai kärryihin istumaan, tuollainen peli ei vetelisi meillä. Toisekseen en tajua tuota väkisin nukuttamista milloin minnekin vimpaimeen, mutta tähän keskusteluun en edes mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin joku aikaisemmin siitä, että suhteenne dynamiikka ja kommunikaatio kuulostaa puolin ja toisin kieroutuneelta. Sinä et kommunikoi asiaasi ja tarvettasi suoraan, vaan odotat miehen lukevan ajatuksiasi. Olet jo monta viestiä tähänkin ketjuun laittanut siitä, kuinka muiden pitäisi tietää mitä sinä viesteilläsi haluat ja kuinka heidän pitäisi sinut tuntea. Tosielämässä ei kuitenkaan tilanteet ole tällaisia pitäisi ja pitäisi, vaan on hyvä oppia ilmaisemaan tarpeensa suorasti ja avoimesti. Se vähentää valtapelien tarvetta myös siltä toiselta osapuolelta ja selkeyttää tilannetta suunnattomasti. Loppujen lopuksi oma käytöksesi on ainoa, mihin voit vaikuttaa. Ja kun se oma kommunikaatio on avointa, voi katsoa miten mies siihen vastaa.
Oon aika hämmentyny. Eli on ok alkaa moittia hädässä olevaa? En ollut puhelussa vaativa. Tiedustelin miten pääsis. Ei minusta oo kiva ottaa vastaan apua, kun toinen huutaa "mitä sää sössötät siellä" jo puhelun alussa
Sellaista, joka pyytää apua 2x/ vuosi, omaa kumppania?
Enkä oo mikään herkkis. Saanu kestää mieheltä vaikka ja mitä.
Voin hyvin olla väärässä, mutta oon aatellu, että haavoittunutta ei haavoiteta. En nää mitäön syytä, miksi pitää loukata ja olla kysymättä kuulumisia
Toivon lisää näkökulmia siihen, mitäbitseasiassa kysyin. Pahoittelut sekavasta viestistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on miehen vastaus, mutta mielestäni mies toimii huonosti. On voinut ymmärtää rivien välistä että tarviit apua mutta silti tivaa vastauksia ilmiselviin asioihin. Ap kertoi jo aloitusviestissä että on paljon tottunut itse pärjäämään ja mieheen ei ole voinut luottaa kunnolla. Tämäkin vaikuttaa tässä tilanteessa.
Jos haluaa miehen tekevän jotain, pitää käskyttää. Korkeintaan kolmella sanalla. Siten, ettei tulkinnanvaraa jää. Vain sellaista kommunikointia mies ymmärtää.
"Hae. Vaippoja. Nyt."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen viestisi kuvaa ongelmaa hyvin. Kirjoitat sekavasti. Todella vaikea saada selvää mitä oikeasti edes kysyt.
Hädässä olevaa ei ole ok mollata. Tottakai hädässä olevaa autetaan. Mutta jos viesteistä ei saa selvää onko kuinka akuutti hätä eikä oikeastaan edes sitä mikä on ongelmana jne niin saattaahan siinä tuskastua ja vastata vähän kanttisesti.
Sinä juutut viesteissäsikin nyt epäolennaiseen ja korostat omaa marttyyriasemaasi, mikä todennäköisesti vaikeuttaa teidän kommunikaatiota arjessakin. Mitä jos teetkin nyt tänään jotain ihan eri tavalla? Soitat vaikka miehelle ja kysyt miten hänellä menee? Kerrot, että äitisi tuli avuksi ja tilanne on nyt hyvä. Ehdotat jotain kivaa tekemistä viikonlopuksi, vaikka leffan katselua yhdessä nyt kun olet kipeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa todella raskaalta persoonalta.
Lapsi ei pysy kärryissä eikä autovaunussa. Aukaisee vyöt, osaa irrottaa itsensä tai kiipeää vaunun istuimesta alas. Vaunuissa pysyy, mutta kauas en voi lähteä vaunun kanssa, ja nyt oli pakko lähtee kauas apteekkiinkin. Lapsi ei nuku vimpaimessa, vaan pinnasänky vaihtui normi lastensänkyyn, kun oppi kiipemään pois. Se sopeutuminen vie varmaan isolla osalla pari viikkoa.
Kaupassa käynti yhtä vaikeaa isällä.
Olen jämäkkä äiti.
Hyvä pointti että olisin voinut tilata kaupasta. Aika tiukka budjetti, joten pakko miettii. Nyt ei tullut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap opettele kommunikoimaan selvemmin. Tee rajasi selväksi. Jos et normaalisti vaadi mieheltä mitään niin sinä koet että silloin kun pyydät niin on hätä. Mies saattaa kokea asian aivan eritavalla. Jos mies on surkea niin miksi roikut hänessä. Rakenna turvaverkkosi muiden ihmisten varaan. Ja unohda tuo mies. Ette selkeästikään sovi yhteen.
Itse miehenä olen kohdannut parisuhteessani toistuvasti sellaisen ongelman, ettei nainen ole pyytänyt minulta suoraan mitään, ja jos olen kysynyt että voinko auttaa, niin hän vastaa etten voi, koska kyllä hän pärjää. Ja jos en ole tarjonnut apuani, hän on valittanut myöhemmin että minun olisi pitänyt tajuta tilanne ja tulla auttamaan.
Joten kyllä, me miehet tarvitsemme aika suoraan tiedon siitä, kun pitäisi auttaa ja että miten pitäisi auttaa. Omassa tilanteessani on ollut vaikeaa toistuvasti tarjota apua ja tulla torjutuksi, ja sitten kun olen lakannut tarjoamasta apua niin sitten olisikin pitänyt auttaa.
Enenevissä määrin olemme kuitenkin päässeet sellaiseen suuntaan, että mietin itse voinko auttaa, ja sitten en kysele mitään vaan autan. Ja nainenkin on alkanut vähitellen rohkaistua siinä, että pyytää suoraan silloin kun tarvitsee minulta jotain. Muuten tämä arki ei sujuisi mitenkään.
Kyllä miehen pitäisi jo lapsien tultua oppia toimimaan ennen kuin sinä käskytät häntä kuin joku äiti. Tuo usein johtaa aina sellaiseen asetelmaan, jossa naisen on aina käskytettävä mies ja sitten mies valittaa, että nainen vaan nalkuttaa ja vaatii... Tällä tavalla naista voi sitten mustamaalata ympäri kyliä.
Ihmettelen syvästi miten useasti tälläisissä tilanteissa aina odotetaan, että naisen pitäisi osata aina olla täydellinen ja osata aina kommunikoida ja puhua oikein, sitä ei koskaan odoteta miehiltä.
Yritän vielä mahdollisimman selkeästi.
Kun koin, että pyytäessäni harvoin apua, se johti riitaan, kysyin enää yhtä asiaa. "Hae lapsi hoidosta joka toinen perjantai, jotta pääsen kauppaan suoraan töistä" ei ole hakenut koskaan
Sen jälkeen en ole pyytänyt mitään. Nyt voimat loppui, ilmaisin avun kelpaavan. Kun puhuttiin, ja oli vielä epäselvää miten pääsee, olin asiallinen, mollasi mua. Eli se on ok? Kyllä, olisin itsekkin voinut sanoa muuta kuin että ei tarvi tolla asenteella. Mies sanoi pääsevänsä aikaisintaan illalla. Totesin neutraalisti, että pyydän äitiä, koska pääsee nopeempaa.
En suuttunut
Nyt kaipaan näkökulmia onko käytös ok, että ei pyydä anteeksi, eikä kysy miten voidaan, koska olen paljon hiljaa asiasta.
Ei ole eka kerta. Ollut paljon pahempaa.
Vierailija wrote: Kyllä miehen pitäisi jo lapsien tultua oppia toimimaan ennen kuin sinä käskytät häntä kuin joku äiti. Tuo usein johtaa aina sellaiseen asetelmaan, jossa naisen on aina käskytettävä mies ja sitten mies valittaa, että nainen vaan nalkuttaa ja vaatii... Tällä tavalla naista voi sitten mustamaalata ympäri kyliä. Ihmettelen syvästi miten useasti tälläisissä tilanteissa aina odotetaan, että naisen pitäisi osata aina olla täydellinen ja osata aina kommunikoida ja puhua oikein, sitä ei koskaan odoteta miehiltä.
Kyse on erillään asuvasta pariskunnasta, ap lähivanhempi. Ja haluaa itse olla reipas ja pärjäävä ja omia vastuut itselleen.
Vierailija wrote:
Yritän vielä mahdollisimman selkeästi.
Kun koin, että pyytäessäni harvoin apua, se johti riitaan, kysyin enää yhtä asiaa. "Hae lapsi hoidosta joka toinen perjantai, jotta pääsen kauppaan suoraan töistä" ei ole hakenut koskaan
Sen jälkeen en ole pyytänyt mitään. Nyt voimat loppui, ilmaisin avun kelpaavan. Kun puhuttiin, ja oli vielä epäselvää miten pääsee, olin asiallinen, mollasi mua. Eli se on ok? Kyllä, olisin itsekkin voinut sanoa muuta kuin että ei tarvi tolla asenteella. Mies sanoi pääsevänsä aikaisintaan illalla. Totesin neutraalisti, että pyydän äitiä, koska pääsee nopeempaa.
En suuttunut
Nyt kaipaan näkökulmia onko käytös ok, että ei pyydä anteeksi, eikä kysy miten voidaan, koska olen paljon hiljaa asiasta.
Ei ole eka kerta. Ollut paljon pahempaa.
Mitä tällaisella tiedolla haet? Jos käytös ei ole sinulle Ok, niin sitten se ei ole Ok. Vauvapalstan mielipiteellä ei ole tässä väliä, kun kyseessä on sinun parisuhteesi.
Miksi et tilannut kotiinkuljetuksella vaippoja lähikaupasta ? Tai käärinyt vaikka pikku pyyhettä housujen sisään hätäavuksi ?