Miten saan lapsen nukkumaan omaan huoneeseensa?

joskus saatiin lahjottua esikoinen nukkumaan omassa sängyssään, mutta sekin oli vaan väliaikaista;)..

jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä saa laittaa tarran omaan kalenteriin. kun esim.20 tarraa on kalenterissa, saa " palkinnon" . se voi olla vaikka karkkipussi tai ihan mitä tahansa. tämä käytäntö on meillä vieläkin, mutta kalenterissa ei kovin montaa tarraa=/..

Meillä ainakin katossa/seinällä pimeässä loistavia tähtiä. Erilaisia yövaloja.



Melodinen trance soi taustalla :D Mutta lapset kyllä ovat siihen tykästyneet :)



Ovi raolleen.



Ennen nukkumista paljon hellyyttä, pusuja, haleja, iltasatua.

Eli jos lapsi nyt nukkuu vaikka teidän sängyssä, niin ekaksi hommaatte hänelle oman sängyn teidän sängyn viereen.



Sitten kun on tottunut tuohon järjestelyyn, niin siirrätte lapsen sängyn omaan huoneeseen. Iltasadut, iltarukoukset, iltasuukot, unirätit ja unilelut yms. rituaalit tuovat turvaa. Pieni yövalo myös. Ja jätätte lapsen huoneen oven raolleen, jotta turvallinen yhteys vanhempiin säilyy. Jos lapsi ei haluaisi jäädä sänkyynsä, lupaatte tulla pian uudestaan, ja tulette tosi pian!



Alkuun voi olla kyllä tarve, että istutte samassa huoneessa nojatuolissa, kunnes lapsi nukahtaa. Ja vasta sen jälkeen alatte piipahdella pois huoneesta.



Itse sanon lapsilleni joka ilta, että " Isi ja äiti ovat tuossa ihan lähellä, kohta mekin tulemme tuohon lähelle nukkumaan. Me pidämme teistä niin hyvää huolta, että teidän ei tarvitse pelätä yhtään mitään."

Vai onko ongelma se, että lapsi nukahtaa illalla omaan sänkyyn, mutta sitten hipsii teidän viereen?



Meillä auttoi tähän terveydenhoitajan ehdottama kikka. Lapset 7v ja 5v. Sovimme lasten kanssa, että jokaisesta omassa sängyssä nukutusta yöstä saavat valita yhden tarran. Askartelivat itse paperin, johon keräsivät tarroja. Kun tarroja oli koossa sovittu määrä (meillä se oli 10, yhdessä lasten kanssa sovimme), niin mentiin leluosastolle, ja lapset saivat valita jonkun sovitun hintaisen lelun.



Pari kertaa toistettiin tarrakampanja. Ja nyt lapset nukkuvat omissa sängyissään! Palkinto sai voittamaan pienen pelon!



Kivointa oli, että meidän ei tarvinnut tehdä ehdotonta ja mielestäni julmaa kieltoa, että meidän sänkyyn ei saa tulla. Sai tulla, jos liikaa pelotti ja oli esim. nähnyt pahaa unta. Mutta siitä yöstä ei sitten saanut tarraa..

Tyttö on kohta 5-vuotias mutta ei ole vielä halunnut nukkua omassa huoneessa. En ole pitänyt asialla kiirettä, koska lapsen ja meidän vanhempien makuuhuoneet olisivat eri kerroksissa. Vaatii jo aika isoa tyttöä eri kerroksessa nukkumiseen isossa ja natisevassa talossa. Tiedän kyllä, että sekin aika tulee. Luulen, että lähempänä kouluikää kuitenkin. Meillä on hyvin toiminut ajoitusten suhteen se, milloin lapsi itse on valmis omasta mielestään muutokseen.