Millä gradun arvosanalla tohtoriopintoihin?

Olen siis 2014 valmistunut filosofian maisteriksi, pääaineena kulttuurien tutkimus. Sitten ollut töissä ja opiskellut vähän muitakin juttuja. Pitkänä sivuaineena minulla oli taidehistoria (aineopinnot). Vähän kiinnostaisi jatkaa jossakin taiteeseen liittyvässä tohtoriohjelmassa.

 

Ap

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

HY:n sivuilta:

"Tutkielma arvioidaan asteikolla 0-5 (uusissa koulutusohjelmissa opiskelevat) tai approbatur-laudatur (vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti opiskelevat). Ylempään korkeakoulututkintoon kuuluvan tutkielman arvosana huomioidaan laskettaessa syventävien opintojen kokonaisarvosanaa. Arviointilausunto on suomen-, ruotsin tai englanninkielinen."

Käsittääkseni kaikki, jotka ovat aloittaneet opinnot vuonna 2005 tai myöhemmin, opiskelevat uuden koulutusohjelman mukaan, ja graduissa käytetään numeraalista arvostelua.

Mä aloitin opinnot 2012 eikä ollut numeroarvostelua. 

Ja minä v. 2015 ja kirjainarvosana. Kyseessä HY. Kandista sain numeron. 

Riippuu alasta. Humanistisessa tai vastaavassa yliopisto saattaa olla jopa houkuttelevin työnantaja ja jatko-opintopaikoista on kilpailua. Jossain oikiksessa tai kauppiksessa sitä vastoin jatko-opintoihin hakeutuu lähinnä työllistymätöntä ainesta ja todennäköisesti sinne pääsee ainakin kolmosella / C:llä, ehkä jopa ilman tiukkaa alarajaa.

Juuu, samaisella HY:n sivulla lukee myös "Ylempään korkeakoulututkintoon sisältyvän tutkielman tarkastukseen ja arviointiin liittyvät menettelyt ja ohjeet vaihtelevat koulutusohjelmittain."

Eli riippuu varmasti koulutusalasta, saako numeron vai kirjallisen arvosanan pro gradusta.

Olen otettu vastauksista, kiitos!

Ap

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kiitettävä yleensä riittää mutta huomattavasti oleellisempaa on että löydätkö sopivan ohjaajan, jolla on tilaa ja sopivan tutkimusaiheen, jolle järjestyy rahoitus. Lisäksi tietysti kannattaa miettiä, onko tohtorin tutkinnosta alallasi oikeasti hyötyä.

Pohdin parhaillaan hyötyjä. Mutta millä ne mitataan? Jos haluaa oikeaksi tutkijaksi ja yliopistonlehtoriksi, vaikkapa.

Ap

No mitä nyt kukakin arvostaa. Jos tykkää erityisesti alipalkatuista pätkätöistä, jatkuvasta määräaikaisten apurahojen kerjuusta, verisestä kilpailusta, epävarmuudesta ja siitä ettei kukaan arvosta pätkääkään työtäsi, tutkijan ura on ihan hyvä vaihtoehto.

Täällä yksi väitellyt. Haave oli yliopiston lehtorius, mutta väitöskirjaprojekti opetti tieteen ja tutkimusmaailman raadollisuudesta. 

Väitöskirja hyväksyttiin kiittäen, mutta vuodet olivat hirveät, apurahat tiukassa eikä koulutusta vastaavaa työtäkään varsinaisesti Suomessa ole. Tohtorikoulun johtoryhmässä opiskelijajäsenenä sain myös kuulla toistuvasti kuinka tohtoriopiskelijoiden määrää ei ohjaa työmarkkina, vaan halvan/ilmaisen työvoiman tarve tiedekunnan tutkimushankkeissa.

En missään tapauksessa suosittele. Jos haluja opiskelijuun on, niin paljon enemmän on hyötyä toisesta ammatista.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kolmonen riittää aloittamiseen ilman että täytyy suorittaa täydentäviä opintoja. Sen alla olevilla arvosanoillakin voi päästä tohtoriopintoihin, mutta jotain täydentäviä täytyy suorittaa.

Omassa yliopistossa on aina puhuttu, että vaaditaan vähintään kolmonen gradusta jos aikoo tohtoriopintoihin ja että sitä huonommalla arvosanalla ei voi edes hakea. Ei ole siis mitään täydentäviä opintoja kai olemassakaan. 

Toki on. Tämä ei ole mikään uskon asia, vaan tietoa. Samoin väitöskirjaa voi alkaa tehdä muulta kuin omalta alalta, siinäkin täytyy vaan suorittaa lisäopintoja.

Vaikea uskoa että saa muilta aloilta. Tuskin esim. joku luokanopettaja voi alkaa vääntää väitöskirjaa vaikka oikeustieteeelliseen ja valmistua oikeustieteiden

Riippuu tosiaan alasta. Tälläkin hetkellä mulla on yliopistolla työkaverina henkilö, joka on valmistunut ihan muulta alalta kuin miltä hän nyt tekee väikkäriä. Maailma ei ole niin yksioikoinen ja ihmisillä on erilaisia väyliä tohtoriinkin.

Kyllä väikkärin voi monissa tapauksissa tehdä viereiseltä alalta. Esim. verotukseen erikoistunut ekonomi voi väitellä oikeustieteestä ja on sitten KTM ja OTT olematta kuitenkaan pätevä asianajajan uralle tai muihinkaan nimenomaisesti juristin koulutusta vaativiin hommiin.

Ei kannata

Sisko on apurahatutkija, nyt HY:llä, aiemmin oli ulkomaisen yliopiston kauppa rahoitus. Mut ei se helppoa ole, parin vuoden pätkissä tehdä työnsä. Puolisonsa on samalla alalla maisteri ja huomattavasti paremmin tienaa. Mutta tutkijan työ on sellainen todellinen kutsumusammatti. Isäni oli myös tutkija, hän kyllä eteni urallaan proffaksi ja johtajaksi ja edelleen eläkkeeltä kysellään töihin, mutta eihän kaikki menesty niin hyvin. 

Kuten todettu, eniten vaikuttaa se, että joku on halukas ryhtymään työsi ohjaajaksi. Hyvä gradun arvosana vain tukee sitä, että pärjää väitöstutkinuksessakin, vaikkei olekaan mikään tae.

Kannattaa pohtia sitä, miksi hakee jatko-opintoihin. Jos yliopisto työpaikkana ei ole pitkän tähtäimen tavoitteissa, niin mietii kahdesti.

Jos väittelee ja haluaa sen jälkeen luoda uransa yliopistolla, niin ole valmis muuttamaan mahdollisesti toiseen maahan. Työmahdollisuudet (alasta riippuen) ovat paremmat kun ei aseta turhia rajoja työnsä sijainnille.

Taitaa olla 4-5, mieluummin 5. Ainakin humanistiselle puolella. Toki kaikista tärkeintä on hyvä tutkimussuunnitelma ja laitoksen painotuksiin sopiva tutkimusaihe. Eikä hyvistä väleistä henkilökuntaakaan ole haittaa.

Vierailija wrote:

Taitaa olla 4-5, mieluummin 5. Ainakin humanistiselle puolella. Toki kaikista tärkeintä on hyvä tutkimussuunnitelma ja laitoksen painotuksiin sopiva tutkimusaihe. Eikä hyvistä väleistä henkilökuntaakaan ole haittaa.

Tuskin on kauheasti tohtori-opintopaikoista nykyään kilpailua.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Taitaa olla 4-5, mieluummin 5. Ainakin humanistiselle puolella. Toki kaikista tärkeintä on hyvä tutkimussuunnitelma ja laitoksen painotuksiin sopiva tutkimusaihe. Eikä hyvistä väleistä henkilökuntaakaan ole haittaa.

Tuskin on kauheasti tohtori-opintopaikoista nykyään kilpailua.

 

on kyllä. Omaan oppiaineeseeni ei ole useaan vuoteen voitu ottaa kuin noin puolet hakijoista. Hakrmusten määrä kasvaa koko ajan. Rahoituksesta on lisäksi vielä eri kilpailu ja se on tietysti kovempi, monella tutkimusta rahoittavalla säätiöllä reilusti alle 10% hakijoista saa rahoitusta.