Lue keskustelun säännöt.
Olenko vain tyhmä vai miksi minulle tapahtuu aina tälläisiä asioita jatkuvasti?
19.10.2023 |
Olin menossa erääseen tapahtumaan ja piti syöttää "lippu" laitteeseen. Tietysti mulla oli se lippu väärinpäin ja sitten jäin jumittaan siihen portin eteen ja kaikki katsoi mua ihmeissään. En tajunnut kokeilla, että voisiko sitä lippua vaikka kääntää. Onneksi eräs ystävällinen pappa sitten sanoi että laitappa toisinpäin. Menin ihan paniikkiin siinä.
Tämänkaltaisia typeriä asioita tapahtuu jatkuvalla syötöllä, ihankuin olisin tyhmä vaikka en tunne olevani. Tai sitten ahdistun vain helposti tälläisissä tilanteissa.
Esim kerran tapahtui sellainen asia, että olin muuttanut uuteen kerrostaloon. En saanut sitä ovea avaimellani auki. Hätäännyin ja soitin heti huoltomiehelle. Huoltomies tokaisi, että käännäpä avainta toiseen suuntaan. Vähänkö nolotti....
avaimien kanssa yms ollut aikaisemminkin ongelmia. Pelkään esim jos on lukitut roskis alueet. Etten pääse sinne ja jään roskien kansa ulkopuolelle ja kaikki nauraa.
Uudessa työpaikassa aloittaminen kammoksuttaa, koska tunnen tekeväni vain jatkuvasti virheitä. .. Muita?
Kommentit (39)
Sulla voi olla vaativa persoonallisuus, eli kaiken pitäisi aina sujua oikein. Muuten tulee paniikki ja häpeä. Itellä on. Vasta tänä vuonna sain diagnoosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Mulle sattu kerran että menin noutaan pakettia automaatista ja en tajunnut että se ovi oli auennutkin jo takaa, en siis nähnyt siitä, luulin että ne vain aukeaa edestäpäin :D Menin sitten postin pisteeseen kauhuissani missä pakettini on. Asiakaspalvelija sanoi siellähän on ovi auennut ja paketti siellä.
Mistä ihmeen takaa? :D
Olen kohdannut saman. Todellakin luukku voi tietyissä paikoissa avautua selän takana! Kävin paikassa, jossa pakettiautomaatti oli sijoitettu kaupan leveään tuulikaappiin, painelin koodin ja en nähnyt minkään luukun avautuvan. Vasta, kun ohi astellut toinen henkilö huikkasi selkäni takana, että täältä aukesi luukku, tajusin että siellä leveän käytävän toisella puolella oli toinen samanlainen pakettiautomaatti. Koodin voi syöttää vain yhteen automaattiin, joten hakijan kannalta sijoittelu oli typerä. Tuulikaapissa oli ulkoa kuuluvaa meteliä sen verran, ettei luukun aukeaminen edes kuulunut.
Joo mullekin on lapset nauraneet ja eräällä papalla suorastaan hermot meni ja tuli möykkäämään päin naamaa kun en heti älynnyt miten kirje laitetaan pankin seinästä olevasta luukusta.
Mulle käy paljon myös sitä, että en näe mitään, jos jossain on liikaa informaatiota esillä. Monta kertaa kahvilassakin etsin kahvilistaa tai pikkulusikoita enkä löydä niitä sieltä kaaoksesta millään.
Vierailija wrote:
Järkyttävän tuomitsevia ihmisiä palstalla ja arvostelevia aloittajaa kohtaan. Luulisi että olisi empaattisia enemmän.
Mitä höliset? Suurin osa tsemppaavia ja myötätuntoisia viestejä. Hirvittävän negatiivinen asenne sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ongelma on huono itsetunto ja ihmispelko. Noissa tilanteissa voisi koittaa kääntää lipun tai vääntää avainta toiseen suuntaan - ja mitään ongelmaa ei olisi. Mutta kun ahdistut, niin et toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle käy niin, että jos ahdistaa/jännittää, niin looginen ajattelu häiriintyy
Mulla ainakin tulee automaattisesti se, että kääntelen sitten edestakaisin toisin ja toisin päin, kokeilen vetää ja työntää, painaa jalalla ja mitä nyt ikinä sille voisi tehdä joka ei aukea. Viimeksi uuden työpaikan ovi oli sellainen sähköllä toimiva uuden mallinen, että jos käänsi avainta liian nopeasti se meni prilleehin. Eli piti tarpeeksi hitaasti kääntää avainta että se systeemi ehti mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä eräs ap:n sielunsisko. Olen älykäs ja korkeasti koulutettu, mutta paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen taipuvainen, ja vähänkin konstikkaissa käytännön jutuissa käy tasaisin väliajoin niin, että menen ihan jumiin ja lukkoon eikä aivotoiminta kerta kaikkiaan toimi. Kyse voi olla vaikka bussin maksupäätteestä tai johonkin uuteen paikkaan löytämisestä. Jälkikäteen hävettää niin, että voisi vajota maan alle.
Yleensä tällaisilla ihmisillä on huono ongelmanratkaisukyky. Rutiineissa pärjäävät hyvin mutta kyky ei riitä soveltamaan jo oppimaansa uuteen ympäristöön. Eikä tässä ole mitään vikaa. Opastuksen jälkeen kaikki sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mullekin tapahtuu just kaikkea tollasta, sillä erotuksella että en heti soittaisi huoltomiehelle vaan yrittäisin tuntikausia koittaen varmistua ettei se ole vain käyttäjäpohjainen ongelma.
En tiedä mikä siinä on, mutta menen helposti paniikkiin jos jokin asia ei heti onnistu, koska pelkään mitä muut ajattelee ja että vaikutan tyhmältä. En ole, mulla on vaan välillä pientä hahmottamisen häikkää ja etenkin kun jännitän. Mun on myös välillä vaikea seurata sanallisia ohjeita jostain syystä, siis joku sanoo että "tee tällä tavalla" niin en aina onnistu heti. Luulen että mulla on jonkin sortin neuroepätyypillisyyttä myös ja välillä aivot on "näytönsäästötilassa".
Sulla on jotain taipumusta ahdistukseen, siinä hätääntyy ja toimintakyky huononee. Vähän sama kuin moni sanoo että heti kun joku töissä tulee kyyläämään selän taakse niin tietokoneen käyttö (näppäimistöllä kirjoittaminen, hiirityöskentely) huononee huomattavasti. :D Johtuu siitä että ahdistuu "esiintymisestä" ja aivot menee ylikierroksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä panikoin kerran ulkomailla vessassa kun en päässyt ulos vessakopista. Vaikka miten availin lukkoa ja yritin työntää ovea auki mutta en saanut. Lopulta vahingossa hokasin että ovi aukeaa sisäänpäin.
Eipä sinua kauhean viisaaksikaan voi sanoa
Itselleni tapahtuu näitä ihan tolkuttoman paljon, on aina tapahtunut ihan lapsesta asti. Joo kaikki töhöilevät joskus, mutta kuinka monta kertaa viikossa teiltä kysytään että oletko väsynyt tms töhöilyn takia?
Itselläni helpotti huomattavasti kun sain ADHD-lääkityksen, nyt tulee töhöiltyä enää vain vähäsen keskivertoa enemmän.
Vierailija wrote:
Täällä eräs ap:n sielunsisko. Olen älykäs ja korkeasti koulutettu, mutta paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen taipuvainen, ja vähänkin konstikkaissa käytännön jutuissa käy tasaisin väliajoin niin, että menen ihan jumiin ja lukkoon eikä aivotoiminta kerta kaikkiaan toimi. Kyse voi olla vaikka bussin maksupäätteestä tai johonkin uuteen paikkaan löytämisestä. Jälkikäteen hävettää niin, että voisi vajota maan alle.
Mullekin käy juuri näin. Aivot menee yhtäkkiä ihan jumiin, en muista mitään ja kaikki alkaa näyttääkin jotenkin oudolta. Suuntavaistoa mulla ei ole ollenkaan ja se ainakin vaikeuttaa elämää todella paljon.
Samat sanat. Saattaisi helpottaa taakkaasi.