miksi annatte pienten lastenne vihkiytya naihin Spiderman/liekki/paakallo/pirunsarvi-juttuihin? Olenko ainoa, joka tuomitsee?

Ihanko totta lapsia kiusataan pk:ssa, jos tykkäävät autoista ja muista tavallisista poikien jutuista?! Niin surullista :(



ap

noin minäkin vannoin silloin, kun esikoinen oli 3-vuotias. Kun poika kasvoi, hän kyllä kuuli näistä hahmoista kavereiltaan, vaikka tv-sarjoja ei ole nähnyt ja pyssyjä sun muita ei meillä ollut koskaan ollut. Nyt 4 ja 6 vuotiaat pojat ilahtuivat suunnattomasti esim. teräsmies-kalsareista ja spiderman-pikkuhousuista, jotka joulupukki toi. Edelleenkään mitään noin hurjia juttuja ei telkkarista katsota, mutta nämä supersankarit tulevat kuitenkin leikkeihin mukaan lapsen omalla tasolla, juuri sopivan pelottavina ja hurjina. En näe mitään pahaa siinä, että ostaa lapselle mieleisiä vaatteita - silloin pukeminen sujuu paljon mukavammin. Kaikkea he eivät siitä huolimatta saa: pyssyistä ainoastaan vesipyssyt kesäisin on meillä käytössä.



Musiikkiin en ota kantaa.

Toki myös kaikki supersankarit (spiderman, batman, supermies), pokemonit, jne. kuuluvat repertuaariin. Pojalla on cd-levyt, dvd:t, vaatteet ja hahmot.



Olen itse pappi :)



Sen mitä teen, on että keskustelen siitä kuka on hyvis ja kuka on pahis, kerron ettei pahisten puolella saa olla ja että hyvikset voittavat aina oikeassa elämässä. Nuo supersankarithan ovat kaikki hyviksiä.



Lordissa ihailee eniten sitä hirviömäistä ulkonäköä... tykkää myös kaikesta muusta jännästä ja ällöttävästä, niinkuin pienet pojat (ja myös jotkut tytöt) ovat aina pitäneet.

Kyllähän kaverin uutta Spiderman-paitaa ihastellaan, mutta samalla lailla ihastellaan kaikkea teeveestä tuttua, esimerkiksi Autot-elokuvan hahmot ovat nyt tosi IN.

Lordia laulettiin kovasti, kun Suomi oli juuri voittanut Euroviisut, mutta yhtä innokkaana laulettiin perinteisiä lastenlaulujakin.

Terveisin LTO

Vierailija:

Ihanko totta lapsia kiusataan pk:ssa, jos tykkäävät autoista ja muista tavallisista poikien jutuista?! Niin surullista :(

ap

joka leegoilee ja piirtelee ja muovailee ja tekee kaikkea sitä kehittävää mitä joku äiti tuolla kertoi omansa tekevän. Lisäksi luetaan todella paljon kunnon kirjoja päivässä. Ulkoillaan, laulellaan ja leikitään ja etenkin pelaillaan lautapelejä paljon koko perhe yhdessä.

Olemme itse rauhanihmisiä ja mies sivari. Telkkari on paljon myös kaapissa ja lapsi katseli sitä ekoja kertoja vasta yli 2vuotiaana.



Olen yrittänyt ostella leluja kirppiksiltä ohi sukupuolirajojen, on tummaihoisia nukkeja ja puisia palikoita joka lähtöön.



Silti kun poika täytti 3v alkoi sota pyssyttely tappaminen örkit, tappelukset, miekkailut, robotit jne kiinnostaa. Spiderman on kova juttu yhtälailla kuin oikeat hämähäkit ja ötökät. Puuhapeteautoihin ei ole koskenut sen jälkeen.

Näki vahingossa Lordin viisujen aikaan telkkarista (josta emme vielä anna katsoa tv2 lastenohjelmien lisäksi kuin ehkä nalle puhia ja myyrää) ja oli aivan otettu. Radiosta tuli Iron maidenin biisi, niin silmät alkoi loistaa ja sanoi että onpa hyvä laulu. Itse emme kuuntele heviä.



Kerromme pojalle kyllä mitä mieltä itse olemme maailmasta, hyvästä ja pahasta jne iltalauluksi vetäisen joskus " jäähyväiset aseille" , mutta en ole kieltänyt leikeistä muuta kuin toisia päin ampumisen ja tietysti toisten vahingoittamisen. On saanut kirpparilta ostaa örkkejä jos on halunnut ja lahjaksi on saanut kavereilta ja mummoilta jne kaikkea kammotusta, mitä en itse voi ymmärtää...



Musta olisi jotenkin sadistista kieltää lapselta koko se maailma, mistä pienet pojat tuntuvat olevan kiinnostuneita.

3-vuotiaat alkavat pikku hiljaa kiinnostua merirosvoista (meriropsoiksi niitä poikani sanoi) ja ritareista. Ne ovat kaikkien mielestä vielä ihan ookoo. Sitten alkavat pikku hiljaa hahmot muuttua yhä hurjemmiksi. Ja kun lastenkulttuuri ja viihdetarjonta ovat mitä ovat, niin siinä vanhempi saa panna kovan kovaa vastaan, että saa pidettyä lapsen omasta mielestään " kaidalla polulla" , eli kiinnostumatta kaikesta siitä jännästä ja erikoisesta, joka useimpia pikkupoikia kiehtoo, halusimme sitä tai emme.



Joku kysyi, mitä musiikkia kuuntelin itse pienenä. No, hevistä ei meidän perheessä tiedettykään. Kuuntelin tismalleen samaa mitä isä ja äiti, ja suosikit olivat Solistiyhtye Suomi, Tapio Rautavaara, Olavi Virta ja Juha Vainio. Lastenlauluja en kuunnellut koskaan, vaikka musiikki on aina ollut mulle tosi tärkeä. t. 19