miksi annatte pienten lastenne vihkiytya naihin Spiderman/liekki/paakallo/pirunsarvi-juttuihin? Olenko ainoa, joka tuomitsee?

RisaMaya:

Esim. Mörköjä, merirosvoja, kummituksia, hämähäkkejä ym. örkkejä voi lähestyä hyvin monenlaisesta näkökulmasta (sadut, tietokirjallisuus, historia) Kiinnostuisiko lapsi Spiderman-lelujen sijaan oikeasti hämähäkkitietokirjasta jne.? Kirjat ovat aina kehittäviä ja aina parempi vaihtoehto kaupalliselle lelukrääsälle.

esim. aggressiivisuutta, väkivaltaisuutta, äkkipikaisuutta, keskittymiskyvyn häiriöitä tms., (millaisia vaikutuksia hevin kuuntelulla voi olla?) mutta kun kaikki sujuu mainiosti niin kotona, esikoulussa kuin kavereiden kesken. Mulla on tässä kohtaa musta aukko, kun en tajua sitä yhteyttä... Vahingollisissa elokuvissa ja videopeleissä on ikärajat. Pitäisikö musiikissakin olla ikäraja, myös englanninkielisessä?



Oletko itse koskaan kuunnellut Children of Bodomia? t. 5

Musiikin ikärajat voisivat olla hyvä asia. Kyllä sen musiikin henki välittyy lapseen muutenkin kuin sanoitusten kautta. En kuuntele sen tyyppistä musiikkia.

ap

Ja mikä on sen musiikin henki?



terv. 5

Oma kolmevuotiaani on vielä ihanasti " pikkuinen" . Nalle Puhit ja Muumit menevät täydestä. Tänään juuri kirosin alennusmyyntejä kolutessani, kun kaupat tarjoavat tuon ikäiselle vain noita mustia ja harmaita pääkallojuttuja. Ei kiitos.



Vaikka oma poikanikin on kiinnostunut nyt vallitsevasta merirosvobuumista ja tykkää esim. leikkiä kapteeni Koukkua, en silti suostu pukemaan häntä pääkalloihin, hämähäkinseitteihin tai luurankoihin. Yäk. Ja onneksi poika ei itsekään ole sellaisista vaatteista ollut kiinnostunut.

Mieli täyttyy tuhoavista ajatuksista. Eri asia voi olla aikuisella, joka ehkä immuunimpi tällaiselle. Tuliko nyt selväksi, mitä tarkoitin?

ap

meidän kotona soi myös mustaakin mustempi musiikki ja tuleva lapsemme kuunnelkoon sitä mistä tykkää, mutta heviä en hänelle mielelläni soita (vaikka itse kuuntelenkin). Kyseisestä musiikista huokuu se henki; se synkkyys ja kauhu ja aggressiivisuus, vaikka sanoista ei mitään ymmärtäisikään. Esim. jotkut bm-laulajat kiljuvat ja rääkyvät oikeissa tuskissa levyillä -> ovat halunneet saada musiikkiin oikeaa kauhua ja tuskaa ja siksi levytyssessioissa esim. kaataneet päällensä kiehuvaa vettä, jotta huudot olisivat aitoja. Kyllä tämän myös lapsi kuulee äänestä, joten en mielelläni soittaisi omalle lapselleni kyseisen yhtyeen musiikkia (ja en todellakaan puhu mistään Bodomin kersoista nyt).



Klassinen musiikki on oiva esimerkki siitä, kuinka musiikista voi huokua erilaisia tunnetiloja, vaikka yleensä klassisissa sävellyksissä ei mitään sanoja/laulua ole (oopperat ja aariat erikseen). Vai eikö ihmisille tule suhteellisen rauhallinen olo kuunellessaan Bachin Air-teosta? Ei mitään sanoja, mutta paljon tunnetta.

Tarkoitan siis, että hevimusiikkiakin on monenlaista, mutta kyllä sieltä parhaimmillaan/pahimmillaan huokuu sellainen kauhu ja pelko että itseäkin ahdistaa. Tällaista en soittaisi lapselleni. Sitten taas kevyempi ja vähemmän totinen hevi, kuten vaikkapa Lordi on minusta ihan ok. Lordihan on kokonaisuus, ei pelkästään musiikkiyhtye ja koska monia pieniä poikia kiinnostavat rajut sota-/mörkö-/pääkallo-/ötökkä- jne. jutut, niin joku Lordihan on oikein helppo ja mukavasti lähestyttävä keino tutustua tuollaisiin " rajuihin poikien juttuihin" .

Samalla hän kuitenkin tunnistaa Hard Rock Hallelujaan ensitahdeista ja Lordin pienenpienestäkin lööpistä kaupassa - asioita joita äiti ei edes huomaa, tunnista, tajua jne. Eikä siis kotona ole yhtäkään Lordin levyä tai muuta vastaavaa.



Hämähäkit ym. ovat kiinnostaneet kovasti, joten Spiderman on tullut tutuksi kalsareissa ja hämähäkinseittikuvio muuten vaatteissa, varsinkin kun äiti " inhoaa ja pelkää" hämähäkkejä. Kuvista poika toteaa vaan minulle, että " äiti tämä ei ole oikea, tätä ei tarvitse pelätä" ja oikeita hämähäkkejä kohdatessa kesällä pelasti äitinsä yhtä vakaasti kamalan hämähäkin loukusta kuin isänsä konsanaan (mä siis oikeasti alan kirkumaan kun näen hämähäkin... juu tiedän, ei saa siirtää lapsiin pelkojaan eikä se näköjään ole siirtynyt, lähinnä poika tuhahtelee äidin pelolle).



Batman on alkanut nyt kiinnostaa syystä tai toisesta. Eli ei nämä ole mitään äidin valintoja. Itse ostan mieluummin NallePuh-tavaroita ja muuta sellaista ja poika juoksee katsomaan Lordi-tavaroita ja Spidermaneja kaupassa. Mainosten uhri?!

Erittäin harva.



Lordi olisi silloin yhtä tuntematon yhtye kuin se oli vielä vuosi sitten tähän aikaan.

se on lapselle LEIKKIÄ ja leikki on lapsen terveen kehityksen kannalta tärkeimpiä toimintoja heti perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen.

Olen kyllä tutustunut aika rankkaakin heviin työni kautta (yläasteen ope), mutta meillä kuunneltavasta musiikista tuo CoB on sitä kaikkein rankinta. Muuten kuunnellaan sukkahousuheviä kuten Dioa ja sellaista... ja nuo mainitsemasi tunnetilajutut ovat varmaan ihan totta sellaisen tosi rajun musiikin kohdalla. Rajansa kaikella! terv. 5

Surullista on.



Haluan suojella lapsiani tältä saastalta. Pitäisi kyllä pikemminkin sanoa että lapset suojelevat myös minua tältä. Keväällä viisukarsinnoissa laittoivat television toiselle kanavalle kun näkivät ne pelottavat hirviöt.



Meillä ei ole Lordi aiheisia juttuja emmekä ota niitä vastaan edes lahjoina. Onneksemme meillä on sellainen ystäväpiiri joka ei myöskään pidä moisesta roskasta.

Ehdoton näistä Lordi ja poika 2v

Hänellä oli lelupäivänä lelunaan Tomi traktori. Ovella jo kaverit alkoivat lällätellä ja haukkua lelua " lällyksi" .

Halloweenia juhlittaessa puin lapsen peter panikisi, kukaan ei tiennyt mikä poikani on.

Levyraatiin tämä sama lapsi valitsi puuhapeteä. (Lordi voitti kyseisen levyraadin).

Lasta on kiusattu näistä asioista ja jopa hoitajat on sanoneet poikani mieluisia asioita lapsellisemmiksi, kuin muilla ikätovereilla. Älytöntähän se on, kun lapset eivät edes nykyään saa olla lapsia...



Nyt tuosta ajasta on kulunut vuosi ja pikkuhiljaa alkaa tulemaan kuvioihin spiderit, lordit yms. Siltikin poika mieluiten pelaa, muovailee, piirtää ja rakentaa legoilla. Itse olen ollut tyytyväinen, ettei kiinnosta kyseiset asiat, mutta harmittaa tuo nälviminen ja kiusaaminen ja välillä, kun pojalla oli tosi hankalaa, niin pohdin josko kuitenkin alkaisin hänen takiaan pukemaan peten sijasta esim. spideria.



Ei ole helppo olla erilainen...

Suomessa tuntuu olevan hirveasti sellaisia tarjolla.

Nyt he ovat 6 v ja 4 v. Olemme asuneet ulkomailla pari vuotta, joten he eivät ole tienneet mitään trendeistä, kun ovat koulussaan kielipuolia. Toisekseen koulu on koulumaista, eli siellä ei ole paljoakaan leluja.

Kotona katsomme vain omia videoita, paljon disneytä ja pikku kakkosen äänityksiä. Meillä ei ole koskaan telkkari päällä, joten he eivät tiedä, mitä on tarjolla.

Lelukaupoissakaan emme paljoa vieraile.



Herranjestas, kun ensimmäisen kerran he näkivät telkkarista lastenohjelmia. Nalle Puhin jälkeen tuli hirviöitä, räjähdyksiä ja tappeluita. Etenkin vanhempi poika oli aivan otettu.... Hän oli aivan jännittynyt ja innoissaan...



Sanomattakin selvää, että meillä on nyt nalle puhin aika ohi.... maailma muuttuu, eskoseni. Onneksi he kuitenkin kuuntelevat vielä satuja mielellään.

Kuuntelitko sinäkin 6 vuotiaana mainitsemaasi musiikkia?

että miten kaksi vuotias nämä " fanituksen" kohteet löytää? ja oikeastikko haluaa itse nimenomaan spidermania ja muita mainittuja?



Meillä kohta kolme v ei spidermanista tiedä mitään, yhdet kalsarit on..

Lordin tietää, mutta ei sen kummemmin noteeraa yms..

Hänelläkin on lähellä sydäntä Tomi traktori ja puuha-Pete ja Autot.. On ollut kotihoidossa..

Mitenkäs lapsi suojellaan isompien lasten spiderman-leikeiltä ja lordihöpötykseltä jos niitä isompia lapsia on kotona sisaruksina tai pihalla leikkitovereina? Tai koulussa ylemmillä luokilla? Jätetään lapsi ulkoiluttamatta ettei vaan kiinnostu Lordista tai halua spiderman-paitaa? Siirretään lapsi kotiopetukseen?