Olen viisikymppinen enkä päässyt koskaan normaaliin työelämään

Mulla on ihan sama, ap! Ikää päälle 50, töissä yhteensä seitsemän vuotta.

Vierailija wrote:

Olen nelikymppinen ja ensimmäistä kertaa työelämässä, koko elämä meni muuten mielenterveyden kanssa painiessa ja työt tai koulut ei oikein kiinnostanut kun ei tehnyt mieli elää ..

Nyt piikitellään joka asiassa töissä ja kauhistellaan että miten et tuotakaan osaa, kyse jostain työvuorolista järjestelmästä tai mistä lie. Hakusessa vähän kaikki mitä pitää tietää lisätöistä yms , koska olen samalla tasolla kuin 15-18 v työelämässä. 

Tyhmyyden tunne on ärsyttävää. 

Kuvitteletko että muilla olisi nuorena ollut helppoa ja ilman mitään elämänkokemusta ihan kaikilla on nuorena mielenterveys haasteita ja välillä ei kiinnosta mutta pitää vain potkia itseään persuuksille ja lähteä kotoa pois niin kummasti sitten mieli virkistyy siellä porukassa. Ei nuorta ihmistä ole luotu kotiin makaamaan ja vetämään peittoa korville aamulla kun muut lähtevät töihin tai opiskelemaan. Sinne kun omaan surkeuteensa hautautuu niin ei varmasti tee mieli elää.

Sano siellä työelämässä suoraan että olet 15-18v tasolla valitettavasti ja sun pitää hitaasti omaksua ja tarvitset enemmän aikaa ja toistoja jonkun asia perille saattamiseen.

Lainaus ei toimi

Missä kirjoitin että kuvittelen että muilla on ollut helppoa...?

Jotkut toipuu aiemmin, jotkut eivät toivu koskaan eivätkä ole kykeneviä työelämään. Jotkut kykenee töihin vaikka eivät koskaan toipuisi. Me olemme jokainen yksilöitä ja ei voi laittaa samaan kategoriaan.

Syyllistäminen siitä etten nuorena ollut töissä ei kiinnosta, olen 40 vuotta sitä samaa kuunnellut että ota itseäsi niskasta kiinni, se menee kuuroille korville koska et tiedä tapausta, ihmistä ja hänen ongelmiaan. Se mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle.

Olen ylpeä siitä että olen missä olen nyt ja en ymmärrä oikein tuota viestisi tarkoitusta.

1990-luvun lama iski tiettyyn sukupolveen lujaa, eikä siitä ole ollut helppo toipua. Asenneilmasto julmistui. Muistan itsekin, miten häpeällistä oli, jos sininen työkkärin kortti sattui pilkistämään lompakosta. Suomalaiset määrittelevät toisensa työn kautta. Täällä ei saisi olla työtön, kotiäiti tai sairas. En yhtään ihmettele, jos työttömyys kaihertaa mieltä jokaikinen päivä. Itselle voi kuitenkin yrittää olla armollinen ja nähdä, että on ihmisenä muutakin kuin tuo leima.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen nelikymppinen ja ensimmäistä kertaa työelämässä, koko elämä meni muuten mielenterveyden kanssa painiessa ja työt tai koulut ei oikein kiinnostanut kun ei tehnyt mieli elää ..

Nyt piikitellään joka asiassa töissä ja kauhistellaan että miten et tuotakaan osaa, kyse jostain työvuorolista järjestelmästä tai mistä lie. Hakusessa vähän kaikki mitä pitää tietää lisätöistä yms , koska olen samalla tasolla kuin 15-18 v työelämässä. 

Tyhmyyden tunne on ärsyttävää. 

Arvostan sinua todella paljon siitä että pitkän työttömyyden jälkeen uskalsit lähteä työelämään. Ei varmasti ole helppoa olla työelämässä kun kaikki on aivan uutta. Moni olisi jäänyt vain kotiinsa makaamaan loppu elämäksi. Toivon sinulle paljon tsemppiä ja onnea tulevaan.

Kiitos! Vaati se uskall

HIenoa, että pääsit työelämän ja olet halunnut yrittää. Uskon, että uuden opettelu on raskasta, mutta opit vielä työtehtäväsi. Mielestäni piikittelyä ei kuitenkaan pitäisi pitää normaalina asiaankuuluvana käyöksenä ja vaiheena. Olen tehnyt tämän tarvittaesa selväksi ja en itse piikittele muita ja tee heidän oloaan tarkoituksella vaikeaksi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei ole väliä että kuinka pitkään olet ollut työttömänä. Kunhan opiskelet lähihoitajaksi niin saat kyllä töitä. 

En päässyt lähihoitajakoulutukseen. En sovi alalle.ap

Lähihoitajakoulutusta pidetään ratkaisuna kaikille. Minä en kestä verta ja ruumiineritteitä tai oikeastaan ihmisiä ylipäätään, joten tuo ei todellakaan olisi vaihtoehto.

Sinä kestät ihan mitä vain, kun tuet leikataan ja pakotetaan sinne lähäriksi. Tekosyiden ja loisimisten aika on nyt tässä maassa lopullisesti ohi. Reippaina töihin tai muuten...

Minä sain ensimmäisen "työpaikkani" 38-vuotiaana. Kyseessä oli muutaman viikon pätkä. Sen jälkeen sain nollasopparipaikkan nollatunneilla. Siitä urani on noussut huipulle, siis omalle huipulleni, eli vakituiseksi osa-aikasiivoojaksi. Harmi vaan, tämä työ tuhoaa terveyteni eikä elätä.

Takana on kolme eri tutkintoa, joista yksikään ei työllistä. Minulla on vielä käyttämättä suunnitelma B (tai pikemminkin suunnitelma ö eli viimeinen oljenkorsi), oma yritys omalta alaltani, kun vaan uskaltaisin siihen heittäytyä.

Ei yllätä yhtään, että viisikymppinen tyhjällä cv:llä ei saa töitä. Rehellisesti, palkkaisitteko ap:n? En palkkaisi itseänikään oman cv:ni perusteella.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei ole väliä että kuinka pitkään olet ollut työttömänä. Kunhan opiskelet lähihoitajaksi niin saat kyllä töitä. 

En päässyt lähihoitajakoulutukseen. En sovi alalle.ap

Lähihoitajakoulutusta pidetään ratkaisuna kaikille. Minä en kestä verta ja ruumiineritteitä tai oikeastaan ihmisiä ylipäätään, joten tuo ei todellakaan olisi vaihtoehto.

Sinä kestät ihan mitä vain, kun tuet leikataan ja pakotetaan sinne lähäriksi. Tekosyiden ja loisimisten aika on nyt tässä maassa lopullisesti ohi. Reippaina töihin tai muuten...

 

Tiedätkö että on vaarallista pakottaa ihminen epämukavuuden alueelle pitkäkestoisesti. Koskaan ei tiedä miten käy, siinä voi jopa nuppi seota. Haluatko sinä että hoitaja puukottaa, lääkitsee sinut väärin tai jopa tappaa koska hänet on pakotettu siihen työhön?

Kaikista ei ole lähihoitajaksi, ihan äärettömän rankka ala niin fyysisesti kuin psyykkisesti 

Olen 48 v ja olen tehnyt pätkätöitä vain. Nyt 5 vuotta työttömänä. Minä olen silti tehnyt töitä jotain 30 eri yrityksessä. Pääasiassa raksafirmoja joissa olen tehnyt töitä 2 kuukautta tai 6 kuukautta. En ole voinut suunnitella elämää mitenkään koska en ole saanut vakitöitä. Yhdessä firmassa olin 11 kertaa töissä. Aina lyhyitä työjaksoja. Aina on sanottu että olen hyvä työntekijä, en ole ollut sairaslomalla koskaan edes. Minun pisin työsopimus on 13 kuukautta.