Lue keskustelun säännöt.
Olen vihdoin tavannut ihanan miehen, mutta pilasinko kaiken?
19.10.2023 |
Takana todella raastava avioero, josta aikaa 2,5 vuotta. Työkuvioista tuttu mies laittoi viestiä heinäkuussa, että oli huomannut sukunimeni muuttuneen ja uskaltautui kysymään minua treffeille, hänelle oli tullut myös ero reilu vuosi aiemmin.
Alkuun en ollut mitenkään kovin innostunut, mm. koska mies ei ulkoisesti vastannut lainkaan omaa miesihannettani, mutta ajattelin että miksipä ei. No, kävi niin että ihastuin tosi kovasti mieheen ja hän minuun. Koska kärsin eroni myötä hirveästä hylkäämisenpelosta, aloin sitten urakalla sabotoida tätä orastavaa suhdetta siinä vaiheessa kun mies otti puheeksi suhteen viemisen seuraavalle levelille. Menin paniikkiin, aloin keksiä mielessäni syitä miksei tästä voi tulla mitään ja juoksin karkuun. Kerroin miehelle että tarvitsen omaa aikaa ajatusteni selvittämiseen emmekä olleet pariin viikkoon yhteyksissä. Tajusin tuona aikana että kaikki kauhuskenaariot ja naurettavat tekosyyt joita keksin miksei suhteemme voisi toimia, ovat typeriä ja heijastavat vaan omaa epävarmuuttani. Jatkoimme tapailua mutta jokin on muuttunut: Miehen viestit ovat aika viileitä (vaikka laittaa joka päivä viestiä ja on aloitteellinen tapaamisten suhteen), eikä hän nyt sano kaipaavansa minua tms. Aiemmin oli tosi avoin ihastuksestaan. Pilasinko tämän orastavan suhteen tällä omalla panikoimisellani? Olemme molemmat päälle 40-vuotiaita ja tunnen itseni ihan tunnevammaiseksi ja tyhmäksi :(
Kommentit (82)
Vierailija wrote:
Jos koneäly suoltaa näitä tarinoita, voisko sille syöttää vähän kunniaa, ettei kuulosta "s e k o päisen hu0rran krooniselta houreelta"...
Jos se on nimenomaan tarkoitus. Satutäti = woke
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Jos kerta on vaikea ero niin kannattaisi käydä se kelaamassa ihan ammattilaisella. Niitä on jopa maksuttomia kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa. Se henkinen laiskuus! Siitä sitten saa kohtelua uudet ihmiset. Vähän samaa kuin varatun kanssa alkaisi heilumaan.
Persoonallisuushäiriö on pysyvä.
Itse olen mies, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa. Olen kyllä treffaillut ja tapaillut naisia mutta sitä yhtä ja erityistä, jonka kanssa olsimme edenneet yhteisymmärryksessä parisuhteeseen en ole kohdannut tai löytänyt.
Viime aikoina olen huomannut, että jännitän vai pitäsikö sanoa, jo, että pelkään mennä treffeille, enkä usko, että tällainen epävarmuus tai paremmin epäluuloisuus ole omiaan ainakaan lisäämään viehätysvoimaani.
Oen myös yrittänyt opetella heittäytymistä ja olemaan ennakkoluuloton ja avoin. - Myönnän, etttä heittäytymisen on saattanut joskus mennä vähän överiksi.
Koska koen näin ristiriitaista tunnetta omasta itsestäni ja käytöksestäni, niin en ole rohkaissut kysymään enää hetkeen ketään treffeille. - Toisaalta kun en käy juurikaan baareissa tai yökerhoissa, enkä ole laittanut itseäni tinderiin tai netin treffipalvelimile likoon, niin aika harvoin sitä edes on tullut vastaan paikkaa, jossa olisi saattanut edes mielessäni käydä, että yritänpä lähestyä tuota naista; ja onnistuin hyvin niin ehkä onnistun pyytämään treffeille.
Syynä se, että alitajuntani syöttää minulle voimakkaita mielikuvia siitä kuinka treffit menevät. Ne saattavat mennä hyvin. Saattavat mennä erinomaisesti, niin että niistä seuraa mahd. tosiet mahdollisesti kolmaneet tai viidennet treffit. Sitä ennättää ihastua ehkä jo vähän rakastuakin toiseen kunnes koittaa hetki, jolloin nainen haluaa kertoa minulle aloittamalla sanomalla minusta jotain kaunist ja imartelevaa. Tämän jälkeen seuraa usein pieni tauko. Nainen saattaa vetää henkeä; jatkaakseen sitten, että emmekö kuitenkin vosii olla tulevaisuudessa ystäviä tai kavereita? (Tai, jotain vastaavaa)
Ymmärrän jo, että osalle (naisista) tällaien on vain kauniimpi tapa hyvästellä ja toivottaa hyvää loppuelämää.
Joidenkin naiseten kanssa olen onnekseni ja iloseni saanut mahdollsiuuden elää ja olla kavereina jopa ytävinäkin. (Ei se määrä vaan se laatu) Mutta olsisin se enemmän kuin muakva kohdata ja löytää se yksi ja erityinen rinnalle,
Alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.
Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta jos hänen kiinnostuksensa lopahtaa noin nopeasti, niin se varmaan lopahtaisi muutenkin jossain kohtaa pian. Jos hakee loppuelämän suhdetta, ei se pariin viikkoon kaadu. Eri asia jos olisi ilmoittamatta syytä hiljaa sen ajan.
N31
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oletta kypsiä aikuisia joten nyt nielet ylpeytesi ja kerrot avoimesti mistä pakittamisesi johtuu ja miltä sinusta nyt tuntuu eli että pelkään menettäneesi hänet typeryytesi tähden.
Et voi enää menettää mitään olemalla paljaan avoin.
Olet ihan oikeassa ja kerroin miehelle heti kun minulle tuli näitä paniikki-fiiliksiä että kyse ei ole hänestä, hän ei ole tehnyt mitään väärää ja kyse on tasan minun omista epävarmuuksista. Mies ymmärsi täysin tai ainakin sanoi niin, että on valmis odottamaan mikäli tarvitsen omaa aikaa eikä ole luopumassa minusta. Olen ollut tosi avoin hänelle traumoista joita mm. hirvittävä avioero aiheutti eikä hänelläkään mikään helppo ero ollut. Jotenkin tuntuu nyt vaan siltä että kun minä sain ajatukseni kooottua ja ymmärsin mitä haluan, mies vetäytyy. Kumpa olisin edes hitusen itsevarmempi enkä kehittelisi päässäni a
Hän ei kirjoittelisi sinulle päivittäin jos ei olisi kiinnostunut!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa muuta kannata nyt tehdä kun kertoa avoimesti KAIKKI ajatuksesi. Tuon ikäisenä pitää jo pystyä ajattelemaan niin, että laitetaan kaikki likoon eikä mitään jahkaillaan ja pelataan meininkiä.
Kerrot miehelle, että olet aivan hulluna häneen, mutta pelottaa tulevaisuus jne. Siinäpä se. Jos ei pysty kertomaan tuntemuksiaan niin suhde on jo alkuunsa menossa väärille raiteille.
Kirjoitit, että mies on aloitteellinen viesteissä edelleen, mutta vaikuttaa viileältä.
Ehkä sinunkin olisi aika ryhtyä aloitteelliseksi ja näyttää myös näin miehelle, että olet kiinnostunut? Esimerkiksi juurikin viestittelemällä ensin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilepa nyt sitten itse olla aloitteellinen.
Vierailija wrote:
Kirjoitit, että mies on aloitteellinen viesteissä edelleen, mutta vaikuttaa viileältä.
Ehkä sinunkin olisi aika ryhtyä aloitteelliseksi ja näyttää myös näin miehelle, että olet kiinnostunut? Esimerkiksi juurikin viestittelemällä ensin?
Minä olen myös aloitteellinen! Ja nyt kun sain ajatuksia setvittyä ja tajusin että tämän miehen haluan, olen ollut tosi paljon avoimempi ja kertonut mm. ikävöiväni miestä kun siltä on tuntunut. Aiemmin se meni toisinpäin, mies oli tosi paljon avoimempi ja nyt selvästi on varautunut tämän parin viikon päänselvittelyni jälkeen. Aiemmin puhui usein siitä miten haluaa minut todella osaksi elämäänsä- nyt minä olen se joka kerron tunteistani avoimemmin. Enkä edes syytä miestä tai tuomitse, en tiedä katselisinko itsekään minunkaltaista naista :(
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjoitit, että mies on aloitteellinen viesteissä edelleen, mutta vaikuttaa viileältä.
Ehkä sinunkin olisi aika ryhtyä aloitteelliseksi ja näyttää myös näin miehelle, että olet kiinnostunut? Esimerkiksi juurikin viestittelemällä ensin?
Minä olen myös aloitteellinen! Ja nyt kun sain ajatuksia setvittyä ja tajusin että tämän miehen haluan, olen ollut tosi paljon avoimempi ja kertonut mm. ikävöiväni miestä kun siltä on tuntunut. Aiemmin se meni toisinpäin, mies oli tosi paljon avoimempi ja nyt selvästi on varautunut tämän parin viikon päänselvittelyni jälkeen. Aiemmin puhui usein siitä miten haluaa minut todella osaksi elämäänsä- nyt minä olen se joka kerron tunteistani avoimemmin. Enkä edes syytä miestä tai tuomitse, en tiedä katselisinko itsekään minunkaltaista naista :(
AP
Niin? No, sopikaa joku tapaaminen ja katsokaa miten menee. Leffaa, teatteriin, kahville, lenkille. Tapailkaa aluksi vaikka harvakseen ja katsokaa miten juttu kehittyy.
Miehellä on myös ero takana, todennäköisesti sekin kivulias. Nyt kun otit etäisyyttä niin mies saattoi pelästyä että häntä sattuu taas. Niinpä hän on varovaisempi omassa sitoutumisessaan jotta riski itsensä satuttamisesta on pienempi. Mutta on edelleen kiinnostunut kun viestii sulle.
Nyt et voi muuta kuin osoittaa miehelle että olet hänen luottamuksensa arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa että on niin pajon ongelmia jostain edellisestä "suhteesta" ettei niitä viitsi joku toinen tulla "pelastamaan".
se viestintä siis.
Vierailija wrote:
En tiedä menikö homma pilalle, toivottavasti ei mennyt.
Olen itse miehenä ollut joskus hyvin samankaltaisessa tilanteessa, jossa eräs nainen toimi juuri noin. Ehdin menettää kiinnostukseni sillä aikaa kun nainen teki katoamistempun, ja kun hän sitten noin pari viikkoa myöhemmin otti uudelleen yhteyttä ja pahoitteli asiaa, niin olin jo henkisesti ehtinyt siirtyä eteenpäin, enkä enää kokenut motivaatiota olla yhteyksissä häneen.
Eikö ole ihan luonnollista ettei koko ajan olla yhteydessä, molemmilla omakin elämänsä.
Tässä nyt on ihan klassinen esimerkki miksi edellisten suhteen traumat yms. pitää ensin hoitaa kuntoon eli päästä kunnolla yli edellisestä ennen kuin ryhtyy uuteen.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kirjoitit, että mies on aloitteellinen viesteissä edelleen, mutta vaikuttaa viileältä.
Ehkä sinunkin olisi aika ryhtyä aloitteelliseksi ja näyttää myös näin miehelle, että olet kiinnostunut? Esimerkiksi juurikin viestittelemällä ensin?
Minä olen myös aloitteellinen! Ja nyt kun sain ajatuksia setvittyä ja tajusin että tämän miehen haluan, olen ollut tosi paljon avoimempi ja kertonut mm. ikävöiväni miestä kun siltä on tuntunut. Aiemmin se meni toisinpäin, mies oli tosi paljon avoimempi ja nyt selvästi on varautunut tämän parin viikon päänselvittelyni jälkeen. Aiemmin puhui usein siitä miten haluaa minut todella osaksi elämäänsä- nyt minä olen se joka kerron tunteistani avoimemmin. Enkä edes syytä miestä tai tuomitse, en tiedä katselisinko itsekään minunkaltaista naista :(
AP
Niin - tottakai hän on varautunut ja epäilee, ettei jutusta tule mitään. Koska eihän siitä voi tulla mitään, jos toinen alkaa painoimaan ja sabotoi suhdetta. Siksi itselleni (olen nainen) on toisen "tarmataustat" ja muut ongelmoinnit aina aikamoinen turn off, kun ei sellaisesta seuraa kuin draamaa tai jotain on-off-vaiheilua. Ja sellaista en itse halua, kun kykenen tasapainoiseen ja toimivaankin suhteeseen.
Se nyt vaan on niin, että niin kauan, kun ketään ei olla loukattu, voi avoimuudella kaiken korjata. Kenenkään pakottaminen, vaatimukset tai ehdottomuus ei auta.
Jotenkin epävakaalta kuulostaa ap:n touhu. Minulle olisi melkoinen red flag tuollainen tempoileva käytös. Jos aiempi ero on ollut vaikea, se kannattaa käydä ensin kunnolla läpi ennen kuin edes ajattelee ryhtyvänsä uuteen suhteeseen. Niin tekee aikuiset, tasapainoiset ihmiset.
Jos se sopii tapaamisia niin kyllä haluaa! On vain virittäytynyt sinun tasolle. Kuinka usein haluaa nähdä? Teot kertovat paljon enemmän kuin sanat!