Olen vihdoin tavannut ihanan miehen, mutta pilasinko kaiken?
Takana todella raastava avioero, josta aikaa 2,5 vuotta. Työkuvioista tuttu mies laittoi viestiä heinäkuussa, että oli huomannut sukunimeni muuttuneen ja uskaltautui kysymään minua treffeille, hänelle oli tullut myös ero reilu vuosi aiemmin.
Alkuun en ollut mitenkään kovin innostunut, mm. koska mies ei ulkoisesti vastannut lainkaan omaa miesihannettani, mutta ajattelin että miksipä ei. No, kävi niin että ihastuin tosi kovasti mieheen ja hän minuun. Koska kärsin eroni myötä hirveästä hylkäämisenpelosta, aloin sitten urakalla sabotoida tätä orastavaa suhdetta siinä vaiheessa kun mies otti puheeksi suhteen viemisen seuraavalle levelille. Menin paniikkiin, aloin keksiä mielessäni syitä miksei tästä voi tulla mitään ja juoksin karkuun. Kerroin miehelle että tarvitsen omaa aikaa ajatusteni selvittämiseen emmekä olleet pariin viikkoon yhteyksissä. Tajusin tuona aikana että kaikki kauhuskenaariot ja naurettavat tekosyyt joita keksin miksei suhteemme voisi toimia, ovat typeriä ja heijastavat vaan omaa epävarmuuttani. Jatkoimme tapailua mutta jokin on muuttunut: Miehen viestit ovat aika viileitä (vaikka laittaa joka päivä viestiä ja on aloitteellinen tapaamisten suhteen), eikä hän nyt sano kaipaavansa minua tms. Aiemmin oli tosi avoin ihastuksestaan. Pilasinko tämän orastavan suhteen tällä omalla panikoimisellani? Olemme molemmat päälle 40-vuotiaita ja tunnen itseni ihan tunnevammaiseksi ja tyhmäksi :(
Kommentit (82)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä menikö homma pilalle, toivottavasti ei mennyt.
Olen itse miehenä ollut joskus hyvin samankaltaisessa tilanteessa, jossa eräs nainen toimi juuri noin. Ehdin menettää kiinnostukseni sillä aikaa kun nainen teki katoamistempun, ja kun hän sitten noin pari viikkoa myöhemmin otti uudelleen yhteyttä ja pahoitteli asiaa, niin olin jo henkisesti ehtinyt siirtyä eteenpäin, enkä enää kokenut motivaatiota olla yhteyksissä häneen.
No tätä mietin itsekin, että onko näin käynyt. Tosin kuten sanoin, hän on edelleen se aloitteellinen osapuoli, haluaa tavata ja tehdä asioita yhdessä vaikkakaan ei enää ollenkaan samalla innolla kuin ennen. Kerroitko tälle naiselle suoraan että kiinnostuksesi lopahti? Itsehän en tehnyt varsinaisesti katoamistemppua, sanoin suoraan että tarvitsen nyt omaa aikaa ajatusteni selvittämiseen ja painotin että vika ei ole hänessä.
No tuohan vaikuttaa vain siltä, että mies yrittää kuunnella sinua ja ottaa toiveesi huomioon. Ei ole enää niin innokkaan oloinen, ettet ahdistu tilanteessa, jossa kun toivoit ajatustesi selvittämistä. Miksei sekään kelpaa sinulle? Voi hyvää päivää.
Ja tässäkään tilanteessa ap ei ole se aloitteellinen osapuoli. =D
Se mies ansaitsee parempaa.
Ei kyllä ole helppo olla mies. T. Nainen.
Mies haluaa ensisijaissti vaki p.llua.
Otatte nyt vain rauhallisesti. Kun hän kerran edelleen haluaa tavata, niin mitä ilmeisimmin kiinnostus ei ole kadonnut.
Joskus voi olla yllättävää, miten toinen voi tulkita toisen käyttäytymisen ihan toisella tavoinkin, kuin on tarkoitettu. Älä ylianalysoi miehen käyttäytymistä.
Jos sovitte yhteen, niin kyllä tuosta vielä hyvä tulee, kunhan maltatte molemmat olla painostamatta toista. Voi olla että mies on lueskellut itse jotain miesten vauva-palstaa ja saanut sieltä neuvoja olla etäisempi ;)
Et ole pilannut mitään, sillä mitään ei ollut.
Käytit häntä hyväksesi, ja olet saanut tarpeeksesi; vaikka valheeseen yritätkin yhä takertua, se on läpinäkyvää.
Ehkä hänelle on ok jatkaa hyväksikäyttösuhdetta - mutta mikään ei tunnu kelpaavan sinulle... Vaadit toiselta aina sitä, mitä hän ei ole sinun puolestasi. (Avioliittosi hajoamisen syy?)
Nyt leikittelet tällä ihmisellä, kuin kissa joka kiduttaa saalistaan pelkästä kiinni saamisen nautinnosta. Vainoharhasts että karkaa, tuleekin itse nautinto...
Vierailija wrote:
Ja tässäkään tilanteessa ap ei ole se aloitteellinen osapuoli. =D
Se mies ansaitsee parempaa.
NO ei kai, kun kyseessä on Satutäti (foorumin vakio-trolli) ja mielikuvitusmies.
Vierailija wrote:
Et ole pilannut mitään, sillä mitään ei ollut.
Käytit häntä hyväksesi, ja olet saanut tarpeeksesi; vaikka valheeseen yritätkin yhä takertua, se on läpinäkyvää.
Ehkä hänelle on ok jatkaa hyväksikäyttösuhdetta - mutta mikään ei tunnu kelpaavan sinulle... Vaadit toiselta aina sitä, mitä hän ei ole sinun puolestasi. (Avioliittosi hajoamisen syy?)
Nyt leikittelet tällä ihmisellä, kuin kissa joka kiduttaa saalistaan pelkästä kiinni saamisen nautinnosta. Vainoharhasts että karkaa, tuleekin itse nautinto...
Kuulostaa vähän sellaiselta peilaukselta. Onko sulla jotain omia traumoja, joita tämä postaus triggeröi?
Vierailija wrote:
Et ole pilannut mitään, sillä mitään ei ollut.
Käytit häntä hyväksesi, ja olet saanut tarpeeksesi; vaikka valheeseen yritätkin yhä takertua, se on läpinäkyvää.
Ehkä hänelle on ok jatkaa hyväksikäyttösuhdetta - mutta mikään ei tunnu kelpaavan sinulle... Vaadit toiselta aina sitä, mitä hän ei ole sinun puolestasi. (Avioliittosi hajoamisen syy?)
Nyt leikittelet tällä ihmisellä, kuin kissa joka kiduttaa saalistaan pelkästä kiinni saamisen nautinnosta. Vainoharhasts että karkaa, tuleekin itse nautinto...
Riemusta kirkuenko pitäisi vetäytyjän kaulaan kapsahtaa, kun lupa etenemiselle on annettu?
Samalla tavalla se tyhjän päälle jätetty haluaa suojata itseään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En tiedä menikö homma pilalle, toivottavasti ei mennyt.
Olen itse miehenä ollut joskus hyvin samankaltaisessa tilanteessa, jossa eräs nainen toimi juuri noin. Ehdin menettää kiinnostukseni sillä aikaa kun nainen teki katoamistempun, ja kun hän sitten noin pari viikkoa myöhemmin otti uudelleen yhteyttä ja pahoitteli asiaa, niin olin jo henkisesti ehtinyt siirtyä eteenpäin, enkä enää kokenut motivaatiota olla yhteyksissä häneen.
No tätä mietin itsekin, että onko näin käynyt. Tosin kuten sanoin, hän on edelleen se aloitteellinen osapuoli, haluaa tavata ja tehdä asioita yhdessä vaikkakaan ei enää ollenkaan samalla innolla kuin ennen. Kerroitko tälle naiselle suoraan että kiinnostuksesi lopahti? Itsehän en tehnyt varsinaisesti katoamistemppua, sanoin suoraan että tarvitsen nyt omaa aikaa ajatusteni selvittämiseen ja painotin että vika ei ole hänessä.
"Kerroitko tälle naiselle suoraan että kiinnostuksesi lopahti?"
En vastannut hänelle enää mitään, kun hän laittoi viestiä parin viikon hiljaisuuden jälkeen.
Sisälläsi on menneisyydessä koettua mielipahaa. Sinun pitäisi saada miehen edessä kunnon itkupotkuraivarit, ja miehen pitäisi halata sinua ja lohduttaa kiukku pois. Tämä vaatii paljon luottamusta, jotta toinen ei hylkää. Jos se ei teiltä onnistu, niin ei varmaan suhteesta tule mitään.
Vierailija wrote:
Erottuja naisia ei kannata tapailla. Ovat hirveän huonoitsetuntoisia.
niin on sinkutkin. Itse toivoisin löytäväni naisen jolla itsetunto kunnossa.
Vähän draamaqueen -ainesta ap:ssa? Tai sitten vaan ei ole muuten ihan tasapainossa.
Jos koneäly suoltaa näitä tarinoita, voisko sille syöttää vähän kunniaa, ettei kuulosta "s e k o päisen hu0rran krooniselta houreelta"...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Et ole pilannut mitään, sillä mitään ei ollut.
Käytit häntä hyväksesi, ja olet saanut tarpeeksesi; vaikka valheeseen yritätkin yhä takertua, se on läpinäkyvää.
Ehkä hänelle on ok jatkaa hyväksikäyttösuhdetta - mutta mikään ei tunnu kelpaavan sinulle... Vaadit toiselta aina sitä, mitä hän ei ole sinun puolestasi. (Avioliittosi hajoamisen syy?)
Nyt leikittelet tällä ihmisellä, kuin kissa joka kiduttaa saalistaan pelkästä kiinni saamisen nautinnosta. Vainoharhasts että karkaa, tuleekin itse nautinto...
Kuulostaa vähän sellaiselta peilaukselta. Onko sulla jotain omia traumoja, joita tämä postaus triggeröi?
Sun kommentti & kysymys kuulostaa vähän sellaiselta kyvyttömyydeltä keskittyä asiaan.
Voi olla että pilasit tai sitten et, aika näyttää. Ei kai tuossa tilanteessa auta olla kuin avoin ja kertoa mistä aiempi käytöksesi johtuu.
Itse tuon miehen asemassa olisin todennäköisesti menettänyt kiinnostukseni sen parin viikon aikana, jolloin pidit radiohiljaisuutta. Muutenkin tuollainen tempoilu orastavan suhteen alussa olisi itselle ns. red flag. En ihmettele yhtään miksi mies vaikuttaa kylmältä, toimisin itse ihan samoin.
"Presidenttigalluppien kärjessä ovat ehdokkaat, jotka ovat voimakkaimmin tukeneet itsenäisyyttämme kaventanutta aatteellista suuntausta, globalismia ja federalismia.
Ylenpalttinen julkisuus alkaa vähitellen syödä heidän suosiotaan. Kun ehdokasjoukko täydentyy, suosioluvut kääntyvät aivan toisiksi.
Tätä Suomen politiikan ja julkisen sanan valtavirrassa nyt kovasti pelätään."
Gallupit valehtelevat ja johtavat harhaan
https://www.paavovayrynen.fi/2023/10/14/gallupit-valehtelevat-ja-johtavat-harhaan/
Jos kerta on vaikea ero niin kannattaisi käydä se kelaamassa ihan ammattilaisella. Niitä on jopa maksuttomia kirkon perheasiain neuvottelukeskuksessa. Se henkinen laiskuus! Siitä sitten saa kohtelua uudet ihmiset. Vähän samaa kuin varatun kanssa alkaisi heilumaan.
Vierailija wrote:
Vähän draamaqueen -ainesta ap:ssa? Tai sitten vaan ei ole muuten ihan tasapainossa.
Älä edes mieti vaihtoehtoa. Hänellä on persoonallisuushäiriö tai delirium/psykoosi, ei arvoja, avioliitto epäonnistui ja nyt sekoilee taas... Paras apu on sanoa, että mt-ongelmista kärsivä vanhanpiika selviää Suomessa ilman miestäkin.
Kun koittaa se hetki, jolloin pippeli ja emätin liittyy toisiinsa.
Tilapäisesti piristää peniksen vierailut pyllyssäsi.
Autuasta on antaa siementen syöksyä..
Vaikka sitten ruuhkaratikassa .