Lue keskustelun säännöt.
En jaksa eronnutta ystävääni!
19.10.2023 |
On tultu pisteeseen, jossa en enää meinaa jaksaa eronnutta ystävääni ja tunnen itseni niin helkkarin huonoksi ihmiseksi. Ystävälleni tuli ns. salamaero, mies lähti aika yllättäen. Tai yllättäen ja yllättäen, kyllähän sitä vierestä on jotain merkkejä nähnyt ja yrittänyt ystävälle aikanaan puhuakin, mutta kun sai sähähdyksen ja suuttumisen, niin en sitten enää haastanut riitaa.
Koskaanhan koko totuutta ei toisista tiedä, mutta ystävälläni oli mielestäni kyllä se tavallinen tarina, että avioliittoon kyllä panostettiin, mutta oliko siinä oikeasti kuunneltu, mitä toinen tahtoo tai sanoo. Olivat näennäisesti tosi kiinteä pari, aina yhdessä ja joka paikkaan mentiin yhdessä, esim. meidän muiden naisten reissuihin ei ystävä koskaan halunnut, kun hän mieluummin reissaa, mökkeilee jne. miehen kanssa. Luulen, että mies olisi kuitenkin toivonut enemmän itsenäisyyttä tai jotain.
Mutta syy, miksi en jaksa, on se kun hän nyt on alkanut tuppautua meidän elämään. Olen kaveripiiristämme ainut lapseton ja hän tuntuu ajattelevan, että sen vuoksi tarvitsen tai kaipaan vähemmän omaa aikaa kuin muut kaverit. Eron jälkeen oli tietysti ok, että hän vietti meillä esim. viikonlopun, joskus lastenkin kanssa, ja soittelemme paljon, viestittelemme, käyn heilläkin, vaikka mulla ei ole autoa ja julkisilla sinne meno on vähän vaikeaa.
Nyt kuitenkin hän on tinkaa, että viettäisi meidän kanssa joulun. Olen sanonut, että se ei oikein käy, sillä meillä on miehen kanssa tosi vähän yhteistä "jouluaikaa", kun lomaa ei oikein ole ja sukulaisissakin täytyy kuitenkin käydä. Ei kuulemma haittaa, hän voi vaikka katsella telkkaria välillä vierashuoneessa. Oon aivan että mitä, et nyt tosissasi luule, että meillä voi olla jotain kivaa parisuhdeaikaa, kun joku muu on vierashuoneessa. Muutenkin hän on alkanut omia koko vierashuonetta, on jättänyt sinne jotain tavaroitakin.
Ymmärrän, että hän on yksinäinen ja siitä parisuhdesymbioosista irrottuminen on tosi vaikeaa, mutta mua on nyt alkanut tämä ahdistaa ja en mä nyt halua häntä miksikään kolmanneksi meidän suhteeseen. Oon ehdotellut, että apua voisi ihan hakea, mutta ei se mene perille.
Anteeksi avautuminen, mutta tämän aamun viestittely joulusta sai oikeasti nyt kaikki karvat pystyyn.
Kommentit (4)
No aika todellisuudesta irtaantuneelta kuulostaa, jos meinaa viettää joulunkin teidän kanssa. Kaveri varmaan pelkää ekaa joulua ilman miestä.
En tiedä kaipaatko nyt neuvoja, mutta mä sanoisin suoraan ystävälle, että vietätte joulun miehen kanssa kahdestaan, ja hän on tervetullut juhlistamaan pikkujoulua / uuttavuotta / jotain muuta teidän kanssa. Siis sanot sen suoraan niin että ei jää epäselväksi, olet koittanut jo vihjata ja se ei toiminut. Ja tarjoaisin jotain toista aikaa jolloin voitaisiin olla yhdessä, koska et varmaan kuitenkaan halua olla töykeä.
Onko kaverin mahdollista mennä lastensa kanssa vanhemmilleen jouluksi? Olet ollut hienosti tukena, mutta juhlapyhät tosiaan varmasti ahdistavat kaveria. Voit kysyä tästä jos jaksat, jos sen ahdistuksen sanoittaminen auttaisi, vaikka hän ei pääsisikään teille jouluksi.
Mutta kaveri ei tosiaan ole sun vastuusi ja toivottavasti saat ihanan joulun haluamassasi seurassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
No aika todellisuudesta irtaantuneelta kuulostaa, jos meinaa viettää joulunkin teidän kanssa. Kaveri varmaan pelkää ekaa joulua ilman miestä.
En tiedä kaipaatko nyt neuvoja, mutta mä sanoisin suoraan ystävälle, että vietätte joulun miehen kanssa kahdestaan, ja hän on tervetullut juhlistamaan pikkujoulua / uuttavuotta / jotain muuta teidän kanssa. Siis sanot sen suoraan niin että ei jää epäselväksi, olet koittanut jo vihjata ja se ei toiminut. Ja tarjoaisin jotain toista aikaa jolloin voitaisiin olla yhdessä, koska et varmaan kuitenkaan halua olla töykeä.
Onko kaverin mahdollista mennä lastensa kanssa vanhemmilleen jouluksi? Olet ollut hienosti tukena, mutta juhlapyhät tosiaan varmasti ahdistavat kaveria. Voit kysyä tästä jos jaksat, jos sen ahdistuksen sanoittaminen auttaisi, vaikka hän ei pääsisikään teille jouluksi.
Mutta kaveri ei tosiaan ole sun vastuusi ja toivottavasti saat ihanan joulun haluamassasi seurassa!
Höh, yritin vastata, mutta kommenttini meni jonoon, en kyllä tiedä miksi:-( Saa nähdä, tuleeko sieltä.
Pointti oli, että kyllä kelpaa neuvot ja tosiaan kyse tuosta, että lapset ovat joulun isällään. Ymmärrän tietysti, miten kamalaa se on ja ahdistavaa, mutta samalla ajattelen, että olenko mä nyt sitten tässä tilanteessa kaikkina juhlapyhinä, kun lapset on jossain ja onko siitä edes kyse.
Olen muille kavereille myös sanonut, että pitäisivät yhteyttä, mutta he taas ovat sitä mieltä, että ei seura ennenkään kelvannut, eli eivät ole tykänneet siitä, että meidän kanssa ei koskaan aikaa vietetty vaan aina oli perhe ja mies. Ymmärrän heitäkin kyllä sinällään, että monet kyllä joutuivat aika paljon järjestämään, että pääsivät mukaan niin voi tuntua epäreilulta nyt. Tosin olen itse sitä mieltä, että voihan ero tulla muillekin, niin eikö sitten pitäisi kaveria auttaa.
Ajattelen mä sitäkin, että tuskin munkaan mies jouluna vieraista ilahtuu, vaikka ei nyt surevaa ihmistä uloskaan olisi heittämässä.
Tätä lukiessa tuli mieleen ne monet tälläkin palstalla vannoneet, joiden mielestä puoliso riittää ja että kaikki tehdään yhdessä, jopa ystävätkin ovat yhteisiä ja omia ei ole. Sun ystävä on onnellinen, että hänellä on sinut, etkä ole nähtävästi erossa enää miehen kanssa tekemisissä, vaan keskityt oman ystäväsi hyvinvointiin.
Muuten sanon samaa kuin toisetkin, että tilanne on ikävä, mutta sun on nyt pidettävä omat rajasi. Kuten sanot, on myös miehesi asia, tuleeko teille jouluvieraita.
Oho. Onpa erikoinen tilanne. Nyt sun täytyy saada suusi auki, ennen kuin huomaat että ystäväsi oikeasti alkaa majailla vierashuoneessanne enemmän kuin kodissaan.