Milloin naisena alkaa se oma-aika?

Miksi sitä ei ole tähän mennessä pystynyt järjestämään?

Kyllä minulla on ollut aina omaa aikaa lasten ollessa pieniä ja nyt kouluikäisiä.

Tänhän takia Tiktok tursuaa somen löytäneistä vanhoista rouvista. Nuoremmille pitää päästä avautumaan vuosien tuskasta. Naisellakin on vastuu tehdä itseään koskevia päätöksiä. Sanoa ei,kun siltä tuntuu eikä vaan automaattiohjauksella syöksyä tilanteisiin. 

Omaa aikaa? Minun nuorin lapsi on alle vuoden ja saan omaa aikaa aina, kun tarvitsen.

Silloin kun otat sen oman ajan. Ja sovit että toinen aikuinen päivystää sillä aikaa. Ja jos on hätä niin sitten lapsi ottaa yhteyden.

Viisikymppisenä suunnilleen, kun lapset maailmalla ja ukosta pääset eroon. Harmi vaan kun samaan aikaan alkaa sitten kroppa reistailemaan. Itselleni kävi just näin ja nyt olis aikaa mennä ja tehdä mutta ei ole rahaa kun ei kykene töihin ja sairaudet vieneet voimatkin ettei enää jaksa. No kylläpä tuota kotonakin voi tehdä monenlaisia juttuja.

Jos pitää itsestään huolta, jaksaa vaikka mitä eläkkeelle jäätyäänkin ja omaa aikaa on.

Aikansa kutakin elämänvaihetta. Lapsien mentyä nukkumaan on vanhempien omaa aikaa. Sen pitäisi riittää normaalissa elämässä. Monet pienet alle 5-6 vuotiaat nukkuvat yleensä päiväunia. Tässäkin on hajontaa kuten aina kaikessa. Yksinhuoltajan näkökulmasta voin kertoa että suhtautukaa elämäänne ja jaksatte paremmin. Aina ei saa apua edes pyytämällä eikä kaikilla ole sukulaisia tai auttavia kavereita jne.

Oma aika voi tosiaan tarkoittaa sitä, että on aikaa harrastaa jotain tai vaikka tavata ystäviään. Tai sitten se voi tarkoittaa sitä, ettei ole enää vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään. Mulla tuo ensimmäinen oma aika lisääntyi merkittävästi, kun kuopuskin meni kouluun. Ei ollut enää päiväkotiin viemisiä eikä sieltä hakemisia. Töiden jälkeen lapset olivat usein ulkona tai kavereillaan ja mä yksin kotona. Sain siis vaikka lukea kirjaa ihan rauhassa tai tehdä mitä huvittaa. Se ei kuitenkaan ollut jälkimmäisessä mielessä omaa aikaa, koska edelleen mun oli huolöehdittava lapsistanikin. Jälkimmäinen oma aika tulee sitten, kun lapset ovat aikuisia. Ellei sitten satu napsahtamaan vanhuksista huolehtiminen siihen hetkeen.