Olisipa ihana perustaa pieni leipomo/kahvila omalle asuinalueelle keskustan ulkopuolelle

Suomessa on niin paljon byrokratiaa, että jos mieli sitä vähänkin vastustaa niin yrittäminen ei ole mieluisaa, vaan pakkopullaa.

Suomesta on tehty tällainen jäykkä maa yrittämiselle. Pitäisi antaa vapautus näille kesäkahviloille näistä byrokratioista niin Suomeen saataisiin elämää ja turustejakin.

Eihän nämä kannata kaupungissakaan. Porissakin moni kiva ketjuihin kuulumaton kahvila on sulkenut  ja Coffee houset ja Pressot porskuttaa ostareilla, missä ihmiset liikkuu ja käyttää palveluja.

Eiköhän tän ketjun anti ollut tässä

Mammapalstalla keitetään sosekeittoa ja pakastetaan sitä. Ruokaan menee 25€ viikossa. Ei siitä riitä vitosen kakkupalaan tai parin euron karjalanpiirakkaan. Juhlamokkamiehille riittää teollinenkin munkkirinkilä, jos myyjällä on hyvä perspuoli tai isot hinkit. 

Sijainnin pitäisi olla erikoisen hyvä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

No vähän jotakin tällaista ajattelinkin. Täällä meilläpäin ei ole kokeilijoitakaan ollut. Mitenhän Keski ja Etelä Euroopassa sitten kannattaa kaikki pikkukylien omat leipomokahvilat. Kait se kulttuuri ja kustannukset on niin eri. Ap

Kultuuri on eri.

Niin on. Asun pienessä paikassa jossa on 1847 asukasta (katsoin netistä juuri). Tässä on kävelymatkan päässä kolme kahvibaaria jotka ovat joka aamu ihan täynnä ihmisiä, itsekin noissa käyn monta kertaa viikossa. Tuore lämmin croissant maksaa euron ja capuccino 1,20 e. Keskipäivällä on hiljaisempaa niissä, mutta klo 17 myöhään iltaan asti ovat taas täynnä ihmisiä. Näissä on tietenkin maan tapaan myös alkoholillisia juomia ja kaikenlaisia pieniä suolapaloja aperitiivin kanssa iltapäivällä klo 17 lähtien. Nekään eivät montaa euroa maksa. Yhdellä kahvibaarilla on perjantai-iltaisin nuorisolle kaikenlaista viihdettä. Hyvin ovat vuosikymmeniä menestyneet. Itse olen paikkakunnalla 15 vuotta. Kaikilla se on oma talo jossa asuvat itse ylhäällä, alakerrassa liiketilat. Kaikki pienet liikeyritykset ovat juuri noin, omassa talossa. Paikkakunnalla on apteekki, autokoulu, pari kolme fysioterapiaa, ortopeedi, hammaslääkäri, kaksi pientä kauppaa, terveystalo jossa yleislääkäri ja kaksi ravintolaakin (trattoria) on. Kilsan päässä keskellä peltoa on oikein suosittu ravintola joka on joka päivä ääriään myöten täynnä, menyy on alle 20 e. Pieneen lähikaupunkiin on 12 km matkaa, asukkaita n. 20 tuhatta. Kulttuuri on todella eri ja hinnat myös erilaisia. Jotkut muut asiat sitten ovat hävyttömän kalliita täällä. Italiassa asun. 

Pikkupaikkakunnalla realismia on 40-60 asiakasta per päivä. Silloinkin pitää hinta olla kohdallaan ja tarjolla jotain sellaista, mitä lähikaupasta ei saa. Kahvilan pitäjä saa keskimäärin 5,5 euroa tuloa per asiakas. Jos kahvilassa käy vaikka se 50 asiakasta, on päivän tulot 275 euroa. Jos kahvilan ovet pitää avoimena 25 päivää kuukaudessa, olisi tulovirta 6875 euroa. Tuohon hintaan olisi itse tehtävä kaikki aamusta iltaan. Vuokra liiketilasta pienemmällä paikkakunnalla veisi noin 1500 euroa kk. Tukkukäynnit, vakuutukset, sähköt, vesi, maksupäätteet ym pakolliset menot veisi kuussa vähintään 3000-5000 euroa.  

Joka kuukausi toisi kahvilalle jonkun verran tappiota. Sen lisäksi yrittäjä saisi pikuhiljaa tukielinten sairauksia, koska harva tajuaa kuinka paljon tuossa työssä joutuu olemaan päivittäin jalkojensa päällä. Vapaa-aikaa ei enää olisi. Eikä sitä vähääkään rahaa mitä ennen yrittäjyyttä. 

terv yrittäjän lapsi, joka on hoitanut reskontraa.  

Ap, sanat ihana ja yrittäjyys ei ole realismia. Parasta vaan jättää unelmaksi tuollainen.

Ihana unelma aloittajalla. Minulla olisi unelmana perustaa semmoinen vanhanaikainen nakkikioski.

Vieläkin särkee sydäntä, kun tästä kaupungista tuhottiin mukava mesta ihan vaan sen takia, että se oli jonkun tiellä. Mitään siihen ei kuitenkaan ole tullut vielä kahdeksan vuoden jälkeen.

- mummo -