Psykoterapia on outoa

Minä tekisin tässä sellaisen rakastaja/gynekologi -vertauksen (ystävä/terapeutti). Molemmat touhuavat samassa paikassa, mutta tekemässä aivan eri asiaa ja katsomassa tilannetta aivan eri näkökohdasta.

Tavallaan aloittajan kirjoituksesta tuli olo, että kaipaako hän sittenkin elämäänsä lähinnä kuuntelevaa ystävää eikä ”pääkopan ammattilaista”?

Vierailija wrote:

Vähän sama tunne. Mun ongelmat ei onneksi ole mitään traumaa tms. tosi vakavaa, vaan syömishäiriö ja yleensä impulssikontrollin heikkous. Olen käynyt nyt puoli vuotta terapiassa. Edelleen tuntuu siltä, että vaikka on mukava jutella terapeutin kanssa ja olen oivaltanut jopa lapsuuden juurisyitä ongelmilleni, niin se ongelmallinen käytös ei muutu. Ymmärrän nyt itseäni paremmin, osaan olla lempeämpi itselleni, mutta edelleen kohellan impulsiivisesti ja välillä ahmin kuin minua olisi pidetty viikkoja nälässä. Kun se mun ongelma edelleen on, että mistä hitosta voisi saada sitä kuuluisaa tahdonvoimaa, kun on ihminen jolla sitä ei ole. 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Tai oikeastaan se, että minussa on niin paljon eri puolia, joita siellä terapiassakin on käyty läpi. Yksi puoli haluaa oikeasti ratkaista nämä ongelmat ja alkaa elää säntillistä hyvää elämää. Se on se puoli, joka haluaa myös käydä terapiassa. Mutta sitten on niin monia muita puolia, kuten ikuisesti

Katso tämä. Sussa paljon samaa kun mudda ja mulla tää diagnoosi, syömishäiriön ja adhd lisäksi.

Vierailija wrote:

Avaudu mieluummin kaverille..

Kaverit ei kauaa niitä avautumisia kuuntele eikä heillä ole myöskään kykyjä auttaa ihmistä eteenpäin arkipäiväisiä vaikeammissa ongelmissa.

Terapian hoitovaikutuksista ei ole olemassa samanlaisia kiistämättömiä näyttöjä kuin lääkkeiden. Yksi lääketieteen tabuja siis tämä asia. Jopa huuhaaksikin terapiaa tosi kivikova tiedemies voisi terapiaa kutsua.

Yksi mahdollisuus on keskustella yksin oman pään sisällä. Se on ilmaista, ja sitä voi tehdä tyyliin 24/7.

Mieti kuinka harva osaa "oikeasti" kuunnella nykypäivänä? Mieti monellako näillä "kuuntelijoilla" on oikeasti ammatillinen osaaminen riittävällä tasolla? Kannattaa kysyä alkuun paljonko hänellä on lainaa ja varallisuutta, kysy myös hänen todistustaan katsottavaksi ennen kuin aloitat. Sama pätee oikeastaan kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon työtehtävissä toimivia, jos yhtään alkaa tulemaan esim. epäilyttävä olo 🩷🩷🩷

Vierailija wrote:

Terapian hoitovaikutuksista ei ole olemassa samanlaisia kiistämättömiä näyttöjä kuin lääkkeiden. Yksi lääketieteen tabuja siis tämä asia. Jopa huuhaaksikin terapiaa tosi kivikova tiedemies voisi terapiaa kutsua.

 

Psykoterapia tulee ja menee muodista sykleissä. Nyt se on taas ihmiskunnan pelastus, mutta kymmenen vuoden päästä se todetaan taas epätieteelliseksi ja haitalliseksi.

Vierailija wrote:

Tämä itselläni ainakin tökkii kaiken maailman terapioissa heti alkuunsa, kun tiedostaa ettei toista oikeasti kiinnosta ja olisi luultavasti vaikka kukkia kastelemassa ennemmin ellei siitä kuuntelemisesta rahaa saisi.

No kyllä mä olen kokenut että terapeuttia ihan aidosti kiinnostaa auttaa. Varmasti on kuitenkin sellaisia etäisiä, kylmiäkin terapeutteja ja uskoisin että näiden kohdalla voisi tullakin tunne että tuo vaan istuu tuossa rahastamassa. 

Psykoterapia on outoa. Psykoterapeutit eivät useinkaan esittele hoidon alkaessa, että mitä siellä tehdään ja mitä siellä voi saavuttaa. Eivät myöskään esittele koulutustaan, osaamistaan tai hoitoarvojaan ja -periaatteitaan. Jos heiltä kysyy jotain näistä, niin hermostuvat ja kieltäytyvät vastaamasta. Samoin jos kysyy jotain asiaa, joka ihmetyttää, niin joko puhutaan pää pyörälle tai sanotaan, että älä sinä vaivaa päätäsi sillä. Joskus voivat jopa sanoa, että se on liian mutkikasta selitettäväksi, et sinä ymmärtäisi.

Minusta tuo kaikki antaa lähinnä sen vaikutelman, että terapeutit eivät itsekään tiedä mitä tekevät, eivät osaa perustella tekemistään eivätkä tunne hoidon taustalla olevia teorioita. Ja epävarmuuttaan sitten myös hermostuvat hyvin herkästi ihan normaaleista kysymyksistä ja kokevat ne epäluottamuslauseena.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Avaudu mieluummin kaverille..

Kaverit ei kauaa niitä avautumisia kuuntele eikä heillä ole myöskään kykyjä auttaa ihmistä eteenpäin arkipäiväisiä vaikeammissa ongelmissa.

No ei tietenkään kannata siltä tyhmimmältä kaverilta odottaa fiksua vastausta. Mutta kyllä fiksut kaverit osaavat auttaa hyvinkin mutkikkaissa asioissa.

Vierailija wrote:

Psykiatri saa palkkansa siitä, että on mt-ongelmaisia ihmisiä on olemassa. Jos psykiatrit oikeasti auttaisivat näitä ihmisiä, niin ei olisi heilläkään työpaikkaa kovin kauan.

Ajattelitko tosiaan, että mt-ongelmat saadaan Suomessa kuriin?   😳

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00361

Katso tämä. Sussa paljon samaa kun mudda ja mulla tää diagnoosi, syömishäiriön ja adhd lisäksi.

Kiitos, kiinnostavaa! Itse olen epäillyt, ja terapeutillekin kertonut, epävakaata persoonallisuushäiriötä, johon kuuluu myös tuota minuuden epäselvyyttä ja ristiritaisuutta, sekä impulsiivisuutta. Mutta hän ei oikein uskonut siihen, koska ongelmani on alkaneet vasta aikuisella iällä. Samasta syystä ADHD-diagnoosikaan ei ole mahdollinen. 

Ja en tiedä onko minulla tuota sivupersoonaongelmaa diagnosoitavaksi häiriöksi asti, mutta aika hyvin se kyllä kuvaa sisäistä maailmaani. Terapeutille kerran pyynnöstä kuvasin niitä sisäisiä ristiriitaisia ääniäni, ja tunnistin peräti 9 erillistä hahmoa/persoonaa. Hänen näkemyksensä on, että täytyisi vaan saada joku järkevämpi niistä kapellimestariksi sille sekalaiselle orkesterille, kuten tosiaan nuorempana oli - "kiltti ja tunnollinen lammas"-nimellä terapiassa kutsumani hahmo piti silloin jöötä laiskurille, hedonistille, avuttomalle itkevälle vauvalle, huijarille sun muille. Nyt lammas välillä voimattomasti yrittää inttää, että "pitäisi, pitäisi", mutta vähän väliä muu kööri tulee ja ottaa vallan ja sitten mennään taas.

Vierailija wrote:

Tämä itselläni ainakin tökkii kaiken maailman terapioissa heti alkuunsa, kun tiedostaa ettei toista oikeasti kiinnosta ja olisi luultavasti vaikka kukkia kastelemassa ennemmin ellei siitä kuuntelemisesta rahaa saisi.

Tuskin mitään muutakaan terveydenalan työntekijää kauheana kiinnostaa. Kävin peräpukaman poistossa joku aika sitten, tuskin lääkäri kauhean kiinnostunut oli, mutta hänen tehtävänsä onkin hoitaa eikä olla innostunut peräpukamista. 

Sama mielenterveyspuolella, heidän tehtävänsä on hoitaa mielenterveyttä. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Avaudu mieluummin kaverille..

Kaverit ei kauaa niitä avautumisia kuuntele eikä heillä ole myöskään kykyjä auttaa ihmistä eteenpäin arkipäiväisiä vaikeammissa ongelmissa.

No ei tietenkään kannata siltä tyhmimmältä kaverilta odottaa fiksua vastausta. Mutta kyllä fiksut kaverit osaavat auttaa hyvinkin mutkikkaissa asioissa.

Jokaikinen (korkeakoulutettu) kaveri kehotti hakeutumaan terapiaan, josta sitä apua sitten alkoikin saada. Kyllä terveysasioissa oikea osoite on ammattilaiset.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Psykiatri saa palkkansa siitä, että on mt-ongelmaisia ihmisiä on olemassa. Jos psykiatrit oikeasti auttaisivat näitä ihmisiä, niin ei olisi heilläkään työpaikkaa kovin kauan.

Ajattelitko tosiaan, että mt-ongelmat saadaan Suomessa kuriin?   😳

Vaikka ei saataisi, niin kyllä se silti pätee, ettei psykoterapeuttia mitenkään palkita siitä, että hän parantaa asiakkaan. Vaan niin kauan kuin asiakas ei parane, mutta terapeutti saa silti vakuuteltua, että kyllä se paraneminen sieltä vielä joskus tulee, niin hän saa pitää maksavan asiakkaansa.

Jos terapeutti tekisi työnsä tehokkaasti, niin asiakaskierto olisi nopeampaa. Ja uuden asiakkaan saaminen ja uuden prosessin aloittaminen on aina työläämpää kuin vanhan asiakkaan roikottaminen hoitosuhteessa. Täysin saman rahan kun saa siitä vanhasta asiakkaastakin ja bonuksena vielä varmemman ja pysyvämmän tulon.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onhan se. Itse olen aloittanut käymään terapiassa suht hiljattain. Ongelmina keski-iän kriisi, se etten tiedä mitä elämässäni haluan, ahdistuneisuus, pelot. Voi olla että on väärä terapeutti minulle tai väärä suuntaus, mutta minusta aina tuntuu, että en saa sieltä mitään apua, vain kuuntelijan joka ei osaa sanoa oikein mitään. Kauheasti keskitytään tunteisiin, esim. että miltä se ahdistus tai pelot kehossa tuntuu. En minä ole siitä puolesta juurikaan kiinnostunut itse, pärjään kyllä niiden tuntemusten kanssa oikein hyvin. Minua kiinnostaa, mistä syvemmällä tasolla ne tunteet nousee, mikä elämässäni tai maailmankuvassani on vialla. Terapeutin näkemys tuntuu vähän olevan, että jos kerran kestän ne tunteet, eivätkä ne edes estä minua tekemästä ihan mitä haluan (eli esim.. teen vaikka pelottaa), niin oikeastaan ongelmaa ei ole. Mutta onhan se vähän tympeää elämää sekin, jos vähän a

Mulla oli työterveydessä psykologi, jolla psykoterapeutin koulutus. En voinut kuin nauraa, oli enemmän pihalla kuin lumiukko on. 

Minulla on myös kokemusta psykoterapeutista, jolla psykiatrian erikoislääkärin tutkinto. Ero kuin yöllä ja päivällä. 

Jouduin käymään psykologin luona pakolliset 3 kertaa. Enää en ikinä suostu sen vastaan otolle. 

Vierailija wrote:

Ja en tiedä onko minulla tuota sivupersoonaongelmaa diagnosoitavaksi häiriöksi asti, mutta aika hyvin se kyllä kuvaa sisäistä maailmaani. Terapeutille kerran pyynnöstä kuvasin niitä sisäisiä ristiriitaisia ääniäni, ja tunnistin peräti 9 erillistä hahmoa/persoonaa. Hänen näkemyksensä on, että täytyisi vaan saada joku järkevämpi niistä kapellimestariksi sille sekalaiselle orkesterille, kuten tosiaan nuorempana oli - "kiltti ja tunnollinen lammas"-nimellä terapiassa kutsumani hahmo piti silloin jöötä laiskurille, hedonistille, avuttomalle itkevälle vauvalle, huijarille sun muille. Nyt lammas välillä voimattomasti yrittää inttää, että "pitäisi, pitäisi", mutta vähän väliä muu kööri tulee ja ottaa vallan ja sitten mennään taas.

Tuoko on sellaista, mitä ei kaverit osaisi kertoa? Johan täälläkin sitä toitotetaan, että ota itseäsi niskasta kiinni. Sitähän tuo terapeuttikin sinulle sanoo. Täällä sanottuna se on typerää ja mistään mitään ymmärtämätöntä, kun niin sanoo. Mutta kun terapeutti sanoo saman, niin siinä samassa sanomisessa on viisautta.

Mulla oli työterveydessä psykologi, jolla psykoterapeutin koulutus. En voinut kuin nauraa, oli enemmän pihalla kuin lumiukko on. 

Minulla on myös kokemusta psykoterapeutista, jolla psykiatrian erikoislääkärin tutkinto. Ero kuin yöllä ja päivällä. 

Jouduin käymään psykologin luona pakolliset 3 kertaa. Enää en ikinä suostu sen vastaan otolle. 

Tämä jolla minä käyn on vieläpä sairaanhoitajataustainen. Mutta ihan oikea psykoterapeutti kyllä, sellainen jonka hoidosta osa asiakkaista saa Kela-korvauksiakin. On kyllä ihan mahdollista, että joku korkeammin koulutettu olisi analyyttisempi. Mä olen aina ajatellut, että psykologitaustainen olisi parempi kuin psykiatritaustainen, koska psykologia käsittelee juuri sitä mielen dynamiikkaa, kun psykiatria on aika lääkityskeskeistä. Mutta ei sitten näköjään ainakaan aina niinkään.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Tämä itselläni ainakin tökkii kaiken maailman terapioissa heti alkuunsa, kun tiedostaa ettei toista oikeasti kiinnosta ja olisi luultavasti vaikka kukkia kastelemassa ennemmin ellei siitä kuuntelemisesta rahaa saisi.

Tuskin mitään muutakaan terveydenalan työntekijää kauheana kiinnostaa. Kävin peräpukaman poistossa joku aika sitten, tuskin lääkäri kauhean kiinnostunut oli, mutta hänen tehtävänsä onkin hoitaa eikä olla innostunut peräpukamista. 

Sama mielenterveyspuolella, heidän tehtävänsä on hoitaa mielenterveyttä. 

Terapiaan hakeutuvat ovat siitä ihmeellisiä, että usein he eivät pidä oleellisena terapeutin ammattitaitoa, hoidon etenemistä, että terapeutti osaa hoitaa mielenterveyttä, jne. Vaan tärkeintä on, että hoidossa on mukavaa, että terapeutin äänensävy miellyttää, ym epäoleellista. Nämä samat ihmiset haluavat peräpukamaleikkaukseensa pätevän, osaavan lääkärin. Mutta terapiaan mennessä osaamisella ja pätevyydellä ei olekaan mitään väliä. Aivan kuin jokainen terapeutti olisi yhtä osaava ja ammattitaitoinen.

Vierailija wrote:

Mieti kuinka harva osaa "oikeasti" kuunnella nykypäivänä? Mieti monellako näillä "kuuntelijoilla" on oikeasti ammatillinen osaaminen riittävällä tasolla? Kannattaa kysyä alkuun paljonko hänellä on lainaa ja varallisuutta, kysy myös hänen todistustaan katsottavaksi ennen kuin aloitat. Sama pätee oikeastaan kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon työtehtävissä toimivia, jos yhtään alkaa tulemaan esim. epäilyttävä olo 🩷🩷🩷

Ne pätevyydet näkee kyllä ihan Valviran sivuilta ja ne kannattaakin tarkistaa ennen terapiasuhteen aloittamista. Myös verotiedot on julkisia.